Lue keskustelun säännöt.
Olenko oikeassa vai vieläkö jatkan etsimistä?
25.01.2020 |
[quote=Vierailija]Koska normaaleille ihmisille kokemattomia aikuisia ei ole olemassa. He eivät voi ymmärtää miten sellaisen tilanteeseen päätyminen on mahdollista ja vielä vähemmän he voisivat harkita suhdetta tällaisen ihmisen kanssa. Toki he voivat tällä palstalla sanoa, että ei kokemattomuudella ole väliä, jos oikea löytyy. Ei vaikka kokematon olisi nelikymppinen. Tuo on harvoja poikkeuksia lukuunottamatta valitettavasti roskaa. Tositilanteen tullen suhtautuminen onkin toisenlainen ja ei edes haluta kokeilla. Etsitään mieluummin joku normaali, jonka kanssa voi aloittaa suhteen samalta tasolta ja samoista kokemuksista.
Ja kyllä mä tämän ymmärrän. En mäkään tiedä miten suhtautuisin johonkin, joka on niin harvinaista. Varsinkin asiassa, joka on lähes kaikille ihmisille täysin normaali juttu jo teini-iästä alkaen. Siksi rehellisyys ei näissä asioissa yleensä kannata, jos haluaa kokemattomana jotain saavuttaa.[/quote]
Kirjoitin näin toiseen ketjuun. Onko tämä todellisuutta? Olenko eksyksissä mielipiteeni kanssa? Kannattaako keski-ikäisen miehen vielä uskoa ihmeeseen vai onko parempi vain löytää onni muualta kuin toisen ihmisen seurasta?
Kommentit (54)
Esimer
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva nainen haluaa nelikymppisenä ruveta elämään mitään teiniromanssia miehen kanssa, jolta ne ovat jääneet aikanaan kokematta. On huomattavasti helpompaa seurustella ihmisen kanssa, jolla on realistiset käsitykset siitä mitä seurustelu on.
Mitä ovat realistiset käsitykset seurustelusta?
Olen eri, mutta yritän selittää, miten itse tuon ymmärrän:
Esimerkiksi yhteydenpito. Tälläkin palstalla saa välillä lukea kommentteja, joiden mukaan toinen ei aidosti rakasta ellei seurusteluaikana viestitellä toisilleen jopa sadalla viestillä päivässä. Voi olla, että kyseessä on vain ikäero eikä ero seurustelukokemuksissa, mutta näin aikuisena ihmisenä ahdistaisi ihan kamalasti, jos toinen ihminen kuvittelisi minun elävän häntä ja hänen viestejään varten silloin, kun olemme erossa toisistamme. Nuorempana minulla ei tuollaista mahdollisuutta edes ollut, kun ei ollut nykyistä teknologiaa, mutta tottakai ensimmäisissä seurustelusuhteissa sitä oli takertuvampi ja halusi olla toiselle koko tämän elämä.
Toisaalta tiedän, että ahdistuisin myös, jos toinen olisi täysin flegmaattinen ja yhteydenpito olisi yksin minun varassani.
Nuorempana eli kun vasta "opettelin seurustelua" olin myös paljon epävarmempi itsestäni ja siksi mustasukkainen. Samaten minulla oli vakaa usko siihen, että ihminen voi rakastua heti ensitapaamisella ja käytännössä ex-puolisoni muuttikin luokseni ensitapaamisella (ei virallisesti, mutta sen jälkeen emme juuri erossa olleet)
On paljon tällaisia asioita, joista olen oppinut ja joiden ansiosta tiedän nykyisin paljon paremmin, millainen ja olen ja millaisen elämänkumppanin ja parisuhteen haluan. Edelleen myönnän, että ne ovat myös ikään ja persoonallisuuteen liittyviä kysymyksiä, mutta jos ap ei ole koskaan ollut ihastunut/rakastunut/sitoutuneessa parisuhteessa, niin hän ei vielä edes tiedä, millaiset hänen "rajansa" ovat. Miten hän reagoi jos kokee suhteen olevan uhattuna (so. tuntee mustasukkaisuutta), miten paljon hän kaipaa läheisyyttä ja yhteydenpitoa, millainen hän on riitelijänä jne. Hänellä on kokematta nuo jutut, mitkä minä olen kokenut yli 20 vuotta sitten ensimmäistä kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva nainen haluaa nelikymppisenä ruveta elämään mitään teiniromanssia miehen kanssa, jolta ne ovat jääneet aikanaan kokematta. On huomattavasti helpompaa seurustella ihmisen kanssa, jolla on realistiset käsitykset siitä mitä seurustelu on.
Mitä ovat realistiset käsitykset seurustelusta?
Seurustelu ei ole kuin elokuvissa. Seurustelu ei ole kuin teiniromansseissa. Seurustelu ei ole jatkuvaa intohimoa tai palavaa rakkautta. Seurustelu aikuisten kesken on järkevää, toisiaan tukevaa yhteiseloa, jossa molemmat osaavat toimia niin kuin aikuisten kesken toimitaan. Ei draamaa, hapuilua, opettelemista. Seksiä, yhteiseloa, yhteisiä tavoitteita, perhe-elämää, vakiintumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva nainen haluaa nelikymppisenä ruveta elämään mitään teiniromanssia miehen kanssa, jolta ne ovat jääneet aikanaan kokematta. On huomattavasti helpompaa seurustella ihmisen kanssa, jolla on realistiset käsitykset siitä mitä seurustelu on.
Mitä ovat realistiset käsitykset seurustelusta?
Seurustelu ei ole kuin elokuvissa. Seurustelu ei ole kuin teiniromansseissa. Seurustelu ei ole jatkuvaa intohimoa tai palavaa rakkautta. Seurustelu aikuisten kesken on järkevää, toisiaan tukevaa yhteiseloa, jossa molemmat osaavat toimia niin kuin aikuisten kesken toimitaan. Ei draamaa, hapuilua, opettelemista. Seksiä, yhteiseloa, yhteisiä tavoitteita, perhe-elämää, vakiintumista.
Kyseenalaistan ajatuksen, että kokematon etisisi välttämättä jonkinlaista teiniromanssiin verrattavaa suhdetta. Realiteetit voi olla oikein hyvin tiedossa kokemuksen puutteesta huolimatta. Kokemattomuus ei tarkoita, että olisi henkisesti teinin tasolla.
Vaikutat siltä että kykenet realistisesti analysoimaan itseäsi, tunteitasi ja ajatuksiasi. Voisin kuvitella myös että olet hyvä keskustelija. Nämä ominaisuudet ovat niin tärkeä valtti parisuhdetta muodostaessa ja kehittäessä että en sinuna liikaa huolehtisi noista kokemattomuuksista.
Toki on hyvä olla potentiaaliselle kiinnostuksen kohteelle rehellinen taustasta jotta molemminpuolinen ymmärrys toisesta voisi olla mahdollisimman hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva nainen haluaa nelikymppisenä ruveta elämään mitään teiniromanssia miehen kanssa, jolta ne ovat jääneet aikanaan kokematta. On huomattavasti helpompaa seurustella ihmisen kanssa, jolla on realistiset käsitykset siitä mitä seurustelu on.
Mitä ovat realistiset käsitykset seurustelusta?
Seurustelu ei ole kuin elokuvissa. Seurustelu ei ole kuin teiniromansseissa. Seurustelu ei ole jatkuvaa intohimoa tai palavaa rakkautta. Seurustelu aikuisten kesken on järkevää, toisiaan tukevaa yhteiseloa, jossa molemmat osaavat toimia niin kuin aikuisten kesken toimitaan. Ei draamaa, hapuilua, opettelemista. Seksiä, yhteiseloa, yhteisiä tavoitteita, perhe-elämää, vakiintumista.
Tämäkin riippuu ihmisestä, en täysin tunnista omaa parisuhdettani tästä tai parisuhdekäsitystäni, tai ehkä se oli vain niin kliinisesti ja maanläheisesti kirjoitettu. Kyllä toki se on toisiaan tukevaa ja usein järkevää, mutta hapuilu ja opetteleminen uuden ihmisen kanssa voi kestää pitkäänkin, vaikka olisi kuinka aikuinen. Toisaalta ne asiat yleensä pystyy käsittelemään aikuisella tavalla. Palavaa rakkautta ja intohimoa omassa suhteessa on, ei tietenkään välttämättä samalla tavalla enää seuraavan viiden vuoden kuluttua jos sinne asti yhdessä mennään. Varsinaisia yhteisiä tavoitteita meillä ei ole (olemme yhdessä koska rakastamme toisiamme ilman sen kummempia sivutavoitteita) eikä varmaan sellaista perhe-elämää ja vakiintumista mitä tässä tarkoitetaan.
Tietenkin nuo asiat useimmiten kuuluu sellaiseen parisuhde- ja elämänkulkukäsitykseen jossa tapailun tai seurustelun päätarkoitus on ikään kuin välineellinen : saada isompi kuin kahden hengen perhe, jakaa taloudelliset kulut ja elää elämänsä yhdessä loppuun asti. Mutta meitä aikuisia on aikuisten parisuhteissa monenlaisia, kaikki eivät tavoittele sitä perusmallia, jossa kaikesta on tarkoituskin tulla järkevää arjen jakamista ja puurtamista.
Olen kyllä huomannut että joillekin aikuisuus tarkoittaa sitä, että melkein kuka tahansa kelpaa kunhan saa jonkun jakamaan arkeaan ja muodostamaan lapsiperheen, eikä siinä mitään. Itse painotan rakkautta ja intohimoa turvallisen ja mukavan arjen lisäksi, eikä se ole mitään yliromanttista teinihöttöä. Vain ihan kiva arki ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No et ole kovin kiinnostunut seksistä, se on selvää. On kai niitä naisiakin, jolle se ei ole tärkeää.
Kyllä luonto olisi tikanpojan puuhun ajanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva nainen haluaa nelikymppisenä ruveta elämään mitään teiniromanssia miehen kanssa, jolta ne ovat jääneet aikanaan kokematta. On huomattavasti helpompaa seurustella ihmisen kanssa, jolla on realistiset käsitykset siitä mitä seurustelu on.
Mitä ovat realistiset käsitykset seurustelusta?
Seurustelu ei ole kuin elokuvissa. Seurustelu ei ole kuin teiniromansseissa. Seurustelu ei ole jatkuvaa intohimoa tai palavaa rakkautta. Seurustelu aikuisten kesken on järkevää, toisiaan tukevaa yhteiseloa, jossa molemmat osaavat toimia niin kuin aikuisten kesken toimitaan. Ei draamaa, hapuilua, opettelemista. Seksiä, yhteiseloa, yhteisiä tavoitteita, perhe-elämää, vakiintumista.
Kyseenalaistan ajatuksen, että kokematon etisisi välttämättä jonkinlaista teiniromanssiin verrattavaa suhdetta. Realiteetit voi olla oikein hyvin tiedossa kokemuksen puutteesta huolimatta. Kokemattomuus ei tarkoita, että olisi henkisesti teinin tasolla.[/quote]
Mä uskoisin, että tiedostan tilanteeni realiteetit. Uskon myös, että aikuisena ja keskijärkevänä ihmisenä kykenen erottelemaan tunteet ja järjen. Sen verran tässä on myös aikaa vietetty yksin ja aikuisena, että koen lähes kaikissa asioissa olevani normaali, itsenäinen aikuinen. Varmasti kuvitelmat seksistä ja parisuhteista voivat olla osittain naaivit ja romantisoidut, mutta sitä pidän melko luonnollisena. Ei se kuitenkaan tarkoita, että maailmani hajoaisi, jos kaikki ei olisikaan sitä miten sen olin kuvitellut.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No et ole kovin kiinnostunut seksistä, se on selvää. On kai niitä naisiakin, jolle se ei ole tärkeää.
Kyllä luonto olisi tikanpojan puuhun ajanut.
Aseksuaalia minäkin epäilisin. Teini-iässä ja varhaisaikuisuudessa hormonit jylläävät niin, että mahdotonta on jäädä ilman, jos ei sitä erikseen halua tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat siltä että kykenet realistisesti analysoimaan itseäsi, tunteitasi ja ajatuksiasi. Voisin kuvitella myös että olet hyvä keskustelija. Nämä ominaisuudet ovat niin tärkeä valtti parisuhdetta muodostaessa ja kehittäessä että en sinuna liikaa huolehtisi noista kokemattomuuksista.
Toki on hyvä olla potentiaaliselle kiinnostuksen kohteelle rehellinen taustasta jotta molemminpuolinen ymmärrys toisesta voisi olla mahdollisimman hyvä.
Ei ajatusten kirjoittaminen tai niiden ulostuonti suunkaan kautta ole koskaan ollut mulle mikään ongelma. Tietenkin sitä välillä on sokea omalle toiminnalleen ja ajautuu ajatustensa kanssa umpikujaan, mutta pyrin säännöllisin väliajoin katsomaan itseäni ulkopuolisen silmin. Se auttaa muuttamaan käytöstä ja löytämään uusia suuntia ainakin niiltä osin joihin en ole itsessäni tyytyväinen. Mä toivoisin. että löytäisin henkilön, jonka kanssa voisin olla näistä asioista avoin ilman pelkoa siitä, että hän minut tuomitsee. Koska usein, jos tilanne on siirtymässä mulle kiusallisiin ja arkoihin asioihin on mulla ollut tapana huonojen kokemusten takia paeta paikalta, koska en halua ottaa riskiä sielun uudesta särkymisestä.
Rehellisyys olisi mulle helpoin ja luonnollisin tie. En kuitenkaan ole niin sosiaalisesti pihalla, että lähtisin sitä suorilta käsin omasta taustastani ja sen puutteeseen liittyen ulos pullauttamaan. Se vaatisi luottamusta ja uskoa siihen, että nyt kyseessä on ihminen, jolle tämän voin kertoa.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat siltä että kykenet realistisesti analysoimaan itseäsi, tunteitasi ja ajatuksiasi. Voisin kuvitella myös että olet hyvä keskustelija. Nämä ominaisuudet ovat niin tärkeä valtti parisuhdetta muodostaessa ja kehittäessä että en sinuna liikaa huolehtisi noista kokemattomuuksista.
Toki on hyvä olla potentiaaliselle kiinnostuksen kohteelle rehellinen taustasta jotta molemminpuolinen ymmärrys toisesta voisi olla mahdollisimman hyvä.
Ei ajatusten kirjoittaminen tai niiden ulostuonti suunkaan kautta ole koskaan ollut mulle mikään ongelma. Tietenkin sitä välillä on sokea omalle toiminnalleen ja ajautuu ajatustensa kanssa umpikujaan, mutta pyrin säännöllisin väliajoin katsomaan itseäni ulkopuolisen silmin. Se auttaa muuttamaan käytöstä ja löytämään uusia suuntia ainakin niiltä osin joihin en ole itsessäni tyytyväinen. Mä toivoisin. että löytäisin henkilön, jonka kanssa voisin olla näistä asioista avoin ilman pelkoa siitä, että hän minut tuomitsee. Koska usein, jos tilanne on siirtymässä mulle kiusallisiin ja arkoihin asioihin on mulla ollut tapana huonojen kokemusten takia paeta paikalta, koska en halua ottaa riskiä sielun uudesta särkymisestä.
Rehellisyys olisi mulle helpoin ja luonnollisin tie. En kuitenkaan ole niin sosiaalisesti pihalla, että lähtisin sitä suorilta käsin omasta taustastani ja sen puutteeseen liittyen ulos pullauttamaan. Se vaatisi luottamusta ja uskoa siihen, että nyt kyseessä on ihminen, jolle tämän voin kertoa.
AP
Ole rehellinen ja pilaa mahdollisuutesi. Valehtelemalla tai vääristelemällä totuutta kokemattomuudesta ovat mahdollisuudet paljon paremmat. Kokematon mies oli hyväksyttävä, kun hän oli alle 25-vuotias. Ei sen jälkeen, eikä todellakaan, jos ollaan yli 30. Omapa on valintasi.
Vierailija kirjoitti:
No et ole kovin kiinnostunut seksistä, se on selvää. On kai niitä naisiakin, jolle se ei ole tärkeää.
Kyllä luonto olisi tikanpojan puuhun ajanut.
Moni on samaa mieltä. Siksi moni on myös homoksi epäillyt ja sitä päin naamaa kysellyt.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No et ole kovin kiinnostunut seksistä, se on selvää. On kai niitä naisiakin, jolle se ei ole tärkeää.
Kyllä luonto olisi tikanpojan puuhun ajanut.
Aseksuaalia minäkin epäilisin. Teini-iässä ja varhaisaikuisuudessa hormonit jylläävät niin, että mahdotonta on jäädä ilman, jos ei sitä erikseen halua tehdä.
Mitä niillä hormoneilla tekee, jos luonteenlaatu on sellainen, että vaikka kuinka haluaisi ei vaan saa itseään pakotettua normaalin miehen muottiin. Kyllä mä jo nuorena tuskailin sitä, että miksi en voi olla kuin muut ja itsevarmasti lähestyä vastakkaista sukupuolta sen sijaan, että istuin huoneeni lattialla haaveille. Miksen tuntenut sellaista paloa, että etenisin vain määrätietoisesti kohti tavoitetta vaikka matkan varrella eteen tulisi esteitä ja takaiskuja? Tämä sama piirre minussa on seurannut aina aikuisikään asti. Se on varmasti myös lisääntynyt jatkuneen yksinäisyyden myötä. Ja vaikka pystynkin nyt itseäni paremmin psyykkaamaan esimerkiksi naisten lähtestymiseen niin silti se epävarmuus painaa siellä taustalla ja yrittää ottaa vallan.
AP
Kokemattomuus on:
ok, jos olet alle 25
outoa, mutta juuri ja juuri hyväksyttävää, jos olet 25-30
todella outoa ja hieman pelottavaa, jos olet 31-35
pelottavaa ja äärimmäisen outoa, jos olet yli 35
Sanoisin, että parisuhde ja seksiä on mahdollista löytää vielä alle 30-vuotiaana kokemattomana miehenä. Sen jälkeen vain, jos osaat todella hyvin valehdella ja esittää muuta kuin oot.
Mitä ovat realistiset käsitykset seurustelusta?