Säälittävintä, mitä olet tehnyt herkkuhimon takia?

Lusikoinut kaakaojauhetta suuhun. Etsinyt pulloja. Pöllinyt kaupasta (lapsena).

Syönyt siirappia suoraan purkista.

Paistanut pannulla voin, vehnäjauhon ja sokerin sekoitusta. Nuorena lukiolaisena innostuin laihduttamaan ja öisin iski karmea makeanhimo. Siihen aikaan kotona syötä ruoka oli yksipuolista ja kouluruuatkin vähän vaatimattomampia kuin nykyisin.

Syönyt lapsen klähmimiä karkkeja. Yöh.

Tehnyt kakkutaikinaa vain syödäkseni sen sellaisenaan. Lapsena.

Pakastekakkua yritin saada jäisenä leikattua, sain kyllä mutta hiki tuli, mutta sain suun myös makeaksi.

Lapsen karkit on hävinnyt. Olen myös tonkinut keittiöroskiksestani karkkeja heikkona hetkenä kun vahvana hetkenä olen ne sinne kipannut.

Polkenut pyörällä kaatosateessa keskellä yötä 10 kilometriä lähimmälle 24h huoltoasemalle ostamaan suklaata.

Ihan aikuisena ole kaivellut karkkeja roskiksesta, tehnyt erilaisia taikinoita (usein on esim. kanamuna puuttunut, ettei ole voinut paistaakaan), syönyt lahjaksi tarkoitettuja karkkeja, syönyt nonparelleja ja muita koristerakeita ja sokerimassaa jne jne

Syön jatkuvasti miehen itselleen säästämät suklaat ja jätskit kaapeista. Anteeksi.

Ostin pussillisen karkkia hammastahnan sijaan. Rahat riitti vain toiseen.

Joskus kun olen syönyt itseni ihan ähkyyn, olen laittanut jotain vähemmän mieluisia karkkeja roskiin. Sitten vähän ajan päästä olen menyt kaivamaan ne sieltä takaisin. Myös lapsen karkkipussilla on tullut joskus käytyä. Tosin tunnustan kyllä sitten ja lapsi on aina että "ei haittaa" :D

Lapsena tuli lusikoitua kaakaojauhetta ja hunajaa sellaisenaan, ja lisäksi sekoitettua keskenään sulaa voita, sokeria ja kaurahiutaleita. Ja tullut etsittyä koko asunto läpi kun vanhemmat piilottelivat keksipaketit yms etten niitä availisi.

Vanhemmiten onneksi pääsin sokerikoukusta.

Pähkinävoita, suolakurkkua ja emmentaljuustoa näkkileivälle.

Ei ollut hyvä yhdistelmä mutta silti oli pakko syödä

Kävellyt 20 asteen pakkasessa kolmelta yöllä lähimmälle huoltoasemalle herkkuja hakemaan. Käynyt maalla ollessa (kun kauppa oli kaukana ja sokeri loppu) täysin itselle vieraalta naapurilta lainaamassa sokeria että pystyin leipomaan lettuja ilman mitään kunnon täytteitä. Syönyt töissä käärekarkin salaa toisen pussista jne. muuta vähemmän mieltä ylentävää. Tai hyvä on olen töissä varastanut yksittäisiä karkkeja monesti. :D

Syönyt kaappiin jääneen lasten suklaakalenterin (kaksi joulua vanhan, avaamattoman, josta oli päiväys jo yli).

Esikoista odottaessani iski eräänä päivänä kesken automatkan pakottava tarve saada jotain hyvää. Itkin ja poljin jalkaa pelkääjän paikalla, että hyvää oli saatava, nyt ihan heti. Tempaisin auki hanskalokeron ja kas!! Siellä cd-levyjen ja bensakuittien seassa kieri oikea aarre: kääreestään puoliksi avautunut, tahmainen ja karvainen Vicks-kurkkupastilli. Hyi olkoon, eihän sellaista voi syödä...

Oli hyvää. Mies pudisteli päätään kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Kävellyt 20 asteen pakkasessa kolmelta yöllä lähimmälle huoltoasemalle herkkuja hakemaan. Käynyt maalla ollessa (kun kauppa oli kaukana ja sokeri loppu) täysin itselle vieraalta naapurilta lainaamassa sokeria että pystyin leipomaan lettuja ilman mitään kunnon täytteitä. Syönyt töissä käärekarkin salaa toisen pussista jne. muuta vähemmän mieltä ylentävää. Tai hyvä on olen töissä varastanut yksittäisiä karkkeja monesti. :D

Äh tästä muistuikin mieleen miten hotelliravintoloita siivoillessani näpistelin aamiaiskattaukselta jääneitä täytekeksejä. :D Siinä oli hyvä imuroida kun suuhun tungettu niin paljon keksiä kuin mahtuu.

Minäkin olen syönyt kaakaojauhetta lusikalla lapsena, palasokeria ja hunajaa. Syönyt maasta löydetyn karkin. Leiponut, yrittänyt leikata pakasteesta suoraan jäätynyttä kakkua tai pullaa. Hakannut vasaralla yhteenjäätyneitä pakastemarjoja pienemmiksi klönteiksi ja syönyt ne ihan jäisenä. Syönyt lahjaksi ostettuja suklaakonvehteja... Olen syyllistynyt kaikkeen. Olen herkkusuu.

Sulattanut paistinpannulla sokeria ja syönyt sen. Melkein kuin karkkia paitsi puuttuu kaikki muut aineet.

Pyristelin irti sokerikoukusta ja nyt on hyvä olla. Ei tee mieli syödä vaikka nenän alla olis mitä vaan herkkuja. On todella vapauttavaa ja suosittelen samaa muillekkin sokeriholisteille. Pahin aika kestää 2-4 viikkoa, mutta se on todellakin sen arvoista, kun säästyy terveys, rahat ja hampaat.

Syönyt (salaa lapsena) taikinaa raakana, kerännyt pulloja karkkirahaa varten, mennyt mummolle kylään (mun mummo ei ole mukava mutta sillä on herkkuja), varastanut. Viimeisestä en ole yhtään ylpeä.