Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies rakastui minuun hetkessä, lopahtaako yhtä nopeasti?
23.01.2020 |
Onko teillä kokemuksia miehistä, jotka rakastuvat teihin päätä pahkaa hirveän nopeasti? Ja ihan järjettömästi? Tai oletteko itse kokeneet sellaisen rakastumisen?
Minä tapasin muutama viikko sitten miehen, joka jo julistaa rakkauttaan. Hän sanoo, että tietää mitä haluaa, ja haluaa minut. Hän ilmaisee hyvin selkeästi, että haluaa olla kanssani ja on rakastunut. Totesin, että tämä tuli vähän äkkiä, niin hän vastasi siihen, että joo tietää, että tuli äkkiä, mutta hän tietää niin selkeästi tunteensa, niin miksei sanoisi suoraan. Hän myös ottaa yhteyttä watsapilla monesti päivässä ja kyselee miten menee, selvästi ikävöi.
Minäkin olen hyvin ihastunut häneen, mutta olen hiukan epäluuloinen, kun olen saanut niin usein siipeeni rakkausrintamalla. Lisäksi olen itse paljon hitaasti lämpiävämpi ihminen, ja on vaikea uskoa, että noin nopeasti roihahtaneet tunteet olisivat kestäviä pidemmällä aikavälillä. Pelkään, että tässä käy niin, että ihastun häneen koko ajan enemmän, ja hänen tunteensa yhtäkkiä sammuvatkin yhtä nopeasti, kuin alkoivat.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on tapahtunut noin ja se meni huonosti, mies oli henkisesti epätasapainossa. Mutta toisaalta kaksi elämäni oikeaa rakastumista on tapahtunut niin, että molemmat tiesivät heti ensimmäisellä hetkellä, että tämä on nyt tässä. Niihin ei kyllä liittynyt mitään ahdistelevaa käytöstä.
Tuossa on nyt kaksi ongelmaa: se, ettet sinä tunne miehen olevan erityinen ja se, että mies pommittaa sinua.
En minäkään rakastunut toiseen elämäni miehistä heti, mutta heti ekalla minuutilla tiesin, että hänessä on jotain sellaista erityistä, että olimme heti ensimmäisestä päivästä asti päivittäin yhteydessä. Rakkaus tuli noin kolme viikkoa, kuukauden myöhemmin. Mutta jo sitä ennenkin tiesin, etten haluaisi päästää häntä menemään vaan hän jotenkin kuuluu yhteyteeni.
Kyllä minullakin on sellainen tunne ollut alusta lähtien, että tässä on jotain tosi erityistä. Ja kuten sanoin, olen myös häneen ihastunut. Hyvin ihastunut. Siksi pelkäänkin, että saan siipeeni. Vanhat traumat ja sydänsurut kuiskuttelevat taka-alalla. Hidastempoisesta luonteestani huolimatta tämä on alusta lähtien tuntunut hyvin voimakkaalta jutulta. Enkä muista näin voimakasta ihastusta olleen minulla hetkeen. Olen samaan aikaan ihan sekaisin ihastuksesta, mutta myös paska jäykkänä. Mies ei ole missään vaiheessa kertaakaan antanut minulle minkäänmoisia tuntemuksia, etten voisi luottaa häneen. Eikä sellaisia perinteisiä kissahiiri-leikkejä, mitä yleensä deittaillessa on enemmän tai vähemmän ollut. Kaikki on jotenkin selkeää, ehkä vain asiat etenee vähän liian nopeassa tempossa. Hän vain löi hyvin pian korttinsa pöytään ja ilmaisi, että asia on näin, että haluan sinut.
Kun nainen johon ihastuin tulikin sitten odotusteni vastaisesti kysymään olisiko minulla aikaa ja halua keskustella, päätin ettei mikään mennyt kokemukseni saa vaikuttaa mahdollisesti tulevaan suhteeseen, ja vaikka pari kertaa olen melkein reagoinut johonkin naisen sanomaan tai tekemään juttuun huonosti, vanhat traumat ja pettymykset olent unohtanut. Vaikka vain kavereita olemme tämän naisen kanssa tällä hetkellä, ei minulla ole kiire enkä ole menossa minnekkään, enkä etsi uutta. En myöskään kiirehdi suhdettamme, on vain hyvä olla hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko tuollaiseen järjettömään rakastumiseen, tai ainakin sellainen kestävä äkkirakastuminen on todella harvinaista.
Minulle kumppanissa on tärkeintä se että meillä on mukavaa yhdessä, meilä on samanlaiset arvot ja tulevaisuuden näkymät ym. Näiden asioiden selvittämiseen menee kuitenkin yleensä enemmän kuin pari viikkoa.
Toisekseen, eihän ketään opi tuntemaan parissa viikossa. Loukkaantuisin, jos joku väittäisi rakastavansa tuntematta minua edes. Todellakin sanoisin, et lopetapa se höyryäminen nyt, en kaipaa mitään satuprinssiä palavinen tunteiden osoituksineen.
On tässä sekin mahis, että tyyppi on narsisti. Varo ap siis!
treffit kirjoitti:
Nykyisen kanssa salamarakastuttiin jo heti ensitreffeilla ja ollaan yhakin rakastuneita :)
Etta voi olla ihan hyvin tosissaan.
Rakastun itse kanssa jo heti "ensisilmayksella" (tai oikeastaan juteltuani pitkaan jonkun kanssa), tiedan heti onko ko. henkilo "oikea" minulle vai ei.
Kiinnostaa, montako "oikeaa" olet jo tähän mennessä tavannut ;) ? Kaiken järjen mukaan yhden, jonka kanssa olet edelleen. Muuten en sanoisi ns. oikeaksi, vaan että olet hullaantunut rakastumisen tunteeseen.
Minulle kävi ihan samoin. Itse en siinä vaiheessa ollut vasta kuin ihastumisen vaiheilla, joten kyllä vähän ahdistuinkin ja mietin, millainen friikki mies oikein on. Oli kyllä muuten tosi fiksu ja osasi hyvin minua rauhoitella kun poukkoilin siinä ahdistuksen ja ihastuksen välimaastossa. Tuosta tulee tänä vuonna 20 vuotta ja ihme kyllä hän edelleen rakastaa, isosti ja ehdoitta. Saattaa kyllä olla poikkeustapaus, edelleen tätä ihmettelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko antanut? Siinä vaiheessa yleensä se suuri rakkauskin haihtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on tapahtunut noin ja se meni huonosti, mies oli henkisesti epätasapainossa. Mutta toisaalta kaksi elämäni oikeaa rakastumista on tapahtunut niin, että molemmat tiesivät heti ensimmäisellä hetkellä, että tämä on nyt tässä. Niihin ei kyllä liittynyt mitään ahdistelevaa käytöstä.
Tuossa on nyt kaksi ongelmaa: se, ettet sinä tunne miehen olevan erityinen ja se, että mies pommittaa sinua.
En minäkään rakastunut toiseen elämäni miehistä heti, mutta heti ekalla minuutilla tiesin, että hänessä on jotain sellaista erityistä, että olimme heti ensimmäisestä päivästä asti päivittäin yhteydessä. Rakkaus tuli noin kolme viikkoa, kuukauden myöhemmin. Mutta jo sitä ennenkin tiesin, etten haluaisi päästää häntä menemään vaan hän jotenkin kuuluu yhteyteeni.
Kyllä minullakin on sellainen tunne ollut alusta lähtien, että tässä on jotain tosi erityistä. Ja kuten sanoin, olen myös häneen ihastunut. Hyvin ihastunut. Siksi pelkäänkin, että saan siipeeni. Vanhat traumat ja sydänsurut kuiskuttelevat taka-alalla. Hidastempoisesta luonteestani huolimatta tämä on alusta lähtien tuntunut hyvin voimakkaalta jutulta. Enkä muista näin voimakasta ihastusta olleen minulla hetkeen. Olen samaan aikaan ihan sekaisin ihastuksesta, mutta myös paska jäykkänä. Mies ei ole missään vaiheessa kertaakaan antanut minulle minkäänmoisia tuntemuksia, etten voisi luottaa häneen. Eikä sellaisia perinteisiä kissahiiri-leikkejä, mitä yleensä deittaillessa on enemmän tai vähemmän ollut. Kaikki on jotenkin selkeää, ehkä vain asiat etenee vähän liian nopeassa tempossa. Hän vain löi hyvin pian korttinsa pöytään ja ilmaisi, että asia on näin, että haluan sinut.
Teillä ei silti ole kiirettä mihinkään. Tapailkaa/seurustelkaa, tutustukaa, käyttäkää ainakin seuraavat kaksi vuotta siihen, että seurustelette ilman paineita yhdessä asumiseen saati perheen perustamiseen. Jos sitten edelleen tuntuu hyvältä, niin on aika siirtyä eteenpäin.
Samaa mieltä siitä, että ei ole kiirettä mihinkään. Mutta miksi "ainakin" kaksi vuotta? Jos ovat teinejä niin sitten kyllä, mutta jos aikuisia ihmisiä, niin minun kokemukseni mukaan vuodessakin näkee jo hyvin, pystyykö ja haluaako toisen kanssa elää loppuelämänsä.
Itse asiassa aikuisen "pitäisi" minusta tietääkin jo tuossa ajassa, muuten sanoisin että ihme jahkaamista ;) Tunnen pariskunnan joka meni 2vk jälkeen kihloihin ja vasta kuolema erotti, ja lukuisia, jotka ovat menneet n.vuoden seurustelun jälkeen naimisiin, ja hyvin menee edelleen. Tunnen sellaisenkin parin, joka oli kihloissa 11v ennenkuin uskalsivat naimisiin, ja sen jälkeen erosivat kahden vuoden jälkeen. Takeita ei ole, koskaan, mistään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Nykyisen kanssa salamarakastuttiin jo heti ensitreffeilla ja ollaan yhakin rakastuneita :)
Etta voi olla ihan hyvin tosissaan.
Rakastun itse kanssa jo heti "ensisilmayksella" (tai oikeastaan juteltuani pitkaan jonkun kanssa), tiedan heti onko ko. henkilo "oikea" minulle vai ei.
Kiinnostaa, montako "oikeaa" olet jo tähän mennessä tavannut ;) ? Kaiken järjen mukaan yhden, jonka kanssa olet edelleen. Muuten en sanoisi ns. oikeaksi, vaan että olet hullaantunut rakastumisen tunteeseen.
Olen eri. Kaksi vastaavaa kokemusta. Ensimmäisen kanssa ei lopulta yritetty ollenkaan kunnolla. Oltiin nuoria, opinnot kesken, molempien perheet vastusti, silloin ei ollut nettiä, Suomi ei edes EU:ssa. Edelleen ajattelen hänestä erittäin lämpimästi. Toinen on kestänyt nyt tasan 20 vuotta.
Kysele tarkemmin mihin ominaisuuksiin mies sinussa on rakastunut? Saat vähän selville tunteeko sinua oikeasti vai onko rakastunut vain johonkin mielikuvaan sinusta joka ei välttämättä ollenkaan vastaa sitä millainen oikeasti olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen tapaillut reilun kuukauden miestä, joka jo hyvin pian ilmoitti olevansa aivan ihastunut minuun. Ennen ensimmäistä tapaamista kirjoittelimme todella paljon, itse ihastuin häneen jo silloin. Kun tapasimme, menin hieman lukkoon hänen ulkonäkönsä takia (ei ole millään tavalla hyvännäköinen, oli itsekin jo kertonut sen), mutta minun oli niin hyvä olla hänen lähellään, että halusin antaa tälle mahdollisuuden. Nyt ollaan jo niin pitkällä, että hän on rakastunut minuun ja hänen ulkonäkönsä on muuttunut suloiseksi minun silmissäni. Olisi ihanaa vain heittäytyä näihin tunteisiin ja tähän suhteeseen, mutta minulla on kaksi lasta, joten joudun jarruttelemaan. En olisi uskonut löytäväni enää keski-ikäisenä tällaista! Ja miehessä ei ole mitään manipuloivaa, ahdistavaa eikä hän hoputa yhtään, vaan ymmärtää, mutta näyttää kaipauksensa ja tunteensa. Voimme myös puhua ihan kaikesta täysin avoimesti, myös näistä tunteista ja epäilyksistä. Nautin nyt tästä ja katson kuinka pitkälle vie. Ehkä näin tosiaankin voi käydä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysele tarkemmin mihin ominaisuuksiin mies sinussa on rakastunut? Saat vähän selville tunteeko sinua oikeasti vai onko rakastunut vain johonkin mielikuvaan sinusta joka ei välttämättä ollenkaan vastaa sitä millainen oikeasti olet.
Tässä hyvä neuvo. Minulla on kokemusta nuoruusvuosilta tällaisen salamarakastujan kohteena olemisesta. Vaistosin silloin, että jokin ei nyt täsmää ja kerran kysäisin, että mikä minussa sai hänet rakastumaan minuun niin voimakkaasti. Sieltä tuli umpisokerinen litania ominaisuuksia, joista en tunnistanut itseäni lähes ollenkaan. Juttumme ei sitten kestänyt muutamia viikkoja pidempään. Myöhemmin kuulin, että tämä tyyppi oli mennyt avautumaan minun ihanuudestani eräälle ystävälleni. Ystäväni totesi, että hän mietti jo silloin sitä ylistystä kuunnellessaan, että tuo ei ole se "Maija", jonka hän tuntee.
Minä olen tuollainen täysillä rakastuva, mutta huomio, olen nainen. Silti, jos kyseessä ei ole peluri vaan mielestään aidosti rakastunut mies, voisin kuvitella hänenkin ehkä tuntevan samoin kuin minä toistuvasti olen tuntenut...
Minulla on mielessäni harmillisen selkeä miestyyppi, johon rakastun päätä pahkaa. Se ehkä vastaa ihannekuvaani miehestä ja liitän siihen muitakin ominaisuuksia, joita tässä ihmisessä sitten kuitenkaan ei välttämättä lopulta ole. Ihastun ja rakastun aivan tolkuttomasti, eikä rakkaudentunnustuksissani ole hippuakaan liioittelua. Mutta jossakin vaiheessa alan taas kerran huomata rakastuneeni pelkkään illuusioon ja kuvitelmiini, jotka tutustuessa osoittautuvat oman mielikuvitukseni tuotteiksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Nykyisen kanssa salamarakastuttiin jo heti ensitreffeilla ja ollaan yhakin rakastuneita :)
Etta voi olla ihan hyvin tosissaan.
Rakastun itse kanssa jo heti "ensisilmayksella" (tai oikeastaan juteltuani pitkaan jonkun kanssa), tiedan heti onko ko. henkilo "oikea" minulle vai ei.
Kiinnostaa, montako "oikeaa" olet jo tähän mennessä tavannut ;) ? Kaiken järjen mukaan yhden, jonka kanssa olet edelleen. Muuten en sanoisi ns. oikeaksi, vaan että olet hullaantunut rakastumisen tunteeseen.
Kolme.
Yksi muutti mielensa ja halusikin lapsia, mina en missaan nimessa halunnut.
Toinen kuoli.
Kolmannen kanssa olen talla hetkella.
Mun mies rakastui ensinäkemällä (töissä) mutta kertoi tästä vasta 1,5 v myöhemmin kun aloimme seurustella.
24 v takana
Minusta on ihan normaalia rakastua muutamassa viikossa. Sitten jos mies olisi rakastunut jo ensi tapaamisella, ymmärtäisin ihmettelyn. Tosin oma mieheni kosi minua ensitapaamisen jälkeen. Annoin silloin rukkaset, mutta nyt olemme olleet monta vuotta yhdessä ja hyvin menee.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan normaalia rakastua muutamassa viikossa. Sitten jos mies olisi rakastunut jo ensi tapaamisella, ymmärtäisin ihmettelyn. Tosin oma mieheni kosi minua ensitapaamisen jälkeen. Annoin silloin rukkaset, mutta nyt olemme olleet monta vuotta yhdessä ja hyvin menee.
Komppaan tätä.
voihan olla rakastumatta ihmiseen vaan rakastuu rakastumisen tunteeseen. selittäkääpä näiden ero? jälkimmäisessä arki tulee ja rakkauden teot jäävät? vai tehdäänkö niitä itseään hyödyttäen?
Mun aviomies rakastui minuun jo, kun oli minut jossain nähnyt. Kohtalo ohjasi meidät samaan tilaisuuteen, jossa hän osoitti olevansa ihan myyty. Minä olin aluksi epäluuloinen enkä päätäpahkaa rakastunut, mutta rakastuin ja sitä on kestänyt yli 50 v.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on samanlainen tilanne, mies on kahden kuukauden tuntemisen jälkeen ostamassa jo kihloja.
Minulla on lapsia, miehellä ei, joten en pysty etenemään nopeasti.
Itse jo mietin, että onko hän narsisti, on ainakin omistushaluinen ja mustasukkainenkin. Olemme molemmat jo keski-ikäisiä joten ei mitään teinitouhua mutta tuntuu vähän omituiselta, että voisi rakastua toiseen näin nopeasti. Itse olen korkeintaan ihastunut... Samoin, pelkään, että tämä loppuu yhtä nopeaan kuin alkoikin.