Lue keskustelun säännöt.
Onko epätyypillisiä pakko-oireita?
24.01.2020 |
Katson numeroiden mukaan tai arpomalla kaiken, mitä teen,missä jotain valinnanvaraa on. Esim.meenkö aiemmalla vai myöhemmällä junalla, ostanko porkkanoita tai kurkkua, laitanko mustan vai vaalean paidan. Jos esim kellon numerot on myönteiset esim mustan paidan kohdalla, niin toimin. Joskus teen päinvastoin ja tuntuu, että usein asiat menee pieleen silloin. Tunnen, että saan kärsiä siitä kun en tottele "merkkejä". Toisaalta haluan näistä eroon koska järjellä tajuan, että voin itse tehdä päätökset eikä numeroilla ole tekemistä sen kanssa, mitä tapahtuu.
Minulla ei ole kuitenkaan mitään sellaista, että nyt lapsi kuolee jos en pese käsiä, tai että muistinnko laittaa hellan levyt päältä. En erityisemmin pelkää katastrofeja eikä hygieniaan tai järjestykseen liittyviä pakkomielteitä ole ollenkaan. Silti nuo taikauskot on tosi pinttyneenä ja hävettää käydä kaupassa, kun työntekijät on varmasti huomanneet miten vaikeaa on ja erikoiset systeemit valita tuotteita. kotona kukaan ei toimintaani näe, mutta meinaan toki usein myöhästyä. Mitä mieltä?
Kommentit (10)
Kaikenlaiset numero-uskomukset on ihan tyypillisiä oireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tyypillisiltä kyllä mimusta kuulostaa?
Mutta se pelko siellä taustalla ei ole välttämättä tyypillinen. Et pelkää että esim lapsille tapahtuisi jotakin, etkä katastrofeja. Mikä se pelko siellä on? Mitä tapahtuu jos et enää laske ja valitse numeroiden mukaan? Vaikuttaa että tuo on joku trauma, jota et edes tiedosta
Itse miettisin pelon sijasta sitä, olisko sun aivot jotenkin ylivireät tai ylikierroksilla kun keksivät itse tuollaisia ylimääräisiä kommervenkkejä?
Ihmiset on tuollaisia.
Uskonnollisia. Ei välttämättä tarvitse uskoa mihinkään uskontoon tai jeesuksiin.
Lajinomaista olla uskovainen ja kuvitella asioita.
Yleisin uskonto ihmisellä tai uskomus on oma tahto ja asioiden järjestely.
Nyt minä teen näin niin tulevaisuudessa käy näin, vaikkapa säästämisessä tai yrittämisessä.
Tämän takia on pelkoja ja lukkofirmoja jotka myy oviin lukkoja. On vakuutusyhtiöitä jotka vakuuttaa että lohtua uskovaisille ihmisille jotka kuvittelee hallitsevansa elämää.
Kirjanpito on myös sellainen asia että uskotaan jos pidetään kirjaa, niin asiat on paremmin hallussa.
Uskomukset tuovat meille mielenrauhaa. Se että elämä on hallussammme ja voimme päättää asioista.
Voimme lisääntyä ja laihtua silloin kun haluamme.
Valitettavasti nämä ovat uskomuksia. Samalaisia kuin jeesuskirkko ja mitä niitä muita nyt onkaan.
Nekin jotka väittää ettei usko mihinkään uskovat omaan päättelykykyynsä.
Mistään tässä elämässä ei voi oikeasti olla varma ja mihinkään emme oikein voi oikeasti vaikuttaa.
Siksi on lohdullista hankkia oveen lukko ja vakuuttaa itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on tuollaisia.
Uskonnollisia. Ei välttämättä tarvitse uskoa mihinkään uskontoon tai jeesuksiin.
Lajinomaista olla uskovainen ja kuvitella asioita.
Yleisin uskonto ihmisellä tai uskomus on oma tahto ja asioiden järjestely.
Nyt minä teen näin niin tulevaisuudessa käy näin, vaikkapa säästämisessä tai yrittämisessä.
Tämän takia on pelkoja ja lukkofirmoja jotka myy oviin lukkoja. On vakuutusyhtiöitä jotka vakuuttaa että lohtua uskovaisille ihmisille jotka kuvittelee hallitsevansa elämää.
Kirjanpito on myös sellainen asia että uskotaan jos pidetään kirjaa, niin asiat on paremmin hallussa.
Uskomukset tuovat meille mielenrauhaa. Se että elämä on hallussammme ja voimme päättää asioista.
Voimme lisääntyä ja laihtua silloin kun haluamme.
Valitettavasti nämä ovat uskomuksia. Samalaisia kuin jeesuskirkko ja mitä niitä muita nyt onkaan.
Nekin jotka väittää ettei usko mihinkään uskovat omaan päättelykykyynsä.
Mistään tässä elämässä ei voi oikeasti olla varma ja mihinkään emme oikein voi oikeasti vaikuttaa.
Siksi on lohdullista hankkia oveen lukko ja vakuuttaa itsensä.
On niistä lukoista, vakuutuksista ja kirjanpidosta ihan käytännön hyötyäkin :D :D
Mutta olihan tuo usko-asia kuitenkin ihan totta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on tuollaisia.
Uskonnollisia. Ei välttämättä tarvitse uskoa mihinkään uskontoon tai jeesuksiin.
Lajinomaista olla uskovainen ja kuvitella asioita.
Yleisin uskonto ihmisellä tai uskomus on oma tahto ja asioiden järjestely.
Nyt minä teen näin niin tulevaisuudessa käy näin, vaikkapa säästämisessä tai yrittämisessä.
Tämän takia on pelkoja ja lukkofirmoja jotka myy oviin lukkoja. On vakuutusyhtiöitä jotka vakuuttaa että lohtua uskovaisille ihmisille jotka kuvittelee hallitsevansa elämää.
Kirjanpito on myös sellainen asia että uskotaan jos pidetään kirjaa, niin asiat on paremmin hallussa.
Uskomukset tuovat meille mielenrauhaa. Se että elämä on hallussammme ja voimme päättää asioista.
Voimme lisääntyä ja laihtua silloin kun haluamme.
Valitettavasti nämä ovat uskomuksia. Samalaisia kuin jeesuskirkko ja mitä niitä muita nyt onkaan.
Nekin jotka väittää ettei usko mihinkään uskovat omaan päättelykykyynsä.
Mistään tässä elämässä ei voi oikeasti olla varma ja mihinkään emme oikein voi oikeasti vaikuttaa.
Siksi on lohdullista hankkia oveen lukko ja vakuuttaa itsensä.
On niistä lukoista, vakuutuksista ja kirjanpidosta ihan käytännön hyötyäkin :D :D
Mutta olihan tuo usko-asia kuitenkin ihan totta
Niistä voi olla hyötyä.
Totuus nyt on että ei ihmisillä ole tapana mennä toisten kotiin luvatta.
Aikoinaan maaseudulla ovet oli ihan auki ja ei sinne menty luvatta sisään.
Kultuurimme elää pelon ja epäluottamuksen kultuuria. Se heijastuu yrityksiin ja innovaatioihin.
Löytyy lukkoja ovesta ja vakuutuksia moneen lähtöön.
Heijastuu monessa mielessä kaikkeen tuo pelko tulevaisuudesta.
Pakko-oireita on tosi monenlaisia. Nuo ovat selkeästi pakkotoimintoja koska yrität niitä tekemällä estää jotain pahaa tapahtumasta.
Sinua voisi auttaa jos pysähtyisit kuuntelemaan, mikä siellä taustalla pelottaa. Mitä tapahtuu, jos et tee valintaa numeroiden mukaan? Koeta myös päästä kärryille siitä, millaiset tilanteet laukaisevat pakko-oireet.
T. Yksi pakko-oireinen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on tuollaisia.
Uskonnollisia. Ei välttämättä tarvitse uskoa mihinkään uskontoon tai jeesuksiin.
Lajinomaista olla uskovainen ja kuvitella asioita.
Yleisin uskonto ihmisellä tai uskomus on oma tahto ja asioiden järjestely.
Nyt minä teen näin niin tulevaisuudessa käy näin, vaikkapa säästämisessä tai yrittämisessä.
Tämän takia on pelkoja ja lukkofirmoja jotka myy oviin lukkoja. On vakuutusyhtiöitä jotka vakuuttaa että lohtua uskovaisille ihmisille jotka kuvittelee hallitsevansa elämää.
Kirjanpito on myös sellainen asia että uskotaan jos pidetään kirjaa, niin asiat on paremmin hallussa.
Uskomukset tuovat meille mielenrauhaa. Se että elämä on hallussammme ja voimme päättää asioista.
Voimme lisääntyä ja laihtua silloin kun haluamme.
Valitettavasti nämä ovat uskomuksia. Samalaisia kuin jeesuskirkko ja mitä niitä muita nyt onkaan.
Nekin jotka väittää ettei usko mihinkään uskovat omaan päättelykykyynsä.
Mistään tässä elämässä ei voi oikeasti olla varma ja mihinkään emme oikein voi oikeasti vaikuttaa.
Siksi on lohdullista hankkia oveen lukko ja vakuuttaa itsensä.
Tämä on totta ja normaalin ja pakko-oireisuuden raja onkin liukuva. Ero on ahdistuksen määrässä ja siinä, kuinka pakonomaista oletutun katastrofin välttäminen on. Esimerkki: on normaalia ja vastuullista tarkistas kotoa lähtiessä, että hella on pois päältä. Mutta jos hella pitää tarkistaa 20 kertaa ja miettiä vielä matkallakin että jäiköhän se sittenkon päälle, niin se on pakko-oireista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on tuollaisia.
Uskonnollisia. Ei välttämättä tarvitse uskoa mihinkään uskontoon tai jeesuksiin.
Lajinomaista olla uskovainen ja kuvitella asioita.
Yleisin uskonto ihmisellä tai uskomus on oma tahto ja asioiden järjestely.
Nyt minä teen näin niin tulevaisuudessa käy näin, vaikkapa säästämisessä tai yrittämisessä.
Tämän takia on pelkoja ja lukkofirmoja jotka myy oviin lukkoja. On vakuutusyhtiöitä jotka vakuuttaa että lohtua uskovaisille ihmisille jotka kuvittelee hallitsevansa elämää.
Kirjanpito on myös sellainen asia että uskotaan jos pidetään kirjaa, niin asiat on paremmin hallussa.
Uskomukset tuovat meille mielenrauhaa. Se että elämä on hallussammme ja voimme päättää asioista.
Voimme lisääntyä ja laihtua silloin kun haluamme.
Valitettavasti nämä ovat uskomuksia. Samalaisia kuin jeesuskirkko ja mitä niitä muita nyt onkaan.
Nekin jotka väittää ettei usko mihinkään uskovat omaan päättelykykyynsä.
Mistään tässä elämässä ei voi oikeasti olla varma ja mihinkään emme oikein voi oikeasti vaikuttaa.
Siksi on lohdullista hankkia oveen lukko ja vakuuttaa itsensä.
Tämä on totta ja normaalin ja pakko-oireisuuden raja onkin liukuva. Ero on ahdistuksen määrässä ja siinä, kuinka pakonomaista oletutun katastrofin välttäminen on. Esimerkki: on normaalia ja vastuullista tarkistas kotoa lähtiessä, että hella on pois päältä. Mutta jos hella pitää tarkistaa 20 kertaa ja miettiä vielä matkallakin että jäiköhän se sittenkon päälle, niin se on pakko-oireista.
Totuus on että se hella voi mennä itsestäänkin päälle jos kissa hyppää siihen.
On käynyt niin ja onneksi huomasin asian ajoissa.
Parempi on vaan luopua kaikesta, koska kuolema viimeistään vie huolet minusta. Huolet ja pelko tulevaisuudesta on myös omaisuutta. Jeesus kehoitti jättämään omaisuuden ja seurata Häntä.
Miksi pitäisin kiinni neurooseistani tai olisin huolissani mistään.
Siksi ei ole väliä onko ovi lukossa. En voi oikein koskaan olla varma mistään.
En kuitenkaan seuraa Jeesusta, koska eihän kuollutta miestä voi seurata tai fiktiivistä koristeltua henkilöä.
Seuraan hänen filosofiaa kohti parempaa nytteyttä.
En huomista tai eilistä vaan nytteyttä. Ei sitä nytteyttä joka oli äsken eikä sitä nytteyttä joka on kohta. Sitä nytteyttä ei edes huomaa. Se on kuin mukavat sukat jalassa jota ei huomaa.
Nytteydessä ei ole vakuutuksia tai lukkoja, ei edes kirjanpitoa. Nytteys on kuin virtsatulva salihousuissa.
Se laajenee ja sen voi aistia. Kun se tapahtuu niin istun vain junassa ja odottelen mitä seuraavaksi tulee vastaan.
En voinut sille mitään kuten en voinut pidättää hengitystäkään. Minä vain olen samalainen kuin sinä. Olen sinä.
Kyllä nuo ihan pakko-oireilta (tarkemmin pakkoajatuksilta) kuulostavat, enkä nyt ehkä pitäisi niitä edes niin epätyypillisinä.