Säälittävintä, mitä olet tehnyt herkkuhimon takia?

Lapsena harakka-yskänlääke oli herkkua ja fluoritabletit maistui kans yllättävän hyvältä. Kerran päiväkoti-ikäisenä vedin niitä posket täyteen, kun äiti ja isä ei ollut kotona ja meillä oli lastenhoitaja huolehtimassa meistä. Hoitaja joutui sitten tyhjentämään fluoritabletteja pullollaan olevat poskeni, samalla kun pistin vastaan. Muuten mulla ei yleensä ole valtavaa makean himoa, mutta nuo vaan oli lapsen mielestä tosi hyviä, harmi ettei niitä saanut syödä muuten vaan.

Kaikki nämä jutut on satuilua, koska hiilarit ei aiheuta minkäänlaista addiktiota eikä addiktiivista käytöstä, vaan kuten palstalla aiemmin on todistettu ovat terveellinen ja normaali osa ruokavaliota

Vierailija kirjoitti:

Kävellyt 20 asteen pakkasessa kolmelta yöllä lähimmälle huoltoasemalle herkkuja hakemaan. Käynyt maalla ollessa (kun kauppa oli kaukana ja sokeri loppu) täysin itselle vieraalta naapurilta lainaamassa sokeria että pystyin leipomaan lettuja ilman mitään kunnon täytteitä. Syönyt töissä käärekarkin salaa toisen pussista jne. muuta vähemmän mieltä ylentävää. Tai hyvä on olen töissä varastanut yksittäisiä karkkeja monesti. :D

Törkeää viedä toiselta. Itse aspana ollessa työssäoppijana ruokapalkalla otin aina lounaan jälkeen Läkerol-pastilleja. Ne olivat siis minun, ja työpaikkaohjaaja napsi niitä usein, eikä koskaan korvannut niitä, vaikka sanoikin, että "lainasin sulta taas pari pastillia". Nykyisessä työpaikassa työkaveri oli ottanut "muutaman" pastillin rasiastani, mutta hän sentään osti uuden tilalle.

Olen syönyt sokeria suoraan pussista tai kaakaojauhetta purkista. Tätä ei ole onneksi tapahtunut muutamaan vuoteen enää, mutta yksi paha tapa on vielä näin kolmekymppisenäkin: joulun jälkeen kun piparkakkutaikinat tulee aleen, ostan sitä pakkaseen ja syön silloin tällöin raakana. Maha tulee kipeäksi, mutta se ei ole vielä toistaiseksi saanut lopettamaan.

Pienenä halusin ”juoda” sitä SanaSol(en kyl muista mitä se edes on ja miksi), koska oli hyvää. Taisi olla appelsiinin maku. Sitä sai ottaa vain ruoka-lusikallisen verran ja no.. joskus mennyt enemmänkin.

Sama täällä, että monta kuukautta vanhoja vihreitä kuulia sekä joulusuklaita tullut syötyä.

Vienyt pulloja että saa edes yhden karkkipatukan.

En muista lääkkeen nimeä, mutta vielä teini-iässä pihistin yskänlääkettä jääkaapista, koska se maistui taivaalliselta. Täydellisempää salmiakin makua saa hakea. 

Makeanhimossani söin poikaystävän jääkaapista vadelmahillon kerman kanssa. En jaksanut edes esittää vaahdottavani kermaa, lorautin vain sellaisenaan sekaan ja söin koko roskan. Taisin jopa lisätä sokeria perään. 

Ikuisuus sitten olin pikku kaupassa kesäapulaisena. Vaihdoimme vaatteet varastossa, jota käytti myös naapurin herkkukauppias. Kesän aikana otin Budapest-rasiasta muutaman konvehdin. Kesän lopussa ostin muualta Budapest-rasian ja ujutin varoiksi muutaman kappaleen ylimääräistäkin rasiaan, johon olin kajonnut.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nämä jutut on satuilua, koska hiilarit ei aiheuta minkäänlaista addiktiota eikä addiktiivista käytöstä, vaan kuten palstalla aiemmin on todistettu ovat terveellinen ja normaali osa ruokavaliota

Joo ja aivot tarvitsevat hiilareita toimiakseen. Siksi kaikki nämä rationaaliset teot.

Oli herkkuhimo keskellä yötä, ja kaikki muut ainekset piirakkaan, paitsi täyte, joten lähdin poimimaan mustikoita saadakseni mustikkapiirakkaa.

Muuten mielestäni esim. sokerin, hunajan ja siirapin syöminen ovat hyviä ideoita, kaveri on kertonut että hänen lapsuudenkodissaan annettiin sokeripaloja karkin sijasta, yhtä paljon kaloreita mutta ei turhia lisäaineita.

Aivan ihania ja lohdullisia tarinoita teillä, lisää näitä 🥰

Jännä lukea näitä. Itselläni voi olla suklaata, keksejä, karkkeja jne kaapeissa viikkoja tai jopa kuukausia, kun ostan ajatellen napostelevani, muttei teekkään mieli.

Vierailija kirjoitti:

Jännä lukea näitä. Itselläni voi olla suklaata, keksejä, karkkeja jne kaapeissa viikkoja tai jopa kuukausia, kun ostan ajatellen napostelevani, muttei teekkään mieli.

Sama homma minulla, jos vieroitan itseni olemalla esim. kuukauden sokerilakossa. Kuten nyt. Ei tee mieli yhtään vaikka mies syö vieressä sipsiä ja suklaata.

Mutta ans olla kun (pringles-purkin) korkki aukeaa - putki alkaa. Sokeri on mulle kuin huume. Olen syönyt roskakoriin kaadettuja sipsejä (eivät siis edes olleet pussissaan vaan ihan roskiksessa), tuhlannut ruokarahani herkkuihin, ja mitä kaikkea vielä.. Päivässä voi mennä kokonainen sipsipussi, juustonaksuja, litra jäätelöä, suklaalevy ja pieni karkkipussi kun koukku on pahimmillaan.

Vierailija kirjoitti:

Syön jatkuvasti miehen itselleen säästämät suklaat ja jätskit kaapeista. Anteeksi.

Tein exälle samaa. Alkoi ostaa karkkia, josta en tykkää. Söin nekin. Tunnustan.

Syönyt paistinlastalla hilloa. Olin kylläkin pilvessä

En tiedä, mutta jotenkin ihana ketju! Tämä osoittaa, kuinka "me aikuiset", ollaan välillä niin reppanoita😂❤️

Ravintola-alan koulussa jäi usein myymättä muffinseja sun muuta ylimääräistä.

Päivän päätteeksi kävin niitä nurkan takana kirjaimellisesti änkemässä suuhuni 😂

Pyysin palan hattaraa ja söin sitä kuin lehmä ruohoa

Ainakin keittänyt siirappia ja voita kattilassa ja kaapinut sitä kun muuta ei ollut.

Ottanut myslipussin ja etsinyt sieltä rusinat ja muun makean erilleen.

Tämä on silmiä avaava ketju.  Tunnen ihmisiä, joita varmaan vaivaa juurikin makeanhimo, niin tämä selittää paljon.  

Syönyt toisen mysleistä kaikki suklaapalat/kuivahedelmät pois salaa ja tehnyt saman myös suklaapikamuuro pakkaukselle, jossa palat minimaalisia ja jauhotettuja. Syönyt miehen puolen lirtan suklaavanukkaan kokonaan ja sen takia lähtenyt ostamaan tilalle toisen, jottei mies huomaa mutta päätynyt syömään senkin 😬 Lähtenyt keskellä yötä pakkaseen ainoaan kauppaa, joka auki ja maksanut 6 euroa yksistä suklaarusinoista. Sekä lukuisia kertoja tullut ahmittua kaikki vähänkin makeaa muistuttava jota kämpästä löytynyt.🤪

Feikkasin että sulake meni rikki ja jouduin lähtemään kauppaan hakemaan uutta.

Asuin yksin.