Ero - onko kokemusta/tietoa tilanteesta, jossa ns jättäjä olisi "hylännyt" lapsensa eron myötä?

Tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus. Toki jotkut yrittää kiemurella elareista eroon vaatimalla 50-50 jakoa'

up

Ai miten vaikuttanut lapsiin? Syvä trauma, hylätyksi tulemisen kokemus, toisiin lapsiin vaihdetuksi joutumisen trauma (toinen huoltaja asuu uuden puolisonsa lasten kanssa).

Anoreksia, koulu perseellään, terapiassa istuu.

Onhan näitä maailman sivu. Ei tämäkään mikään uusi juttu ole maailman historiassa.

Miksi kiinnostaa? Ihan hyvin nykyään pärjätään. Toista se on ollu esim 1920 luvulla.

Mässäiletkö mieluusti toisten surulla?

Millä perusteilla tuo "jättäjä" määritellään? Ja mitä merkitystä sillä on tässä että juuri se osapuoli on hylännyt lapsensa?

Noh, kaverin mies häipyi 3 kuukaudeksi johonkin, ei vastannut puhelimeen eikä mitään.

Sitten ilmestyi hakemaan tavaroitaan. Kaveri sai pakotettua lastenvalvojalle ja sovittiin, että mies ottaa lapset joka toinen viikonloppu ja välillä viikolla. Yleensä ei tullut hakemaan, jos tuli niin viikonlopputapaaminen kesti noin 2 tuntia. Lopulta jätti hakematta kokonaan.

Sitten kehtasi vielä väittää yhteisille tutuille, kuinka äiti vieroittaa häntä lapsistaan... Ja asuu ihan samalla kylällä, muttei vaan halua tavata lapsiaan.

Traumoista en tiedä, todennäköisesti tulevat esiin vasta myöhemmin. Nyt lapsilla menee ihan hyvin, mutta inhoavat isäänsä.