Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin keskustella siitä, että Suomessa pahoinpidellään naisia niin paljon
23.01.2020 |
Tilastossa Suomi on Euroopan kakkosena tässä. Miksi meillä on niin väkivaltainen kulttuuri?
Kommentit (127)
Uskoisin kyllä, että Suomessa pahoinpidellään paljon myös miehiä parisuhteissa eikä vain naisia. Minuakin on pahoinpidelty - tosin asialla oli oma äitini ja väkivalta oli satunnaisen jatkuvaa monta vuotta, kun olin yläasteella. Samaa kokivat veljenikin.
Mietin usein, että ovatko ystäväni kokeneet väkivaltaa. Kukaan ei ainakaan kerro, mutta yhden olen nähnyt käyvän poikaystävänsä kimppuun ja hän jopa ylpeilee suuttumisellaan ja lyömisellään. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltainen ihminen on yleensä lapsuudessa pahoin traumatisoitunut esim. persoonallisuushäiriöinen. Heillä on niin paljon patoutunutta vihaa sisällään, joka pitäisi saada terapiassa käsiteltyä.
Uhrit taas ovat usein läheisriippuvaisia eivätkä pysty lähtemään. Hekin tarvitsisivat terapiaa.
Uhri voi olla myös mies, sillä nämä ei ole loppupeleissä kiinni koosta tai voimista vaan siitä, että se henkisesti tai fyysisesti väkivaltainen puoliso on alistanut uhrinsa niin, että tämä ei edes pistä vastaan vaan alistuu kohtaloonsa tai jopa kuvittelee ansaitsevansa sen.
Väkivaltainen ihminen taas haluaa vähätellä tekojansa, koska sellainen ihmismieli on. Ei pysty myöntämään, että satuttaa rakastamaansa ihmistä.
Ennaltaehkäisy on paras ratkaisu eli kun yhdenkään lapsen ei tarvisisi elää kaltoinkohtelun keskellä niin hänkään ei halua kaltoinkohdella muita tai kaataa tuskaansa toisen niskaan.
Kaltoinkohdellluksi tuleminen ei ole mikään puolustus. Kasvavan nuoren ja aikuisen pitää ottaa vastuu omasta elämästään ja omista teoistaan. Edellisen sukupolven kokemaa ei tarvitse siirtää eteen päin vaan sen voi katkaista kertaheitolla itse. Päättää, että minä en jatka vaan ratkaisen asian toisin. Näin ovat monet tehneet.
Jos kasvaa lapsuudenperheessään täysin kieroon, niin ei edes välttämättä tiedä, mikä on normaalia ja mikä ei. Ei kaikilla ole mitään henkisiä työkaluja. Siksikin väkivalta myös periytyy. LISÄKSI SUOMESSA; PÄIHTEET, VIINA - aiheuttavat väkivaltaa.
Ja moni nainen valitsee väkivaltaisia miehiä; "parempi tuttu helvetti kuin vieras taivas."
Että pystyy katkaisemaan näitä kierteitä - siihen tarvitaan tietoa ja apua, jota kaikki eivät välttämättä saa.
Osoitatte näillä jutuilla vain sen, että teillä on läpileikkaus vain suomalaisesta yhteiskunnasta ja pinnallinen kiiltokuva muualta. Kyllä viinaa, päihteitä ja väkivaltaa löytyy yhtälailla mistä tahansa, erityisesti kun mennään keskiluokkaisen elämän köyhemmälle puolelle.
Jaa, no eipä siinä sitten mitään. Eihän väkivaltaa ja ryyppäämistä sitten tarvitse edes yrittää kitkeä, kun kerran muuallakin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voidaan myös miettiä sitä, että mikä naisia viehättää miehissä jotka äityvät välillä vakivaltaisiksi. Ja ennen kaikka naiset antavat heille annetaan uusia mahdollisuuksia?
Uhrin syyllistäminen ei ratkaise ongelmaa. Monesti nämä naiset elävät jatkuvan uhan alla. Uhataan tappaa, jos lähtee. Uhataan viedä lapset jne.
Onko se automaattisesti uhrin syyllistämistä jos yleisellä tasolla pohditaan sitä miksi nainen jää (tai jopa hakeutuu) väkivaltaiseen suhteeseen? Jopa vuosikausiksi, siten että väkivalta on alati pahenevaa, ja vaikka olisi lapsia joita erityisesti tulisi suojella tuollaiselta lapsuudelta.
Minun tietääkseni väkivaltaa parisuhteissa kohtaa pieni joukko suomalaisia naisia, mutta näiden tapauksessa väkivalta on toistuvaa, koska väkivaltaisiin parisuhteisiin jäädään tai vaihdetaan väkivaltainen kumppani uuteen samanlaiseen.
En halua syyllistää ketään, mutta tämä ilmiö on oikeasti olemassa. Ja niin kauan kuin on naisia jotka hiljaa hyväksyvät oman roolinsa uhrina, niin kauan tulee myös väkivaltaa olemaan. Valitettavasti.
-eri
Ei, joukko ei ole pieni. Osaa pahoinpidellään jatkuvasti ja koko ajan pahemmin, osaa vain kerran. Mutta joukko ei ole pieni.
Väkivaltaa tulee kyllä olemaan, vaikka naiset eivät hyväksyisi uhrin roolia. Väkivalta loppuu vasta, kun tekijä lopettaa.
Itse en hakeunut väkivaltaiseen suhteeseen, mutta jouduin sellaiseen.
Olisi pitänyt jo siinä vaiheessa ymmärtää juosta karkuun, kun mies alkoi nipottamaan minulle siitä että pidän yhteyttä muihin ihmisiin. En edes ollut siinä tilanteessa kehenkään yhteydessä, kunhan näpersin jotain kännykällä samalla kun mies keskusteli miesten juttuja kaverinsa kanssa.
Toisella kerralla lentelin ympäri asuntoa ja jouduin sairaalaan. Vaikka katkaisin välit tähän mieheen samalla, niin kesti vuosi ennen kuin lopetti yhteydenotto yritykset minuun.
Aika monen puhelinnumeron ja facebooktilin jouduin estämään, ennen kuin tämä ymmärsi lopettaa.
Ahdistaa vieläkin liikkua kaduilla, kun joutuu pelkäämään että joutuu kohtasmaan ks ihmisen.
Lähestymiskiellot ovat lähinnä vitsi. Eivät ne ole estäneet kiellon saanutta tappamasta tai mitään muutakaan.
Päihteet. Jos verrataan Suomea muihin pohjoismaihin niin ainoa joukko joka tehtailee enemmän väkivalta- ja henkirikoksia on päihdeongelmaiset. Muuten ollaan itseasiassa esimerkiksi länsinaapuriin verrattuna vähemmän väkivaltaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päihteet. Jos verrataan Suomea muihin pohjoismaihin niin ainoa joukko joka tehtailee enemmän väkivalta- ja henkirikoksia on päihdeongelmaiset. Muuten ollaan itseasiassa esimerkiksi länsinaapuriin verrattuna vähemmän väkivaltaisia.
Täh?
Vierailija kirjoitti:
Onneksi rikollisuus on vähentynyt 1990-luvulta alkaen, samaan aikaan kun Suomi on kansainvälistynyt. Hyvä suunta ja uskon että väkivaltaiset Jormaviinan vetäjät pikkuhiljaa katoavat kuvasta.
Kyllä sitä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on tuolla maailmalla todella paljon. Pohjoismaissa se vaan tilastoidaan niin tarkasti, oliko se väkivaltaisin maa nyt sitten Tanska. Kansainvälistyminen ei tähän asiaan auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päihteet. Jos verrataan Suomea muihin pohjoismaihin niin ainoa joukko joka tehtailee enemmän väkivalta- ja henkirikoksia on päihdeongelmaiset. Muuten ollaan itseasiassa esimerkiksi länsinaapuriin verrattuna vähemmän väkivaltaisia.
Täh?
Tottahan tuo on. Muissa pohjoismaissa ei syystä tai toisesta samalla tavalla riehuta kännissä/kamoissa kuin Suomessa. Suomalaisen väkivaltarikollisuuden kuva on se että lähes 90% tapauksista joko tekijä tai uhri on päihtynyt ja kahdessa kolmasosassa molemmat. Länsinaapureissa osuudet ovat muistaakseni jossain 30% molemmin puolin. Pätee myös parisuhdeväkivaltaan - tyypillisesti Suomessa molemmat osapuolet ovat päihtyneitä, muissa pohjoismaissa ei niinkään.
Vierailija kirjoitti:
Itse en hakeunut väkivaltaiseen suhteeseen, mutta jouduin sellaiseen.
Olisi pitänyt jo siinä vaiheessa ymmärtää juosta karkuun, kun mies alkoi nipottamaan minulle siitä että pidän yhteyttä muihin ihmisiin. En edes ollut siinä tilanteessa kehenkään yhteydessä, kunhan näpersin jotain kännykällä samalla kun mies keskusteli miesten juttuja kaverinsa kanssa.
Toisella kerralla lentelin ympäri asuntoa ja jouduin sairaalaan. Vaikka katkaisin välit tähän mieheen samalla, niin kesti vuosi ennen kuin lopetti yhteydenotto yritykset minuun.
Aika monen puhelinnumeron ja facebooktilin jouduin estämään, ennen kuin tämä ymmärsi lopettaa.
Ahdistaa vieläkin liikkua kaduilla, kun joutuu pelkäämään että joutuu kohtasmaan ks ihmisen.
Lähestymiskiellot ovat lähinnä vitsi. Eivät ne ole estäneet kiellon saanutta tappamasta tai mitään muutakaan.
Mun exä alkoi ilmaantumaan selän taakse tai odottamaan työpaikan luona. Kerkesi joka kerta häipyä ennen poliisien tuloa. Nyt ei ole onneksi näkynyt, olisiko uusi uhri kiikarissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltainen ihminen on yleensä lapsuudessa pahoin traumatisoitunut esim. persoonallisuushäiriöinen. Heillä on niin paljon patoutunutta vihaa sisällään, joka pitäisi saada terapiassa käsiteltyä.
Uhrit taas ovat usein läheisriippuvaisia eivätkä pysty lähtemään. Hekin tarvitsisivat terapiaa.
Uhri voi olla myös mies, sillä nämä ei ole loppupeleissä kiinni koosta tai voimista vaan siitä, että se henkisesti tai fyysisesti väkivaltainen puoliso on alistanut uhrinsa niin, että tämä ei edes pistä vastaan vaan alistuu kohtaloonsa tai jopa kuvittelee ansaitsevansa sen.
Väkivaltainen ihminen taas haluaa vähätellä tekojansa, koska sellainen ihmismieli on. Ei pysty myöntämään, että satuttaa rakastamaansa ihmistä.
Ennaltaehkäisy on paras ratkaisu eli kun yhdenkään lapsen ei tarvisisi elää kaltoinkohtelun keskellä niin hänkään ei halua kaltoinkohdella muita tai kaataa tuskaansa toisen niskaan.
Kaltoinkohdellluksi tuleminen ei ole mikään puolustus. Kasvavan nuoren ja aikuisen pitää ottaa vastuu omasta elämästään ja omista teoistaan. Edellisen sukupolven kokemaa ei tarvitse siirtää eteen päin vaan sen voi katkaista kertaheitolla itse. Päättää, että minä en jatka vaan ratkaisen asian toisin. Näin ovat monet tehneet.
Jos kasvaa lapsuudenperheessään täysin kieroon, niin ei edes välttämättä tiedä, mikä on normaalia ja mikä ei. Ei kaikilla ole mitään henkisiä työkaluja. Siksikin väkivalta myös periytyy. LISÄKSI SUOMESSA; PÄIHTEET, VIINA - aiheuttavat väkivaltaa.
Ja moni nainen valitsee väkivaltaisia miehiä; "parempi tuttu helvetti kuin vieras taivas."
Että pystyy katkaisemaan näitä kierteitä - siihen tarvitaan tietoa ja apua, jota kaikki eivät välttämättä saa.
Osoitatte näillä jutuilla vain sen, että teillä on läpileikkaus vain suomalaisesta yhteiskunnasta ja pinnallinen kiiltokuva muualta. Kyllä viinaa, päihteitä ja väkivaltaa löytyy yhtälailla mistä tahansa, erityisesti kun mennään keskiluokkaisen elämän köyhemmälle puolelle.
Jaa, no eipä siinä sitten mitään. Eihän väkivaltaa ja ryyppäämistä sitten tarvitse edes yrittää kitkeä, kun kerran muuallakin...
Ei sitä voi paskaa jauhamalla kitkeä. Jokainen voi toki henkilökohtaisilla valinnoilla noudattaa nollatoleranssia, mutta väkivaltaisuus ei ihmisistä katoa edes Jeesuksen tai Gandhin oppien avulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, juurihan tuli eilen poliisilta ihan ensimmäinen tiedoite, joka koskee muslimien "kun.niaväkivaltaa" (kaamea nimikin, miten väki.valta voi olla kunniakasta?) - sitä on Suomessa kuulemma todella paljon, eikä monikaan tapaus koston pelossa tule koskaan ilmi.
Feministit hoi - NYT teitä tarvitaan.
Tarkoittanet, että suomalaisten naisten, jotka ovat nyrkin ja hellan välissä pitäisi pelastaa vielä ulkomaalaisetkin?
Ei sinun tarvitse tehdä mitään, pikku uhriseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhumattomuuden kulttuuri. Se, että miehiä ei opeteta käsittelemään tunteitaan, vaan tunteet yritetään tukahduttaa tai kaikki negatiiviset tunteet purkautuvat raivona. Huono itsetunto, joka periytyy sukupolvelta toiselle.
No kuinka sitten Italiassa, jossa todellakin puhutaan ja ilmaistaan itseään sukulaistyttö sai turpiinsa poikaystävältään kun ei käyttäytynyt kunnollisesti.
Vierailija kirjoitti:
Uskoisin kyllä, että Suomessa pahoinpidellään paljon myös miehiä parisuhteissa eikä vain naisia. Minuakin on pahoinpidelty - tosin asialla oli oma äitini ja väkivalta oli satunnaisen jatkuvaa monta vuotta, kun olin yläasteella. Samaa kokivat veljenikin.
Mietin usein, että ovatko ystäväni kokeneet väkivaltaa. Kukaan ei ainakaan kerro, mutta yhden olen nähnyt käyvän poikaystävänsä kimppuun ja hän jopa ylpeilee suuttumisellaan ja lyömisellään. :(
Tämä juuri! Myös miehiä pahoinpidellään NAISTEN toimesta paljon eikä pelkästään miesten kuten joku nero tuossa ykkössivulla väitti. Suomessa valitettavasti ministerit ja media on feministien kaappaamaa ja pelkästään naisuhreista puhutaan unohtaen miesuhrit ja jopa syyllistetään näitä miesuhreja. Miksi ei voida vain vastustaa kaikkea väkivaltaa eikä pelkästään naisiin kohdistuvaa? Luulen että feministit haluavat tällä verukkeella naisille etuoikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahoinpitelyn takana on kunnioituksen puute ja se olisi jokaisen syytä tiedostaa. Tönäisyihin, ranteesta tarttumisiin ym kun ymmärtää heti suhtautua kuin räkäisyyn päin naamaa tai päälle kusemiseen niin ymmärtää nopeasti lähteä.
Miehillä on väkivalta-asiassa kaksi etua. Ensinnäkin fysiikka. Jokainen suht terve mies tietää halutessaan pystyvänsä "pistämään akan ruotuun" eikä tarvitse pelätä että itselle kävisi mitään. Toisena se, että lähisuhdeväkivallan uhriksi joutuminen koetaan hävettävänä. Eli miehelle ei todellakaan yleensä käy mitään koska nainen salaa kaiken. On ok kertoa lounaspöydässä töissä että joku narkki yritti tarttua hihaan rahaa pummiessaan ja sitä voidaan päivitellä, mutta kerropa että siippa tönäisi päin seinää kun tuli sanaharkkaa roskapussin viemisestä. Ei käy, siitä tulee vain kiusallinen hiljaisuus ja jengi alkaa nopeasti pitää outona ja vältellä. Lisäksi lähisuhdeväkivalta yhdistetään wt-porukkaan, alkoholismiin ym., vaikka eikö tosiasiassa suurin riski tulla kotonaan piestyksi ollut korkeakoulutetuilla naisilla..(ihan varma en tästä ole, täytyy googlettaa). Joka tapauksessa jokainen meistä tuntee/tietää useita lähisuhdeväkivaltaa harjoittavia miehiä, siitä vain ei puhuta.
Itse olen ollut 2 parisuhteessa ja molemmat päättyivät miehen väkivaltaisuuteen
Olen korkeakoulutettu hyvin tienaava nainen, en asunut kummankaan miehen kanssa eli ei ollut kotityöriitoja tai esim. ristiriitoja rahankäytöstä tms mistä kai suhteissa yleensä väännetään, ei lapsia.
Eka suhde oli ollessani 18v - parikymppinen. En muista miten väkivalta alkoi, mutta mies esim. yksissä juhlissa repi minua ja yritin epätoivoisesti tarrautua johonkin ovenkahvaan. Miehen kaverit tyttöystävineen katsoivat tumput suorina, vähän joku kommentoi että lopettakaas nyt hei. Kun mies sitten sai minut raahattua kauemmas ja kaadettua maahan ja makasin siinä sikiöasennossa ja tämä potki niin tajusin ettei kukaan minua tästä auta ja huonosti voi käydä. Soitin sitten miehen lopetettua poliisit, jotka käskivät rauhoittua ja lopettaa, miestä ei viety mihinkään putkaan tms, itse lähdin yöksi pakoon kotoa ja seuraavana päivänä mies kertoi suurieleisesti jättävänsä minut koska olin nolannut hänet soittamalla poliisit.
Toinen suhde alkoi sitten ollessani 27v ja varmaan 4-5 vuoden kuluttua tuli miehen kanssa joku riita, hän oli humalassa, minä en, tarttui hiuksista ja vaatteista ja työnsi ovesta ulos huutaen v*ttusaatanaa, olin siis hänen asunnollaan. No, muisto tästä laimeni ja asia ikanaan keskusteltiin ja sovittiin ja sanoin että tällaiseen en suostu ja jos vielä menee joskus vähänkin tuohon suuntaan niin se on siinä, ja palattiin yhteen. 4-5 v meni taas hyvin kunnes mies kerran lomamatkalla kiukutteli koko ajan ja usean päivän riitelyn jälkeen sanoi että mielensä tekisi potkia minut hiljaiseksi. Lähdin hotellista pakoon, palasin vasta yöllä ja siihen päättyi se suhde. Asiasta keskusteltiin puhelimitse ja kasvokkainkin ja miehen suurin huolenaihe oli lopulta se, että kerroin kertoneeni kaverilleni miehen sanomisista. Miehen reaktion myöhä ymmärsin, että ei häntä kaduta tai hävetä pätkääkään, huoli oli siinä että tuo kaverini nyt tietää.
Kummatkin miehet tavallisia työssäkäyviä ihmisiä. Ei päihdeongelmia tms. Tämä jälkimmäinen etenkin otti tosi harvoin humalaan asti ja oli yleisesti tosi kilttinä ja mukavana pidetty kaveri, kaveriporukkansa rauhallisimpia ja fiksuimpia.
Vielä lisäyksenä tuohon ftsiilka-kohtaan. THL:n sivujen mukaan erityinen riski joutua lähisuhdeväkivallan uhriksi on raskaana olevilla naisilla ja pienten lasten äideillä ja vammaisilla. Eli nimenomaan toisen puolustuskyvyttömyys ja riippuvaisuus toisesta lisäävät väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Pahoinpitelyn takana on kunnioituksen puute ja se olisi jokaisen syytä tiedostaa. Tönäisyihin, ranteesta tarttumisiin ym kun ymmärtää heti suhtautua kuin räkäisyyn päin naamaa tai päälle kusemiseen niin ymmärtää nopeasti lähteä.
Miehillä on väkivalta-asiassa kaksi etua. Ensinnäkin fysiikka. Jokainen suht terve mies tietää halutessaan pystyvänsä "pistämään akan ruotuun" eikä tarvitse pelätä että itselle kävisi mitään. Toisena se, että lähisuhdeväkivallan uhriksi joutuminen koetaan hävettävänä. Eli miehelle ei todellakaan yleensä käy mitään koska nainen salaa kaiken. On ok kertoa lounaspöydässä töissä että joku narkki yritti tarttua hihaan rahaa pummiessaan ja sitä voidaan päivitellä, mutta kerropa että siippa tönäisi päin seinää kun tuli sanaharkkaa roskapussin viemisestä. Ei käy, siitä tulee vain kiusallinen hiljaisuus ja jengi alkaa nopeasti pitää outona ja vältellä. Lisäksi lähisuhdeväkivalta yhdistetään wt-porukkaan, alkoholismiin ym., vaikka eikö tosiasiassa suurin riski tulla kotonaan piestyksi ollut korkeakoulutetuilla naisilla..(ihan varma en tästä ole, täytyy googlettaa). Joka tapauksessa jokainen meistä tuntee/tietää useita lähisuhdeväkivaltaa harjoittavia miehiä, siitä vain ei puhuta.
Itse olen ollut 2 parisuhteessa ja molemmat päättyivät miehen väkivaltaisuuteen
Olen korkeakoulutettu hyvin tienaava nainen, en asunut kummankaan miehen kanssa eli ei ollut kotityöriitoja tai esim. ristiriitoja rahankäytöstä tms mistä kai suhteissa yleensä väännetään, ei lapsia.Eka suhde oli ollessani 18v - parikymppinen. En muista miten väkivalta alkoi, mutta mies esim. yksissä juhlissa repi minua ja yritin epätoivoisesti tarrautua johonkin ovenkahvaan. Miehen kaverit tyttöystävineen katsoivat tumput suorina, vähän joku kommentoi että lopettakaas nyt hei. Kun mies sitten sai minut raahattua kauemmas ja kaadettua maahan ja makasin siinä sikiöasennossa ja tämä potki niin tajusin ettei kukaan minua tästä auta ja huonosti voi käydä. Soitin sitten miehen lopetettua poliisit, jotka käskivät rauhoittua ja lopettaa, miestä ei viety mihinkään putkaan tms, itse lähdin yöksi pakoon kotoa ja seuraavana päivänä mies kertoi suurieleisesti jättävänsä minut koska olin nolannut hänet soittamalla poliisit.
Toinen suhde alkoi sitten ollessani 27v ja varmaan 4-5 vuoden kuluttua tuli miehen kanssa joku riita, hän oli humalassa, minä en, tarttui hiuksista ja vaatteista ja työnsi ovesta ulos huutaen v*ttusaatanaa, olin siis hänen asunnollaan. No, muisto tästä laimeni ja asia ikanaan keskusteltiin ja sovittiin ja sanoin että tällaiseen en suostu ja jos vielä menee joskus vähänkin tuohon suuntaan niin se on siinä, ja palattiin yhteen. 4-5 v meni taas hyvin kunnes mies kerran lomamatkalla kiukutteli koko ajan ja usean päivän riitelyn jälkeen sanoi että mielensä tekisi potkia minut hiljaiseksi. Lähdin hotellista pakoon, palasin vasta yöllä ja siihen päättyi se suhde. Asiasta keskusteltiin puhelimitse ja kasvokkainkin ja miehen suurin huolenaihe oli lopulta se, että kerroin kertoneeni kaverilleni miehen sanomisista. Miehen reaktion myöhä ymmärsin, että ei häntä kaduta tai hävetä pätkääkään, huoli oli siinä että tuo kaverini nyt tietää.
Kummatkin miehet tavallisia työssäkäyviä ihmisiä. Ei päihdeongelmia tms. Tämä jälkimmäinen etenkin otti tosi harvoin humalaan asti ja oli yleisesti tosi kilttinä ja mukavana pidetty kaveri, kaveriporukkansa rauhallisimpia ja fiksuimpia.
Lukuisten tutkimusten mukaan juuri koulutetut ja nuoret naiset ottavat runtuun eniten miehiltä. Kyse on vallasta. On kova juttu alistaa nuorta, kykenevää naista. Ei enää niin kova juttu vetää viisikymppistä siivoojaa turpaan.
Kaikille tytöille ja/tai naisille ilmainen ja PAKOLLINEN itsepuolustuskoulutus viimeistään yläasteella ja vielä erikseen jossain muodossa myöhemminkin.
Tiedän kyllä ettei ehdotukseni poista itse ongelmaa, mutta itsepuolustustaidoista on hyötyä aivan yleisestikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa pahoinpidellään miehiä enemmäin kuin naisia. Toki molempia pahoinpidellään aivan liikaa.
Niin, kerrohan miksi miehet pahoinpitelevät toisiaan niin paljon? Mikä siinä on että mies mättää pataan niin naisia kuin miehiä? Eikö mies kykene muuhun?
Eikö sinun aivosi kykene muuhun kuin tähän?
Onko tuo sinusta fiksu ajattelutapa? Että väkivaltainen ihminen on itse uhri joka tarvitsee apua? Ammattiauttajat voivat ajatella noin, mutta jos tuota aletaan syöttää tavallisille ihmisille, väkivaltaisen kumppanin jättäminen muuttuu entistäkin vaikeammaksi. Väkivaltainen kumppanihan on sairas ja uhri. Häntä pitää ymmärtää ja hoivata.
Ja kyllä, sen normaalin tietää vaikka kasvaisi millaisessa perheessä. Vaikka ei tietäisikään millaista muilla on ja turtuisi siihen menoon, normaali ihminen voi pahoin siinä ympäristössä, vihaa sitä ja haluaa pois. Vaikka ei tiedä miksi. Se pahoinvointi ja inho on kuitenkin siellä pohjalla, samoin kuin varmuus että ei itse halua olla tuollainen. Jos sitä ei ole, ihminen ei ole normaali.
Viina ei myöskään aiheuta väkivaltaa, vaan viinaa juovat ihmiset ovat väkivaltaisia. Ne joilla siihen on taipumusta.