Lue keskustelun säännöt.
Corona-virus paljon huhuttua levittyneempi?
Kommentit (176779)
Vierailija kirjoitti:
Ilmaiset kasvomaskit eivät kiinnostaneet katsojia Kalevan kisoissa: ”Veikkaan, ettei puoliakaan niistä ole mennyt”
Urheilutapahtumien vaarallisuus koronaviruksen levittäjänä tuli ilmi kevättalvella pandemian alkuvaiheessa, kun Milanossa helmikuussa pelattu Atalantan ja Valencian välinen jalkapalloilun Mestarien liigan ottelu paljastui jälkikäteen viruslingoksi.
Turussa tiistaina järjestetyt Paavo Nurmi Gamesit ja torstaista sunnuntaihin kilpailtavat Kalevan kisat olivat koronakesän suomalaiset yleisurheiluhuipentumat, joissa koronasuositusten pitävyyttä on testattu ennen sunnuntaita jo neljän lämpimän kesäpäivän ajan.
Turun Paavo Nurmen stadionille otettiin vajaat kuusituhatta katsojaa, mikä on alle puolet normaaliolojen enimmäismäärästä. Katsomoissa ja kisa-alueen ruokapisteissä turvavälejä noudatettiin yleisesti, vaikka hetkittäin ne unohtuivat.
– Tärkeintä mitä järjestäjä voi tehdä on, että ihmisiä oli vähemmän. Ihmiset ovat uskoneet viestin (turvaväleistä), mutta rehellisyyden nimissä se on tietyissä tilanteissa unohtunut. Kun katselin (lauantaina) naisten 7-ottelun alkua, kaikki halusivat nähdä Maria Huntingtonin ja siirtyivät lähemmäs katsomaan, kisojen taustayhtiön PN Turku oy:n toimitusjohtaja Jari Salonen sanoi.
Turussa katsojia muistutettiin turvaväleistä ja käsien desifioinnista kyltein ja kuulutuksin ja kertakäyttöisiä kasvomaskeja oli ilmaiseksi jaossa stadionilla. Niiden käyttö oli kuitenkin vähäistä ja katsomossa saattoi tuntea, miten yleisön huudot lennättivät sylkipisaroita.
– Kyllä se on näin, ja kannustaminen kuuluu urheilukatsomoon. Siksi yritimme viestiä maskisuositusta siten, että toimitsijoilla on ollut maskeja. Se ei kuitenkaan ole mennyt perille, Salonen myönsi.
Salosen mukaan järjestäjät olivat varautuneet jakamaan 7 000 kertakäyttöistä maskia koko viikon aikana.
– Veikkaan, ettei puoliakaan niistä ole mennyt, Salonen sanoi ennen sunnuntain viimeistä kisapäivää.
En ihan ymmärrä tätä suomalaisten trendiä ettei ilmaiseksi saatava kasvosuojus kelpaa, mutta sitten kuitenkin jonotetaan tuntikausia jotain hiton ilmaisia muoviämpäreitä! Alan oikeasti pikku hiljaa kallistua sille kannalle, että me suomalaiset vain olemme typerää kansaa ja that's it. Näin sen jo itse presidentti Paasikivikin aikoinaan totesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pandemic denial: Why some people can't accept Covid-19's realities
Using denial as a coping mechanism is not always a bad choice. Short-term, it gives someone the time to adjust to a situation. When it becomes a long-term crutch and puts others in harm's way, it can be dangerous.
https://us.cnn.com/2020/08/16/health/pandemic-covid-19-denial-mental-he…
Vierailija kirjoitti:
https://peertube.su/videos/watch/c559ae89-f509-4066-9dcf-ae77c7692bb4?s…
Tämä on suomeksi teksitetty video. Tunnettu Usa mikrobiologi Mikovits haastattelu. Koronasta ja rokotuksista ym. 1.15t kesto.
Tuo domainnimi .su tarkoittaa varmaan Soviet Union, sieltähän ne Pietarin trollit ovat peräisin...
https://www.altcensored.com/watch?v=5u4WY4ZwfO9
Lisää hyviä uutisia pelkääville tai aivopestyille hyödyttöttömille idiooteille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas huonoja rokote-uutisia. Joka päivä pysähdyn miettimään että elämä on lopullisesti muuttunut ja tulee ihan epätodellinen olo. En enää koskaan mene jumppatunnille tai kuntosalille, tai teatteriin, elokuviin tai keikalle. Kesällä voi ehkä käydä väljällä terassilla, muuten syön kotona. Kahviloissa tykkäsin istua ja lukea tai katsella maailman menoa. Jatkossa voi ottaa termospullon puistonpenkille. Ystäviä tulee varmasti tavattua entistä harvemmin. Työt tehdään enimmäkseen etänä ilman ihmiskontakteja ja lomat vietetään kotimaassa. Yksinäinen elämä edessä. Mitenkähän sitä jaksaa.
Minullakin on oikeastaan ensimmäistä kertaa koko tämän pandemian aikana todella epätodellinen ja lohduton olo. Meillä on elämä ennen koronaa ja elämä jälkeen koronan. Vanhat ajat tuskin koskaan palaavat sellaisina kuin ne olivat. Muutoksissa on toki aina jotain hyvää, niin varmasti tässäkin. Mutta silti. Aurinko paistaa, kukat kukkivat kauniisti jne. Mutta mitä sitten? En ole halannut pääkaupunkiseudulla asuvia parikymppisiä lapsiani tai kahdeksankymppisiä vanhempiani maaliskuun puolivälin jälkeen, ja se sattuu sydämeen. Just nyt itkettää ja surettaa ihan kamalasti. Ja pilkkopimeä syksy on vasta tuloillaan. Miten te aiotte jaksaa ja pitää tsemppiä ja toivoa yllä?
Entinen normaali ei tosiaan elää palaa takaisin. Surutyö kuuluu asiaan, jos ei halua denialistiksi ruveta.
Sosiaalisia kuvioita voi kukin parhaansa mukaan yrittää miettiä uusiksi. Esim. jotkut on kehittäneet naapurien kanssa "kuplia", tai lapsiperheet keskenään etäopetuskuplia (vanhemmat vuorottelevat valvomisessa, jolloin aina osa saa levätäkin).
Myös sukulointi riskiryhmien luo voi onnistua, jos osapuolet pystyy pitämään karanteenia ennen vierailua.
Meillä on lapsella kaveri kupla, hki, jossa riskiryhmä perheiden lapsia. On ollut hyvä ratkaisu.
Eli täysin eristyksissä olevien perheiden kanssa, tai siis niiden perheiden lapsien kanssa, on oma muksu saanut leikkiä.
Homma toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas huonoja rokote-uutisia. Joka päivä pysähdyn miettimään että elämä on lopullisesti muuttunut ja tulee ihan epätodellinen olo. En enää koskaan mene jumppatunnille tai kuntosalille, tai teatteriin, elokuviin tai keikalle. Kesällä voi ehkä käydä väljällä terassilla, muuten syön kotona. Kahviloissa tykkäsin istua ja lukea tai katsella maailman menoa. Jatkossa voi ottaa termospullon puistonpenkille. Ystäviä tulee varmasti tavattua entistä harvemmin. Työt tehdään enimmäkseen etänä ilman ihmiskontakteja ja lomat vietetään kotimaassa. Yksinäinen elämä edessä. Mitenkähän sitä jaksaa.
Minullakin on oikeastaan ensimmäistä kertaa koko tämän pandemian aikana todella epätodellinen ja lohduton olo. Meillä on elämä ennen koronaa ja elämä jälkeen koronan. Vanhat ajat tuskin koskaan palaavat sellaisina kuin ne olivat. Muutoksissa on toki aina jotain hyvää, niin varmasti tässäkin. Mutta silti. Aurinko paistaa, kukat kukkivat kauniisti jne. Mutta mitä sitten? En ole halannut pääkaupunkiseudulla asuvia parikymppisiä lapsiani tai kahdeksankymppisiä vanhempiani maaliskuun puolivälin jälkeen, ja se sattuu sydämeen. Just nyt itkettää ja surettaa ihan kamalasti. Ja pilkkopimeä syksy on vasta tuloillaan. Miten te aiotte jaksaa ja pitää tsemppiä ja toivoa yllä?
Miksi et ole tavannut heitä kesän aikana??
Olen toki tavannut siten että olemme pitäneet muutaman metrin välimatkaa, mutta en ole halannut. Sitä kaipaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä kiire hääministerillä oli paukata naimisiin kesken kriisin?
Toki voi aiheuttaa pahoja tuulia suhteeseen, jos toisen vastuulle jää yksin koko perheen hoito.Millä tavalla häät ja avioliitto olisi kriisin keskellä kielletty asia? En keksi yhtään syytä. Päinvastoin, monethan meni sota-aikaankin naimisiin.
Marinin hääthän on siirtyneet jo moneen kertaan erinäisistä syistä, eli oli pikemminkin "korkea aika" päästä naimisiin.
Aika vitsi, että monet meni sota-aikana naimisiin. Joo, tavikset meni, muttei Marski eikä Presidentti eikä pääministeri.
Ajoituksesta tässä tosiaan on kysymys, mutta ei niin, etteikö koko korona-aikana saisi mennä naimisiin, tämähän voi kestää vaikka viisi tai kymmenenkin vuotta pahimmillaan, ja tässä kriisissä, ihan niin kuin sodassakin, on välillä odottavia suvantovaiheita, mutta toisaalta niin sota kuin tautikin voi koska tahansa ryöpsähtää akuuttiin kriisiin, jossa avainhenkilöitä tarvitaan. Koronan tapauksessa niin ei kuitenkaan yhdessä viikonlopussa käy, joten sallittakoon ne häät sinänsä.
Marinin häiden tapauksessa ajoitus näyttää pahalta vain, koska silloin tilanne alkoi taas muuttua pahempaan päin. Kun tarkemmin asiaa ajattelee, virhettä ei kuitenkaan tehty enää heinäkuun lopulla, se oli tehty jo oikeastaan toukokuussa, kun kuultiin nämä suunnitelmat hybridistrategiasta. Jo silloin tässä samaisessa ketjussa todettiin, että ei tule toimimaan tuommoisenaan. Me kaikki alitajuisesti tiesimme sen koko ajan, ja heinäkuun lopulla tajuntaan alkoi nousta se, että jos tartunnat nousevat näin jo ennen kuin kouluja on avattu ja työpaikoille palattu, se ei ennakoi hyvää tulevaan.
Sekä asiantuntijoilta että poliitikoilta soisi löytyvän ennakointikykyä. Toki se on tässä uudessa tilanteessa hankalaa, mutta kyllä toukokuussa oli jo paljon tietoa jonka varassa toimia. En vieläkään ymmärrä mikä kaikki tässä tarkalleen hallintokoneistossa mättää.
Kiurulle kuitenkin poliitikkona kiitos siitä, että osoitti pystyvänsä nopeaankin reagointiin tarvittaessa (perkasi isojen tartuntaketjujen alkuperän ja ryhtyi toimiin), vaikka matkalla sotkuja olikin, ja toteutus on kai edelleen vähän sitä sun tätä.
Nyt olisi kuitenkin aika esimerkiksi alkaa säätää kiireen vilkkaa sitä lakia, jolla tautia suurin piirtein tarkoituksella (testeistä kieltäytyminen, karanteenin noudattamatta jättäminen, ylipäänsä riskialueille matkustaminen ilman PAKOTTAVAA tarvetta) tuovat korvaisivat aiheuttamansa kustannukset valtiolle.
Keväällä muutettiin ravintoloiden osalta tartuntatautilakia nopeasti. Miksi sen jälkeen ei nähty tarpeelliseksi tehdä mitään muutoksia matkustamiseen liittyen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas huonoja rokote-uutisia. Joka päivä pysähdyn miettimään että elämä on lopullisesti muuttunut ja tulee ihan epätodellinen olo. En enää koskaan mene jumppatunnille tai kuntosalille, tai teatteriin, elokuviin tai keikalle. Kesällä voi ehkä käydä väljällä terassilla, muuten syön kotona. Kahviloissa tykkäsin istua ja lukea tai katsella maailman menoa. Jatkossa voi ottaa termospullon puistonpenkille. Ystäviä tulee varmasti tavattua entistä harvemmin. Työt tehdään enimmäkseen etänä ilman ihmiskontakteja ja lomat vietetään kotimaassa. Yksinäinen elämä edessä. Mitenkähän sitä jaksaa.
Minullakin on oikeastaan ensimmäistä kertaa koko tämän pandemian aikana todella epätodellinen ja lohduton olo. Meillä on elämä ennen koronaa ja elämä jälkeen koronan. Vanhat ajat tuskin koskaan palaavat sellaisina kuin ne olivat. Muutoksissa on toki aina jotain hyvää, niin varmasti tässäkin. Mutta silti. Aurinko paistaa, kukat kukkivat kauniisti jne. Mutta mitä sitten? En ole halannut pääkaupunkiseudulla asuvia parikymppisiä lapsiani tai kahdeksankymppisiä vanhempiani maaliskuun puolivälin jälkeen, ja se sattuu sydämeen. Just nyt itkettää ja surettaa ihan kamalasti. Ja pilkkopimeä syksy on vasta tuloillaan. Miten te aiotte jaksaa ja pitää tsemppiä ja toivoa yllä?
Mulla on ihan erilainen elämäntilanne (työtön,lapseton sinkku) ja mulla oli tälle kesälle todella suuria suunnitelmia sekä sosiaalisuuden suhteen että asuinpaikan ja uuden työn suhteen. Oli siis tarkoitus aloittaa "puhtaalta pöydältä" oikeastaan koko elämä ja tehdä siitä vihdoin niin omannäköistä kuin vaan mahdollista. No, kevääksi ja kesäksi sovitut työpätkät meni ensin (tuon "kesätyön" oli tarkoitus olla se jonka varassa vaihdan paikkakuntaa) ja kaikki suunnitelmat meni jäihin.
Jotenkin olin keväällä siinä uskossa että tämä tukahdutetaan pois kesän aikana (muuta vaihtoehtoa kuin tukahduttaminen ei edes ole) ja syksyllä elämä alkaa olla melko normaalia vaikka rajoituksia varmasti onkin kauan ulkomaanmatkailun suhteen. Itsellä oli siis hyvinkin luottavainen fiilis tulevan suhteen, mutta nyt kesän aikana se on kadonnut koska nämä hallituksen toimet on lähinnä mielipuolisia eikä valoa tunnelin päässä ole enää edes sen vertaa kuin keväällä.
Itse en tiedä kuinka mä jaksan, koska tämä elämäntilanne missä olen nyt vankina oli jo ilman koronaakin itselle täydellisen epäsopiva ja muutenkaan ei tällaiseen vetkutukseen olisi aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas huonoja rokote-uutisia. Joka päivä pysähdyn miettimään että elämä on lopullisesti muuttunut ja tulee ihan epätodellinen olo. En enää koskaan mene jumppatunnille tai kuntosalille, tai teatteriin, elokuviin tai keikalle. Kesällä voi ehkä käydä väljällä terassilla, muuten syön kotona. Kahviloissa tykkäsin istua ja lukea tai katsella maailman menoa. Jatkossa voi ottaa termospullon puistonpenkille. Ystäviä tulee varmasti tavattua entistä harvemmin. Työt tehdään enimmäkseen etänä ilman ihmiskontakteja ja lomat vietetään kotimaassa. Yksinäinen elämä edessä. Mitenkähän sitä jaksaa.
Minullakin on oikeastaan ensimmäistä kertaa koko tämän pandemian aikana todella epätodellinen ja lohduton olo. Meillä on elämä ennen koronaa ja elämä jälkeen koronan. Vanhat ajat tuskin koskaan palaavat sellaisina kuin ne olivat. Muutoksissa on toki aina jotain hyvää, niin varmasti tässäkin. Mutta silti. Aurinko paistaa, kukat kukkivat kauniisti jne. Mutta mitä sitten? En ole halannut pääkaupunkiseudulla asuvia parikymppisiä lapsiani tai kahdeksankymppisiä vanhempiani maaliskuun puolivälin jälkeen, ja se sattuu sydämeen. Just nyt itkettää ja surettaa ihan kamalasti. Ja pilkkopimeä syksy on vasta tuloillaan. Miten te aiotte jaksaa ja pitää tsemppiä ja toivoa yllä?
Mä kuulun niihin onnekkaisiin, joilla on etätyö. Kun olin ollut 4 viikkoa ihan vaan kotona ja ulkoillut koiran kanssa lähimaastossa, uskaltauduin mennä tapaamaan vanhempiani. Kävinkin sen jälkeen 1-2 kertaa viikossa, koska muilla lähisukuun kuuluvilla ei ollut mahdollisuutta eristäytyä kuten mulla on. Sen jälkeen, kun poistui yli 70-vuotiaiden suositus olla tapaamatta muita ihmisiä, muutkin suvusta ovat käyneet muutaman kerran vanhempieni luona. Juhannuksen aikaan tapasin ekaa kertaa omaa tytärtäni ja hänen puolisoaan sisätiloissa. Tänäänkin olen menossa vanhempieni kanssa.
Tyttäreni muutti juhannuksen alla takaisin kotikulmille eli yhteen pääkaupunkiseudun lähiöistä. Mulla on tästä kävelymatkaa hänen luokseen noin 500 metriä, vanhemmilleni noin 50 metriä. Syksyn tullen varmaan ulkoillaan yhdessä, meillä molemmilla on koira ja on helppoa sopia koiran ulkoilutuslenkki. Kevääseen verrattuna on nyt sikäli parempi tilanne, että ollaan hankittu riittävästi hengityssuojaimia, jos olisi tarve matkustaa bussilla tms.
Viime keväänä kirjoittelin päivittäin blogiini. Nyt olen kirjoitellut vain muutaman kerran viikossa, mutta ehkä jos pandemiatilanne taas pahentuu, alan kirjoittamaan useammin. Voi sitten vanhana keinutuolissa lukea, millaista tämä aika mulle oli ja millaisia ajatuksia silloin ajattelin.
Syksy ei mua huoleta, koska olen ehdottomasti kesäihminen ja jos saisin päättää, nukkuisin mieluiten talviunia kuin karhu. En mä normaalistikaan ole pimeään vuodenaikaan kovin sosiaalinen. Kevät kun tulee ja valoisuus lisääntyy, silloin on eri tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://peertube.su/videos/watch/c559ae89-f509-4066-9dcf-ae77c7692bb4?s…
Tämä on suomeksi teksitetty video. Tunnettu Usa mikrobiologi Mikovits haastattelu. Koronasta ja rokotuksista ym. 1.15t kesto.Tuo domainnimi .su tarkoittaa varmaan Soviet Union, sieltähän ne Pietarin trollit ovat peräisin...
Ja kas pikku 15vee typetys heti harhoineen 🤡. Trolleja näke ät vain harhaiset. Eikö ole kielitaitoa katsoa? Se Soviet U on nyt EU. Eikä historiasta ole mitään tietoa.
Kuten London Realin haastattelija D.Rose alussa kertoo se on Vapaa kanava julkaista tietoja, joita psykop globalistien toimesta poistetaan YTsta koska oikea tietoa petoksesta huijauksesa ei saa kertoa ihmisille.
Kyllä minusta on liioittelua jos kesän aikana ei ole suht normaalia elämää elänyt ja sukuaan/tuttujaan tavannut.
Nyt taas ymmärrän että aletaan eristäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas huonoja rokote-uutisia. Joka päivä pysähdyn miettimään että elämä on lopullisesti muuttunut ja tulee ihan epätodellinen olo. En enää koskaan mene jumppatunnille tai kuntosalille, tai teatteriin, elokuviin tai keikalle. Kesällä voi ehkä käydä väljällä terassilla, muuten syön kotona. Kahviloissa tykkäsin istua ja lukea tai katsella maailman menoa. Jatkossa voi ottaa termospullon puistonpenkille. Ystäviä tulee varmasti tavattua entistä harvemmin. Työt tehdään enimmäkseen etänä ilman ihmiskontakteja ja lomat vietetään kotimaassa. Yksinäinen elämä edessä. Mitenkähän sitä jaksaa.
Minullakin on oikeastaan ensimmäistä kertaa koko tämän pandemian aikana todella epätodellinen ja lohduton olo. Meillä on elämä ennen koronaa ja elämä jälkeen koronan. Vanhat ajat tuskin koskaan palaavat sellaisina kuin ne olivat. Muutoksissa on toki aina jotain hyvää, niin varmasti tässäkin. Mutta silti. Aurinko paistaa, kukat kukkivat kauniisti jne. Mutta mitä sitten? En ole halannut pääkaupunkiseudulla asuvia parikymppisiä lapsiani tai kahdeksankymppisiä vanhempiani maaliskuun puolivälin jälkeen, ja se sattuu sydämeen. Just nyt itkettää ja surettaa ihan kamalasti. Ja pilkkopimeä syksy on vasta tuloillaan. Miten te aiotte jaksaa ja pitää tsemppiä ja toivoa yllä?
Miksi et ole tavannut heitä kesän aikana??
Eri, mutta kaikilla ei ole ollut mahdollisuutta nähdä esimerkiksi kaukana asuvia läheisiään. Itse kuulun tähän ryhmään, joka ei ole nähnyt sisaruksiaan tai vanhempiaan tämän vuoden puolella ollenkaan ja päällimmäisin syy on fyysinen välimatka. Eivät kaikki vain pysty elämään sillä tavalla, että läheiset asuisivat samassa pitäjässä tai edes samassa maassa.
Tämä on harmillista, hermoja raastavaa ja sydäntä riipivää, mutta kuitenkin todellisuus, jossa valitettavasti tällä hetkellä elämme.
Onnittelut heille, jotka pystyvät näkemään myös niitä läheisiään.
Kirjoitan Espanjasta. Koronasta on tullut taysi uskonto.
Täydellinen kaksinaismoralismi. Ihmiset on kytätty käyttämään maskia, ja kadulla se todella näkyy. Mutta kun katson alas uima-altaaseen parvekkeelta, niin se on täynnä ihmisiä
Kuin arabimaailma.
Uskonto muutenkin, mutta tämä koronauskonto pakottaa suoraan valeeseen, se on vale maski kasvoilla olemista, vale, jotta kukaan ei sanoisi tai kääntyisi heitä vastaan, jotka tismalleen tällä hetkellä pitävat koronan avulla valtaa, ei puuttuisi heidän tekemisiinsa motiiveihinsa ajatuksiinsa, etiikkaansa, moraalihinsa. Ja SIIHEN PAKOTETAAN. Erittäin vihamielisella tavalla, juuri tuohon transhumanismin muotoon joka tulee todella todella raskaana ja likaisena esille vallassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä kiire hääministerillä oli paukata naimisiin kesken kriisin?
Toki voi aiheuttaa pahoja tuulia suhteeseen, jos toisen vastuulle jää yksin koko perheen hoito.
Tiesi itsekin, että tämä kesä on ainoa mahdollisuus häihin pääministerinä kesärannassa.
Toivon oikein kovia rajoituksia uudellemaalle, että virus saadaan kuriin.
Tukahduttaa monen on ainoa oikea keino.
Viruksen leviäminen tulee saada kuriin.
Maskipakko ja valvonta uudellemaalle.
🤡
Ahaa, ketjuun kirjoittaa siis nyt jo ainakin kaksi eri harhaista ja psykoottisen epäloogista tekstiä suoltavaa ihmistä. Kyllä näkyy olevan raskasta kun korona tulee jo olemassa olevien mt-ongelmien päälle (ja harhojen sisällöksi).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas huonoja rokote-uutisia. Joka päivä pysähdyn miettimään että elämä on lopullisesti muuttunut ja tulee ihan epätodellinen olo. En enää koskaan mene jumppatunnille tai kuntosalille, tai teatteriin, elokuviin tai keikalle. Kesällä voi ehkä käydä väljällä terassilla, muuten syön kotona. Kahviloissa tykkäsin istua ja lukea tai katsella maailman menoa. Jatkossa voi ottaa termospullon puistonpenkille. Ystäviä tulee varmasti tavattua entistä harvemmin. Työt tehdään enimmäkseen etänä ilman ihmiskontakteja ja lomat vietetään kotimaassa. Yksinäinen elämä edessä. Mitenkähän sitä jaksaa.
Minullakin on oikeastaan ensimmäistä kertaa koko tämän pandemian aikana todella epätodellinen ja lohduton olo. Meillä on elämä ennen koronaa ja elämä jälkeen koronan. Vanhat ajat tuskin koskaan palaavat sellaisina kuin ne olivat. Muutoksissa on toki aina jotain hyvää, niin varmasti tässäkin. Mutta silti. Aurinko paistaa, kukat kukkivat kauniisti jne. Mutta mitä sitten? En ole halannut pääkaupunkiseudulla asuvia parikymppisiä lapsiani tai kahdeksankymppisiä vanhempiani maaliskuun puolivälin jälkeen, ja se sattuu sydämeen. Just nyt itkettää ja surettaa ihan kamalasti. Ja pilkkopimeä syksy on vasta tuloillaan. Miten te aiotte jaksaa ja pitää tsemppiä ja toivoa yllä?
Miksi et ole tavannut heitä kesän aikana??
Eri, mutta kaikilla ei ole ollut mahdollisuutta nähdä esimerkiksi kaukana asuvia läheisiään. Itse kuulun tähän ryhmään, joka ei ole nähnyt sisaruksiaan tai vanhempiaan tämän vuoden puolella ollenkaan ja päällimmäisin syy on fyysinen välimatka. Eivät kaikki vain pysty elämään sillä tavalla, että läheiset asuisivat samassa pitäjässä tai edes samassa maassa.
Tämä on harmillista, hermoja raastavaa ja sydäntä riipivää, mutta kuitenkin todellisuus, jossa valitettavasti tällä hetkellä elämme.
Onnittelut heille, jotka pystyvät näkemään myös niitä läheisiään.
Jeps. Meillä myös se tilanne, että minun tai puolison vanhempia ei olla koronan aikana nähty. He asuvat eri paikkakunnilla ja porukasta ainoastaan puolison vanhemmilla on käytössä auto. Me ja mun vanhemmat ollaan julkisten varassa, mulla ja puolisolla ei ole eikä ole ikinä ollutkaan edes ajokorttia. (Miten tässä näin on käynyt on pitkä tarina eikä sinänsä kuulu tähän ketjuun.) Vanhempien luona käyminen on normaalisti tarkoittanut sitä, että mennään junalla tai bussilla toiselle paikkakunnalle, ollaan koko viikonloppu intensiivisesti yhdessä ja ollaan siis yötä. Päiväseltään käyntikin olisi välimatkojen puolesta mahdollinen, mutta mikään parin tunnin ulkotapaaminen ei oikein, ja sitäkin varten pitäisi uskaltautua samaan kulkuvälineeseen ties minkä helsinkiläisten ja ulkomailta palaajien kanssa. Ja syödäkin pitäisi joskus, eli maski ei ratkaise tätä asiaa kotonaan. Molempien vanhemmilla on ammatit joissa tavataan ihmisiä, joten karanteenikupla ei lomakauden ulkopuolella onnistu. Näillä siis mennään toistaiseksi, eläen toivossa että jossain vaiheessa mahdollinen koronarokote, vaikkakaan ei täydellinen, muuttaisi asioita sen verran että riskinarvio olisi erilainen. Tai jos rokotetta ei tule, niin jossain vaiheessa varmaan jaksaminen loppuu tähän koronan välttelyyn, mutta vielä jaksaa ajatella että rokotteen odottaminen voisi onnistua.
Uusi koronatesti ei ole edennyt, koska THL lomalla. Uskomatonta.
https://www.verkkouutiset.fi/ts-uusi-koronatesti-ei-etene-thln-lomatauo…;
Mehiläinen on odottanut lupaa pikatestille jo heinäkuun alusta.
TS: Uusi koronatesti ei etene THL:n lomatauon vuoksi
Pikatestille on odotettu viranomaisen lupaa heinäkuun alusta saakka.
Suomalaisyritys Arcdian kehittämä antigeeni-koronapikatesti odottaa edelleen viranomaisen lupaa, kertoo Turun Sanomat. Lupaprosessi ei pääse etenemään aluehallintovirastoissa, sillä ne odottavat THL:n toimilupatyöryhmän arviota.
– Meillä on täysi valmius lähteä ajamaan näytteitä vaikka huomenna, mutta lupa puuttuu, sanoo Mehiläisen laboratoriopalveluiden johtaja, dosentti Kristina Hotakainen.
Seuraava kokous on 21.8.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Italiassa mainitaan olevan 151 kuollutta lääkäriä tutkijatohtoreita, jne., luku kuulostaa isolta, mutta mennäänpä nyt tuolla.
KOPIN OTON arvoinen asia sen sijaan lopulta on katsoa KUINKA MONTA SAIRASTUNUTTA lääkäriä Italiassa mahtoi olla keväällä. Jopa Amnesty Internarional on sivunnut aihetta viesteissään.
Voidaan aloittaa siitä, että kun työikäisen koronaan kuolleisuus on hyvini alle 0,1% niin tuosta, seuraa, että käytännöllisesti katsoen jokainen italialainen lääkäri on ollut koronassa. Ellei useampikin, jolloin tuo luku 151 olisi mahdoton, ja siksi jostain syystä liioiteltu, mutta palaan siihen myöhemmin. En aivan viela mainitse tuota mahdottomaksi.
Voin katsoa sen Suomesta, THL antaa tarvittavan, mutta otankin nyt ensin toisen esimerkin.
Jos avaat Worldometersista sellaisen osavaltion esille, kuin UTAH, niin tuolla on Infektion-Fatality rate, eli KUOLLEISUUS 0,78%
Siis vahingot / tartunnat on 0.78% ja se on vahvistetuista tartunnoista, ja vahvisttuista kuolemista koko väestölle. Otan tämän Utahin esimerkiksi, koska se on todiste siitä, että voi olla tilanne jossa on paljon tartuntoja, mutta ainoastaan vähän kuolleita. Se toteutuu esimerkiksi silloin kun hoitolaitoksia ei juuri tartuteta. Eli tartunnan saaneet ovat enemmän nuoria ja työikäisiä.
Koska on selvää, että Italiassa lääkärit ovat olleet ainakin useinmiten työikäisiä, (eivätkä esim. hoitolaitoksessa hoidettavia vanhuksia), käytän tuossa samaa lukua kuin Italiassa, mutta lisävarauksella joka tulee lopussa.
Kuolleisuus on kuolleiden lkm / sairastuneiden lkm., siksi sairastuneiden lkm. on kuolleet / kuolleisuus.
151 / 0.0078 = 19358 (sairastunutta lääkäriä).
Ja sitten se lisävaraus:
Mutta tuo Utah 0.0078 eli 0,78% on siellä koko väestölle vanhukset mukaan lukien, ja ainakin jonkin verran heitäkin siis sisältyy tuohon lukuun. Työikäisten koronakuolleisuus on siis tuotakin alempi.
Eli (sairastuneita lääkäreitä) täytyy olla vielä paljon enemmän. Ja on mahdollista, että tietyillä alueilla esiintyvyys on ollut korkea.
Tämä korreloi hyvin sen kanssa, että tietyt laitokset ilmoittivat koronatilanteensa melko runsaaksi. On jo olemassa myös jonkinlaista tietoa, ja raportteja, jotka tukevat tätä samaa käsitystä.
Koronassa tuo kuolleisuusluku ei ole mihinkään kiveen kirjoitettu.
* Keväällä Italiassa ei osattu hoitaa yhtä hyvin kuin nyt Jenkeissä. Nyt osataan hoitaa veritulppavaaraa ja muutama lääke on käytössä myös sairaalapotilaille.
* Kun sairaalassa ei ole hullunmyllyä, hoito on laadukkaampaa.
* Utahissa vaikuttaa nuori ikärakenne, se on täällä tuotu jo esiin. Italiassa taas on paljon iäkkäitä lääkäreitä ollut töissä, kun ikärakenne on muutenkin Pohjois-Italiassa Euroopan vanhimpia. Ja tämä vaikuttaa kuolleisuuteen isosti.
* Koronaa hoitaneet lääkärit ovat voineet saada tavallista suuremman alkuannoksen virusta ja tauti on kehittynyt heillä useammin vakavaksi.
Nämä asiat huomioiden Italian kevään epidemian läkärien koronakuolleisuusprosentti on voinut olla vaikkapa 3-5 %.
3-5% prosenttia kuulostaa aika isolta, se ei esimerkiksi Suomessakaan ole tyoikäisillä likimainkaan noin paljoa, vasta jos otetaan hauraimmat vanhukset mukaan lukuun niin se alkaa sitten olla isompi.
Maskista saattaisi olla apua, ellei tuo aloittaja ole psykoottinen.
Ketju on lukittu.
Miksi et ole tavannut heitä kesän aikana??