Jos saa julkaistua romaanin kustantamon kautta, tarviiko esiintyä omalla naamataulullaan, ns. markkinoida teostaan?
Kuuluuko kustannussopimukseen, että pitää suostua esiintymään yleisön edessä vaikka kirjallisuuspäivillä tai kirjastojen tilaisuuksissa tai tv-kameran edessä kulttuuriohjelmissa tms.?
Vai onko mahdollista saada romaani julkaistua kustannusyhtiön kautta vaikka salanimellä ja siten, ettei koskaan tarvitse esiintyä julkisuudessa tai pienemmissäkään tilaisuuksissa?
Nykyään näkyy olevan paljon noita pienempiä ja suurempia kirjailijajulkkiksia ja -linssiluteita. Onko ujoille, introverteille ja esiintymiskammoisille enää ollenkaan mahdollisuuksia saada tuotoksiaan julki?
Kommentit (28)
Remes on tosiaan oikealta nimeltään Pykälä. Paljon muuta hänestä ei tiedetä, paitsi se että asuu ulkomailla.
Ei tähän ole yhtä vastausta. Riippuu kirjailijasta ja kustantajasta.
Vierailija kirjoitti:
Ihan samaa olen pohtinut. Pelkään ja jännitän esiintymistä niin paljon, että kaikki haastatteluni ja mikä tahansa esillä olemiseni olisi kirjalleni huonoa mainosta. Tai voisihan se olla niinkin, että ihmiset lukisivat kirjan sen takia, että heitä kiinnostaisi millaisen kirjan noin onneton pönttö on kirjoittanut.
Olen jo keski-ikäinen ja koko elämäni olen haaveillut kirjailijan ammatista. Päässäni pyörii jatkuvasti tarinoita ja luon henkilöhahmoja ja olen toki jotain saanut ylöskin präntättyä, mutta olen sellainen arkajalka, että en ole koskaan niitä minnekään lähettänyt. En ole osallistunut kirjoituskursseille, eikä kukaan ole tekstejäni lukenut. Omasta mielestäni ne ovat parempia kuin keskimäärin ne kirjat, jotka olen lukenut. Ei ehkä ihan timanttia, mutta kuitenkin hyviä tarinoita. Voi, kun uskaltaisi jonain päivänä...
Sulla ei ole mitään menetettävää. Luulen että sitten kun viimein uskallat on jatkossa helpompaa. Uskot itseesi, se on hyvä. Aloita vaikka niin että annat jonkun hyvän ystäväsi lukea ja kertoa mielipiteensä.
Laitoin itse juuri ensimmäisen tarinani maailmalle. Vaikka se ei julkaistavaksi kelpaisikaan niin pidän siitä. Ja jatkoa tulee.
"Kirjallisuus on showbisnestä ujoille ja rumille", tuollaisen lauseen näin kerran, ja minusta siinä on totta ainakin toinen puoli. En näe syytä, miksi introvertti ihminen ei satunnaisesti voisi myös esiintyä, ei kai kukaan edellytä, että kirjailija olisi mikään magneettinen persoonallisuus, kunhan suusta nyt joku sana tulee ulos. Jos ihmiset pitävät kirjoista, niin eiköhän yleisö ne sitten lopulta löydä.
Vierailija kirjoitti:
Tää selviää soittamalla kustantamoon. Kyllä se varmaan onnistuu, mutta silloin sulla pitää olla niin hyvä kirja, että kustantaja suostuu salanimen käyttöön. Kirjoja myydään kuitenkin kirjailijan naamalla, ahkeralla esiintymisellä kirjastoissa, tapahtumissa jne.
Ensimmäinen kysymys on kuitenkin se, että onko sulla niin hyvä kirja että siitä on kukaan kiinnostunut. Jos on, niin sen jälkeen muut asiat ovat neuvoteltavissa.
Olen ajatellut pitkään että kirjottaisin kirjan nimeltä "lapsuuteni hyvinvointivaltiossa" tai vaihtoehtoisesti "Äidin valhe". Olisi paljon sellaista kerrottavaa mitä juuri kukaan ei uskoisi.
Vierailija kirjoitti:
Remes on tosiaan oikealta nimeltään Pykälä. Paljon muuta hänestä ei tiedetä, paitsi se että asuu ulkomailla.
Ikävä totuus on, että julkaisusopimuksen saaminen on todella harvinaista, mutta ainahan joku sellaisen saa. Sanoisin, ettei kannata hirveästi etukäteen mieltään vaivata julkisuusasioilla. on niin pieni kielialue, että uskoisin, että ihan kelvollisia käsikirjoituksia jää julkaisematta.
Mutta ei kannata luovuttaa, kirjoittaminen on varmasti hyödyllistä vaikkei saisikaan sopimusta. No itse en ole jaksanut muutaman hylkäyksen jälkeen enää kirjoittaa, mutta jahka olen hieman toipunut niin kenties yritän vielä. On jo itsessään saavutus kirjoittaa kirja jossa on kelvollinen tarina ja rytmi ja järjestys.
On kuitenkin ihan julkista tietoa että Ilkka Remeksen todellinen nimi on Petri Pykälä.