Milloin ihminen pystyy katkaisemaan välit vanhempiinsa?

Jos vanhempi on raivohullu sekoilija, aspergeriä, hyökkäilijä vailla vastuuta ja on pilannut totaalisesti välit, se on varmaan aika helppoa aikuiselle lapselle (yrittää suojata itseään lähtemällä). Mikäli on raha jolla elää tai henkistä tukea. Ellei ole kyse sellaisesta, että pystyy vielä soittamaan jutellen (väkisin) ja vaikka kiittämään, jos on saanut jotain. Monilla ei ole rahaa tai tukijaa, sitten joudutaan olemaan kymmeniä vuosia tilanteessa loukussa, ehkä vielä sairaana.

Ahne sukupolvi ei näe teoissaan mitään väärää. 

Eikö se itsenäistyminen ole just sitä että ei oo tekemisissä vanhempien kanssa?

Muistisairas äitini on katkaissut välit minuun ja sitä ei edeltänyt mitään isompaa eripuraa. Hieman kitkerät välit on ollut äidin kanssa lähes aina, mutta on tultu toimeen. Ei varmaan kukaan tiedä, miksi muistisairas äitini laittoi välit poikki. Ehkä se ei muista sitä itsekään. 

Kun yhteydenpito meinasi viedä viimeisetkin oman mielenterveyden rippeet. Vanhempani ovat hyvin traumatisoituneita ihmisiä, ja kasvaminen heidän kanssaan oli helvettiä. Kun muutin omilleni, laitoin välit katkolle, jotta sain rauhan omaan terapiaprosessiin. Sen myötä opin suojelemaan itseäni heidän haitalliselta käytökseltään, ja rajattu yhteydenpito on sittemmin ollut mahdollista.

Toisinaan vieläkin tulee syyllinen olo niistä vuosista, kun heidät "hylkäsin" (silloin tuntui, että lähestulkoon kuolen siihen syyllisyyteen) mutta en olisi voinut toimia toisin. Olisin todellakin seonnut lopullisesti, ehkä päättänyt päiväni.