Säälittävintä, mitä olet tehnyt herkkuhimon takia?

Hätätilanteessa lappaan kaakaojauhetta purkista. Ja ihan aikuisena.

Piparit jäi lasten kanssa toiseen otteeseen leipomatta, koska ahmin taikinat.

Söin lasten ylimääräisen joulukalenterin ja joskus sorrun heidänkin namivarastoille.

Työpaikan kahvipöydässä käyn salaa kahmimassa milloin mitäkin.

Aina kun kaupoissa on jotain uutusnameja rekisteröin ne välittömästi. Kaapeissa ei voi olla mitään varastoja ja pidän sokerilakkoja kolme valinnnaista kuukautta vuodessa. Päätän yhä uudelleen karkkipäivästä, mutta jos alkuviikosta syön pienenkin herkun se on viikko pilalla ja taas mennään...

Mulla oli hirveä sokeririippuvuus n. 22-vuotiaaksi asti. Sitten se loppui melkein kuin seinään itsestään ja nyt kolmekymppisenä tulee tosi harvoin sellaisia hetkiä että pitäisi lähteä kauppaan ostamaan varta vasten jotain makeaa. Syön tosin sokeria, mutta siihen ei ole riippuvuutta.

Nuorena sokeririippuvuus sai lähtemään 24h huoltsikalle puolen yön aikaan ostamaan ylihintaisia suklaapatukoita/karkkipusseja. Olen myös syönyt kaakaojauhetta suoraan purkista ja tehnyt/syönyt "voisokeriherkkua" eli taikinaa, joka on tehty sokerista, voista ja jauhosta. Joskus avasin suklaajoulukalenterini luukut etukäteen kun teki mieli suklaata. Olen myös tehnyt toffeeta pannulla sokerista ja maidosta. 

Vierailija kirjoitti:

Ihanat te💓 Nauroin vedet silmissä näille jutuille, etenkin sille joka siivosi hotellia suu täynnä keksiä.

Jotenkin hyvänmielenketju tämä, vaikka ei se ole aina niin kivaa olla hirveässä karkki tms himossa. Onneksi on kohtalotovereita, iskee kanssa itselläkin näitä herkkuhimoja, turhankin usein.

Olen itse lapsena usein syönyt irtokarkkeja, jotka ovat maahan pudonneet irtokarkkiboxien viereen.

Söin lapsena myös kerran maahan tippuneen suklaalevyn. Se oli aukaistu, mutta siistin näköinen. Jälkeenpäin ajateltuna hyi :D

Siivosin useampaan otteeseen ruokakauppaa iltatyönä. Monesti lopputunneilla meni verensokeri niin alas, että meinasin moneen otteeseen syödä niitä siivoomiani karkkilaarien eteen lattialle tippuneita irtokarkkeja. Itsehillintä oli kuitenkin niin hyvä, etten laittanut niitä kertaakaan suuhun vaikka mieli olisi kovasti tehnyt. 😋

Sekoittanut herkuksi voita, sokeria ja kaurahiutaleita.

Kaakaojauhe suoraan pussista oli jo luksusta.

Olin viisi vuotta, äiti lähti kauppaan, otin voikimpaleen me pidettiin sitä kuivakaapissa sekotin sokeria sekaan ja niin aloin popsimaan, kävelin kotia ympäriinsä. Äiti tuli ja otti voin pois.

Kaveri sanoi että sytytä tulitikku ja nuole sitä, se maistuu salmarille.

Tein myös suklaata, kaakaoo mukiin ja tilkka maitoa, sekotus. Sen perään sitten täysi muki kaakaoo.

Aikuisena pöllin karkkia hoitolasten kotona, niin ja poltin sikaria joka maistui shitiltä.

Syyn vieritn lapselle, sorry sorry!

Lapsena herkkuni oli seuraava: Otetaan käteen tomaatti. Puraistaan siitä palanen. Painetaan ja kuorrutetaan purtu kohta hienossa sokerissa. Purraan lisää. Painetaan sokeriin. Jatketaan kunnes tomaatti loppuu. Otetaan seuraava tomaatti käteen.

Joskus aikuisena totesin että pakko testata miltä maistuu vuosien jälkeen. Pahaa oli, ei vastannut yhtään muistikuvaa.

Lapsena herkkuni oli seuraava: Otetaan käteen tomaatti. Puraistaan siitä palanen. Painetaan ja kuorrutetaan purtu kohta hienossa sokerissa. Purraan lisää. Painetaan sokeriin. Jatketaan kunnes tomaatti loppuu. Otetaan seuraava tomaatti käteen.

Joskus aikuisena totesin että pakko testata miltä maistuu vuosien jälkeen. Pahaa oli, ei vastannut yhtään muistikuvaa.

Tämä tapahtui pari vuotta sitten, ostettiin pääsiäisenä sellainen iso loota suklaamunia markkinoilta, varmaan parikymmentä tai jopa yli. Oli tarkoitus antaa niitä sukulaislapsille kun tulevat käymään mutta suurin osa munista menikin minun kitaani. Lapset saivat vain pari..silloin ajattelin että mulla on oikea ongelma sokerin/suklaan kanssa ^_^ 

Ja sitten tietenkin perus, teen mokkapaloja vieraille mutta kun saapuvat on vain muutama pala jäljellä argh. 

Kun muutin pois kotoa, tein herkkunälkääni usein pelkkiä taikinoita, ja jos oli kaupan pipareita kaapissa, laitoin pakastusrasiaan viitisen piparia, kaadoin hieman kylmää vettä päälle ja sekoitin lusikalla. On muuten hyvää... tai käytin yhtä piparia nopeasti hanan alla ja heitin suuhuni.

Leivontaan tarkoitetut Marianne-rouheet lusikalla suuhun.

Tomaatista sokerin kera muistui mieleen että itse lapsena kastoin sokeriin ainakin raakaa porkkanaa, kun äidin silmä vältti. Pullaviipaleen päälle kun laittoi voita ja sokeria niin olipa herkkua. 'Tryffeliä' tein vanhempana sulattamalla kupissa palan voita ja sekoittamalla siihen sokeria ja van Houten kaakaojauhetta. Oli hyvää. Hiljakkoin kokeilin samaa uudelleen ja olipa mautonta, hienosokeri vain rouskui hampaissa.

Lapsena sekoitin leivontamargariinia ja sokeria, ja söin pois. Tuttua myös hunajan, siirapin ja palasokerin syönti, sekä kaakaojuomajauhe suoraan pussista. Usein ostan ison pussin mässyä ja heitän sitten morkkiksessa puolet roskikseen, se on varmaan hulluinta mitä teen jatkuvasti.

N36, ihme kyllä normaalipainoinen

Syönyt lapsen vanukkaat

t. mies

Jännä lukea näitä kun itselläni ei ole ollut makeanhimoa edes lapsena. Muistan että pyysin usein karkkipäivänä lanttuviipaleita tai kinkkua. Mieheni sanoo usein että mulla on eläkeläisen makumieltymykset, ja on ollut varmaan lapsesta asti :D Ei maistu murot, karkit, limut tai keksit. Veljeni puolestaan on uskomaton sokerihiiri, elää vielä parikymppisenäkin karkilla ja energiajuomilla. Onkohan sokerinhimossa jotain geneettistä perää?

Vierailija kirjoitti:

Tehnyt kakkutaikinaa vain syödäkseni sen sellaisenaan. Lapsena.

Tein saman just äskettäin. Keskellä yötä. Nelivitosena. 😂

(Juu, ei kannata kiireessäkään vetää koko päivää syömättä. Note to self.)

Minähän en karkkia tai muuta makeaa syö, joten onneksi ei ole tarvinnut nolata itseäni mitenkään.

Sohvalla oli ruskea murunen, luulin muffininmuruksi. Laitoin suuhuni. Syljin pois. Olikin kissankakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Sohvalla oli ruskea murunen, luulin muffininmuruksi. Laitoin suuhuni. Syljin pois. Olikin kissankakkaa.

Saat jonkun lapamadon nyt:D

Itse luulin aikoinaan kun sukkaan tarttui jotain ruskeaa et on suklaata onneksi haistoin ennekuin maistoin, oli koiran p""kaa

Kaivanut mutakakun roskiksesta. Leivoin mutakakun, mutta itseinhossa heitin loput roskiin etten ahmi koko kakkua. Tuntien itseni, heitin perään sipulinkuoria että houkutus kaivaa kakku esiin vähenisi. Ei auttanut, nypin sipulinkuoret pois ja kaivoin kakun esiin. 🤮

Vierailija kirjoitti:

Jännä lukea näitä kun itselläni ei ole ollut makeanhimoa edes lapsena. Muistan että pyysin usein karkkipäivänä lanttuviipaleita tai kinkkua. Mieheni sanoo usein että mulla on eläkeläisen makumieltymykset, ja on ollut varmaan lapsesta asti :D Ei maistu murot, karkit, limut tai keksit. Veljeni puolestaan on uskomaton sokerihiiri, elää vielä parikymppisenäkin karkilla ja energiajuomilla. Onkohan sokerinhimossa jotain geneettistä perää?

Sulla taitaa olla fruktoosi-intoleranssi