Miksi Suomessa on niin vähän naissäveltäjiä?

Jos miettii historian kannalta: naisilla ei ole ollut oikein intressiä olla hyviä missään, sillä naisten muita avuja eivät miehet arvosta kuin vain ulkonäköä. Sitten käy niin, että olemalla hyvä jossakin muussa, nainen itseasiassa sulkee itseltään avioitumismahdollisuuksia, koska mies ei halua naista, joka on miestä parempi missään muussa kuin hyvältä näyttämisessä. Miehen mielipiteellä on ollut väliä, sillä nainen on pystynyt elämään ainoastaan miesten siivellä. Ennen ei voinut välttämättä nainen edes omistaa mitään tai ei ainakaan taloa. Joten miehen turva oli kaikki kaikessa. Ne harvat naiset, jotka eivät tästä välittäneet, eivät siltikään voineet edetä urallaan kaikennäköisten soveliaisuussääntöjen ja joskus myös lakien vuoksi.

Tämä ajattelu edelleen vaikuttaa meissä, mutta onneksi naiset ovat pikkuhiljaa alkaneet ymmärtämään, että sillähän ei oikeastaan ole väliä, mitä miehet ajattelee. Sillä on väliä, mitä itse ajattelee. 

Miksi Suomessa on niin paljon huonoja miessäveltäjiä?

Vierailija kirjoitti:

Nainen pyllistää ja synnyttää ja mies tekee töitä ja tappaa. Näin se luonto on tarkoittanut.

Muurahaisyhdyskunta pesässään olisi varmasti se kaikkein para paikka elää ( ...siis yhtenä muurahaisena muiden joukossa ) jollekin ,vain  tuon tasoiseen 'perusajatteluun' kykenevälle yksilölle .

Siksi, että ennen vanhaan naisen ei ollut mahdollista ryhtyä säveltäjäksi.

Naissäevetäjien teoksista ei maksettu rahaa, eikä niitä juurikaan esitetty. Yhden naissäveltäjän muistan, mutta se, että hän pystyi ylipäänsä säveltämään johtui myötämielisesti suhtautuneesta isästä ja aviomiehestä. Maailma oli vallan erilainen ennen vanhaan.

Puhutaanko tässä klassisesta musiikista? Naisilla ei ollut pääsyä moneenkaan muuhunkaan asiaan tuona aikana, ja klassinen musiikki oli lisäksi eliitin huvituksia. Leivän siitä sai itselleen harva. Siinä karsiutui jo moni tavallinen mieskin ulos potentiaalisista hyvistä säveltäjistä, ei ainoastaan naiset. Mutta miehillä mahdollisuuksia toteuttaa tällä saralla oli paremmin, kuin naisilla. Kyllä sen verran historiaa pitäisi osata ja tuntea. Naissäveltäjiä voi toisaalta on voinut olla, mutta isoon tietoisuuteen ne eivät ole tulleet jos niitä ei vain ole otettu soittoon. Esimerkiksi maalaus maalataan vain kerran, mutta ennen äänitystekniikkaa sävellykset "eli" soittajien kautta. Ja mitä isompi orkesteri, sitä todennäköisimmin haluttiin soittaa sitä mikä soittajat haluavat soittaa ja mitä yleisö haluaa kuulla. 

Eikä naissoittajien väheksyntä kauhean kaukana historiassa ole. Googlatkaapa vaikka "viivakoodattu jazz" tai "Viva Viiva!" niin saatte kauhistua. Tällaisten vänkyröiden kanssa pitää vieläkin pelata musiikkimaailmassa. 

Itse olen kevyenmusiikin puolella säveltäjä ja no, iso osa menee pöytälaatikkoon. Soitan enemmän kuin yhdessä kokoonpanossa (määrän nyt jätän, jotta minua ei tunnisteta) ja instrumentti on yleisesti miehiseksi mielletty soitin. Olo on usein kuin huutomerkillä. Haluaisin olla yhtyeessä rivijäsen ja ehkä enemminkin taustalla puuhaava duunari, sillä esim soolokitaristi tai laulaja pitäisi olla ne näkyvimmät hahmot. Ei se, jolla sattuu olemaan tissit. Minua ei todellakaan lämmitä huokailut "ooh, teillä on naiskauneutta" tai että kiva, että nyt on yksi myyntivaltti lisää. Tottakai ulkomusiikilliset tekijät monesti lisäävätkin myyntiä, mutta itse haluaisin ehdottomasti mennä soitto edellä. Koen siis hyvin ikäväksi, että tissit ovat se merkittävämpi asia kuin soitto- ja sävellystaitoni. Varmasti ilmiö laimenee/laimenisi jos naisia tulisi enemmän soittajaksi. "Ensimmäisten" joukossa kyllä saa olla aika paksu nahka ja en yhtään ihmettele, jos nuoret naiset jättävät soittelut sikseen. Kritisoida tottakai saa, mutta harvaa miessoittajaa lähdetään soimaamaan niistä asioista, joille hän ei voi mitään (kuten sukupuoli tai ruumiin osat). Rakentavampaa olisi puhua itse soittamisesta ja esiintymistaidoista. Esiintymisessä toki voi ottaa huomioon myös jo ulkonäön, ja onhan tuota tissipoppia nähty. Mutta kun se ei ole kaikkien naismuusikoiden juttu, ei todellakaan. 

Pitääkö miehiä kadehtia aivan kaikessa ?

Eikö yhtään lohduta edes se tieto, että valtaenemmistö KAIKISTA miehistä ei osaisi pistää kynällä nuotein paperille edes yksinkertaista 'Ukko Nooaa' -ei  edes, vaikka sitten  heidän henkensä siitä ja sen oikein piirtämisestä,eli merkitsemisestä  riippuisi 

Vierailija kirjoitti:

Puhutaanko tässä klassisesta musiikista? Naisilla ei ollut pääsyä moneenkaan muuhunkaan asiaan tuona aikana, ja klassinen musiikki oli lisäksi eliitin huvituksia. Leivän siitä sai itselleen harva. Siinä karsiutui jo moni tavallinen mieskin ulos potentiaalisista hyvistä säveltäjistä, ei ainoastaan naiset. Mutta miehillä mahdollisuuksia toteuttaa tällä saralla oli paremmin, kuin naisilla. Kyllä sen verran historiaa pitäisi osata ja tuntea. Naissäveltäjiä voi toisaalta on voinut olla, mutta isoon tietoisuuteen ne eivät ole tulleet jos niitä ei vain ole otettu soittoon. Esimerkiksi maalaus maalataan vain kerran, mutta ennen äänitystekniikkaa sävellykset "eli" soittajien kautta. Ja mitä isompi orkesteri, sitä todennäköisimmin haluttiin soittaa sitä mikä soittajat haluavat soittaa ja mitä yleisö haluaa kuulla. 

Eikä naissoittajien väheksyntä kauhean kaukana historiassa ole. Googlatkaapa vaikka "viivakoodattu jazz" tai "Viva Viiva!" niin saatte kauhistua. Tällaisten vänkyröiden kanssa pitää vieläkin pelata musiikkimaailmassa. 

Itse olen kevyenmusiikin puolella säveltäjä ja no, iso osa menee pöytälaatikkoon. Soitan enemmän kuin yhdessä kokoonpanossa (määrän nyt jätän, jotta minua ei tunnisteta) ja instrumentti on yleisesti miehiseksi mielletty soitin. Olo on usein kuin huutomerkillä. Haluaisin olla yhtyeessä rivijäsen ja ehkä enemminkin taustalla puuhaava duunari, sillä esim soolokitaristi tai laulaja pitäisi olla ne näkyvimmät hahmot. Ei se, jolla sattuu olemaan tissit. Minua ei todellakaan lämmitä huokailut "ooh, teillä on naiskauneutta" tai että kiva, että nyt on yksi myyntivaltti lisää. Tottakai ulkomusiikilliset tekijät monesti lisäävätkin myyntiä, mutta itse haluaisin ehdottomasti mennä soitto edellä. Koen siis hyvin ikäväksi, että tissit ovat se merkittävämpi asia kuin soitto- ja sävellystaitoni. Varmasti ilmiö laimenee/laimenisi jos naisia tulisi enemmän soittajaksi. "Ensimmäisten" joukossa kyllä saa olla aika paksu nahka ja en yhtään ihmettele, jos nuoret naiset jättävät soittelut sikseen. Kritisoida tottakai saa, mutta harvaa miessoittajaa lähdetään soimaamaan niistä asioista, joille hän ei voi mitään (kuten sukupuoli tai ruumiin osat). Rakentavampaa olisi puhua itse soittamisesta ja esiintymistaidoista. Esiintymisessä toki voi ottaa huomioon myös jo ulkonäön, ja onhan tuota tissipoppia nähty. Mutta kun se ei ole kaikkien naismuusikoiden juttu, ei todellakaan. 

Kun googlettelin tätä surullisen kuuluisaa viva viiva -kolumnia, törmäsin tähän ketjuun. Hetken jo luulin, että tämä vastaus on minun kirjoittama, mutta sitten totesin, että sanavalinnat eivät ole tuttuja. Eli hoi sisko, täällä on aivan toisen samanlainen. 

Muusikkous ja siihen liittyvät piirit ovat kyllä oikea änkyräsovinistien taivas. Raskaahkon rockin saralla soittajanaiset ovat todella, todella harvinaisia. Tiedän tämän, koska itse pyörin näissä. Välillä kommentointi, suhtautuminen ja muu "paikan osoittaminen" on sellaista, mistä oikeasti kellä tahansa leuka loksahtaisi alas. Ja mikä tässä ärsyttävintä on, että piirit kun ovat pienet, niin kaikki vaan pitää nyt sietää. Mitään et voi sanoa takaisin, eikä näpäyttää. Sana lähtee välittömästi kiertämään. Onni on oma kohtuullinen soittotaito, jolle on kysyntää. Mutta ei sekään estä tätä naiskauneus -kommentointia tai sitä, että soitollani on kysyntää siksi, että minulla on niin hyvät soittimet. (Itsestäänkö ne soi???)

Kelatkaa tosiaan sitä seikkaa, että minkälaisella suhteella pieniä tyttöjä ja poikia raahataan soittotunneille ja kuinka monella vanha harrastus kantaa sitten aikuisiällä soittolavoille asti. Tokihan soitinvalinnat ovat olleet sukupuolittuneita usein jo ihan lapsena, mutta johonkin vaan kaikki tytöt häviävät. 

Vierailija kirjoitti:

Naisille on niin paljon hankalampaa yhdistää tuollainen työ ja perhe ja todella moni nainen haluaa perheen. 

Niin, naiset haluavat kaikki - miehille riittää työ.

Tätä vertaisin siihen, miksi on niin vähän merkittäviä naisfilosofeja. Syy ei ole sovinismi. Useimmille naisille riittää arkinen puuhastelu.