Säälittävintä, mitä olet tehnyt herkkuhimon takia?

Vierailija kirjoitti:

Myös mulla tulee järjetön syömishimo juuri ennen menkkoja. Joka kuukausi sama homma; koko päivän on nälkä, ihan sama kuinka paljon syö ja mitä syö. Makeanhimo on samaan aikaan tai seuraavana päivänä yhtä paha, kuola valuu suusta kun ajatteleekin esim. suklaata. Muina päivinä EI ole tämmöistä ongelmaa! 

Aineenvaihdunta ja kalorikulutus nousee ennen menkkoja, mikä voi selittää tätä jatkuvaa näläntunnetta tai herkkuhimoa tiettyyn aikaan kuukaudesta.

Se kun onnistuin pihistämään luonamme käymässä olevan isoäidin lompakosta rahaa jolla ostin kaupasta salaa karkkia. Isoäidillä oli silloin ilmeisesti jo muistisairaus alkamassa (joka hänellä todettiin muutama vuosi ennen hänen kuolemaansa) eikä hän ilmeisesti muistanut tarkkaan, että paljonko rahaa hänellä oli lompakossa eikä huomannut rahojen puuttumista. Ainakaan hän ei koskaan sanonut siitä mitään. Isoäiti jätti käsilaukun aina eteiseen, lompakko oli siellä ja siellä oli paljon rahaa. En koskaan jäänyt kiinni siitä mitä tein. En ole koskaan kehdannut tunnustaa tätä kenellekään että varastin isoäidiltä, joka oli minulta rakas, joka myös rakasti minua ja joka oli aina todella ystävällinen minulle. Olin näin tehdessäni noin 6-9 vuotias.

Sulattanut mikrossa ja syönyt sellaisenaan  piparitaikinan.

Syönyt 12 virpojille tarkoitettua Kindermunaa.

Levittänyt vadelmahilloa paahtoleivälle kun niinhän jenkeissäko tehdään, oli muuten pahaa.

Juossut räntäsateessa 2km Prismaan puoli tuntia ennen sulkemisaikaa, jotta sain sipsejä.

Laittanut kardemummaa kahviin kun kuulemma maistuu pullakahvilta, no ei maistunut vaan tosi pahalta kahvilta.

Piiotin itseltäni kilon toffeepussin ylimmälle hyllylle.Saadakseni sieltä jotain täytyy käyttää tikkaita. Yön aikana en voinut vastustaa vaan söin kaikki toffeet ennen aamua. Kamala kiipeäminen ja hävettää ahneus. 

Olen kaivellut karkkeja roskiksesta (tosin vain asuntoni roskiksesta), tehnyt mokkapaloille kuorrutteen leipomatta mokkapaloja,  juonut salmiakkilikööriä ilman että halusin känniin..

Kurjinta tässä on, että mulla on IBS :(  Jatkuvasti saa istua ripulilla.  Vatsani voisi paremmin jos en söi kaikkea pas""aa. 

Syönyt ainakin vuoden vanhoja kuivia keksejä

Oboy-pulveri menee sellaisenaan edelleen, jos jättävät minun saataville. Ei voi mitään. Sama juttu van Houtenin kanssa, mutta se toki täytyy maustaa sokerilla. Joululahjasuklaat täytyy kätkeä minulta (kerran laittoivat ne flyygelini kannen alle; löysin hyvin helposti, hähä!). Niin, olen klassisen musiikin parissa viihtyvä neuletakkinen herrasmies. Voi luoja tätä sielun alhaisuutta.

Jouduin ostamaan 3 kertaa uudestaan suklaakonvehtirasian lahjaksi koska söin ne aina ite ennen kun kerkesin antaa ne 😀

Lapsena käynyt salaa kaapista ottamassa sokeripalasia tai ottamassa salaa hunajaa tai siirappia lusikkaan. Äiti kai huomasi sen, kun piilotti ne. Myös rusinat hän joutui minun takiani piilottamaan, samoin ennen joulua kiisseliin ostetut kuivatut hedelmät, kekseistä ja karkeista puhumattakaan. Meitä oli useampi lapsi, mutta ilmeisesti minä olin tälläinen, että melkein kaikki piilot tutki ja herkut söi, jos niitä ei piilotettu lukolliseen laatikkoon, jonka avain oli äidillä. Minulle kelpasi jopa kuvikoviksi kuivunut rusina, kaappiin unohtunut kuivunut pulla tai sisarustenkin karkit kun olin pienempi. Isompana en sentään kähveltänyt sisarusten karkkeja. Varsinkin kun olin esikoinen.

Ylipainoisena ja ahmimishäiriöisenä matkustin linja-autolla ympäri pääkaupunkiseutua herkkuostoksille kun en kehdannut ostaa tutuista kaupoista montaa kassillista herkkuja. Ostun yhdestä kaupasta pari suklaalevyä ja ison sipsipussin, seuraavista kaupoista karkkipusseja, lisää suklaata, pullaa, keksejä ja kääretorttuja. Viimeisestä kaupasta mukaan lähti litrakaupalla jäätelöä ja pakastetäytekakku. Ne söin viikonlopun aikana.

Nyt, lähes 70 kiloa laihtuneena nolottaa hirveästi. Pahinta on se, että kaipaan sitä tunnetta minkä sain siitä kun mätin herkkuja kupuuni. Sitä euforiaa ei pysty mikään korvaamaan.

Söin penskana koiransuklaata suklaahimooni.

Teen asiantuntijatöitä ja elämänrytmini on sellainen että aloitan myöhemmin ja teen myöhempään kuin 99% muista toimistolla kävijöistä.

Myöhemmin iltapäivällä verensokerin laskiessa olen kolunnut toimistolla muiden kaappeja löytääkseni karkkeja tai jos jonkun muun osaston xx hlö on tuonut heille jotain makeaa joka jätetty yleiseen käyttöön laatikostojen päälle, minä kävin napsimassa loput.

Kotioloissa olen joskus pistänyt vieraan tuoman Virolaisen kirsikka suklaan roskiin. Täyte oli aivan hirveää ja suklaa mautonta kuten monissa Tallinnan tuliaisissa. 2 päivän päästä olin pe iltana väsynyt ja tosi kiukkuinen töiden takia, oli saatava jotain lohtusyömistä - bling, lamppu syttyi pääni päällä - se suklaa roskiksessa. 🤭 kaivoin suklaan, joka oli siis vielä pakkauksensa sisällä, kaavin ja huuhtelin vedellä kirsikkatäytteet pois ja söin suklaan. Auttoi ensihätään.

Tyttäreni pisti joskus jemmaan auton hanskalokeroon kourallisen lakupaloja, unohtuivat sinne, löysin ne n 3 kk päästä kivikoviksi kuivuneina.

Hyvin kelpasi työpäivän päätteeksi kotimatkan verensokerinostatukseen.

Säälittävää on, että syön joka ilta karkkia.

Vierailija kirjoitti:

Ylipainoisena ja ahmimishäiriöisenä matkustin linja-autolla ympäri pääkaupunkiseutua herkkuostoksille kun en kehdannut ostaa tutuista kaupoista montaa kassillista herkkuja. Ostun yhdestä kaupasta pari suklaalevyä ja ison sipsipussin, seuraavista kaupoista karkkipusseja, lisää suklaata, pullaa, keksejä ja kääretorttuja. Viimeisestä kaupasta mukaan lähti litrakaupalla jäätelöä ja pakastetäytekakku. Ne söin viikonlopun aikana.

Nyt, lähes 70 kiloa laihtuneena nolottaa hirveästi. Pahinta on se, että kaipaan sitä tunnetta minkä sain siitä kun mätin herkkuja kupuuni. Sitä euforiaa ei pysty mikään korvaamaan.

Kannattaisi ostaa tehtaanmyymälöistä suuremmat satsit.

Vierailija kirjoitti:

Jouduin ostamaan 3 kertaa uudestaan suklaakonvehtirasian lahjaksi koska söin ne aina ite ennen kun kerkesin antaa ne 😀

Hih, mulla oli vähän samankaltainen tilanne muutama vuosi sitten.

Työnantaja antoi laadukasta käsintehtyä suklaata joululahjaksi ja minä esihenkilönä sain tietty toimistolta kaikkien 8 alaisenikin suklaalaatikot.

Minun oli tarkoitus jakaa ne seuraavana maanantaina, tiesin että olisi virhe....suuri virhe viedä ne kaikki kotiin viikonlopuksi jotta ma aamuna ei tarvitse ajaa toimiston kautta hakemaan niitä.

2 niistä katosi vk lopun aikana ja jouduin ostamaan omalla rahalla työpaikan ravintolan joulumyyntipöydästä samanlaiset tilalle.

Syönyt kaikki pois heti kaupasta tultua vaikka olin ostanut viikonlopuksi vieraita varten.

Kollegani oli taannoin lähdössä pois firmasta ja minun tehtävä oli hankkia kukat ja jotain muuta kivaa läksiäislahjaksi.

Tiesin että ko henkilö on suklaan ystävä.

Ostin firman piikkiin kukka-asetelman ja kukkakaupasta samaan laskuun kahta erilaista erikoissuklaata kauniissa lahjapaketissa.

Kuinka ollakkaan nälkäisenä sokerinhimoissani olin jo valinnut toisen suklaamaun oman mieltymykseni mukaan ja avasin sen heti autoon päästyäni.

Kollega sai siis kukat ja yhden suklaan, sorry.

Jos hän tietäisi tämän, hän varmasti myös itse suklaa-addektoituneena ymmärtäisi tilanteen.

Vierailija kirjoitti:

Söin penskana koiransuklaata suklaahimooni.

Ihana.... 😆 mä en ees muistanu tätä.

Monta pakettia meni niitä pyöreitä pieniä nappeja jotka oli yllättävän makeita.

Ei kai nykyään enää koirille edes saisi sellaisia antaa.

Vierailija kirjoitti:

Oboy-pulveri menee sellaisenaan edelleen, jos jättävät minun saataville. Ei voi mitään. Sama juttu van Houtenin kanssa, mutta se toki täytyy maustaa sokerilla. Joululahjasuklaat täytyy kätkeä minulta (kerran laittoivat ne flyygelini kannen alle; löysin hyvin helposti, hähä!). Niin, olen klassisen musiikin parissa viihtyvä neuletakkinen herrasmies. Voi luoja tätä sielun alhaisuutta.

Oboyta kuivana mutusteleva herrasmies!

Taisin nyt ihan vähän rakastua ..😍

T. Lukutoukka joka myös syö Oboynsa

Nuorena tein siivoustöitä. Konferenssitiloissa oli usein karkkikulho keskellä pöytää. Monta kertaa otin kourallisen karkkeja taskuun. Samoin toimistotiloja tai henkilökunnan keittiötä siivotessa; jos pöydällä oli esim avattu keksipaketti niin mussutin työn lomassa. 

Hotellisiivousta tehdessä söin kaikki hotellihuoneisiin jätetyt avatut karkkipussit yms. Joskus taisin jopa syödä karkkeja sängyn alta...