Lue keskustelun säännöt.
Miksi perustelet siivottomuutta sillä, että sinulla on lapsia?
19.01.2020 |
Ymmärrän erilaiset elämäntilanteet ja sen, jos on sairauksia, mielenterveysongelmia ja paljon töitä tai vaikka väsymystä. Mutta sitä en kuitenkaan ymmärrä, miksi useammat ihmiset väittävät etteivät siivoa, koska haluavat viettää aikaansa lasten kanssa? Siis sellaiset vanhemmat, jotka ovat koko päivän kotona lastensa kanssa. Miksi syyksi sanotaan se, että halutaan sekin aika käyttää lasten kanssa olemiseen? Harva oikeasti leikkii koko päivän lastensa kanssa. Eivätkä ne lapset tarvitse koko ajan kaikessa aikuisen seuraa ettei päivästä voisi käyttää vaikkapa sen 30 minuuttia kodin siivoamiseen/järjestelemiseen.
Kommentit (53)
Se on oikeasti ihan käsittämätöntä kuinka nopeasti lapset saavat sekasorron aikaan, ja ihan oikeasti, ei vaan JAKSA koko ajan järjestellä ja putsata! Tai koko ajan olla vähän isommille sanomassa, että raivaa rojusi pois. Tai joku jaksaa ja viitsii, minä en halua.
Siivosin eilen aamupäivän, perus viikkosiivous. Ollaan oltu koko viikonloppu aktiivisesti menossa, on ollut synttäreitä ja harrastuksia, on ulkoiltu ym, oltu siis hyvin vähän kotona ja sisällä. Kun nyt katson tästä meidän olohuonetta molemmat sohvat näyttävät jonkun eläimen pesiltä. Pöydällä on 3 kirjastonkirjaa, puuhavihko, kyniä, kuulokkeet, puhelin, peliohjain, muutama lelu, kahvikuppi ja kulho, ja jotain paperisilppua. Lattialla muutama lelu, jumppapatja, käytetty lahjakassi (jonka sisällä jotain...), nojatuolissa joku vaate ja reppu, tv-tasolla kastelukannu, (joka on ainut minun aiheuttama "sotku"). Lattialla epäilemättä muruja, koska viikonloppuisin velttoillaan ja syödään sekä aamu- ja iltapalaa telkkarin äärellä (tai lapset syö). Muissa huoneissa havaittavissa samaa... Jos joku nyt tulisi yllättäen kylään, ajattelisi varmaan, että eikö täällä koskaan siivota?! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Luulisi, että lapsellakin on parempi olla siistissä kodissa. Sitä paitsi eihän lapsen kanssa oleminen tarkoita välttämättä sitä, että leikkii hänen kanssaan koko ajan. Tavallinen kotielämäkin, johon kuuluu siivoamista ja ruoanlaittoa, on lapsen kanssa olemista. Oma äitini oli kotiäitinä ollessani lapsi, mutta ei hän koko aikaa leikkinyt meidän lasten kanssa. Välillä vain, kun oli sopiva hetki. Meillä oli aina siistiä.
Siis aina siistiä? Silloinkin sun sinä ja sisaruksesi olitte alle kouluikäisiä, niin te osasitte aina siivota edellisen leikin jäljet heti pois?
Itselläni monta lasta enkä ole koskaan ymmärtänyt sitä ettei lapsia opeteta siivoamaan leluja pois. Lelujen siivoaminen ei myöskään estä lasten leikkimistä tai luovuutta vaan opettaa myös huolehtimaan omista tavaroista. Jos jokin leikki jää kesken tai on pitkäkestoinen leikki, jota halutaan jatkaa pitkäänkin, niin sen paikka ei kuitenkaan ole keskellä olohuoneen lattiaa.
Minulla kolme lasta viiden vuoden ikäeroilla. En vaatinut heitä siivoamaan, vaan vein aamupalankin sängyn viereen ennen kouluun lähtöä. Vaikka en opettanut poikiani siivoamaan tai tekemään muita kotiaskareita (paitsi jos itse halusivat), niin kotoa muutetuaan pitivät oman kämppänsä siistinä. Siistimpää heillä on kuin minulla. Sellainen sanontakin on, että "laiska äiti tekee ahkerat lapset".
Kasvatustieteellisestä näkökulmasta tällainen kasvatustapa on jopa hiukan haitallinen, mutta jokainen toki kasvattaa omat lapsensa miten parhaaksi näkee. Eihän tuo suoranaisesti välttämättä vaikuta siisteyteen (johon saattaa vaikuttaa monet muutkin asiat, kuten persoonallisuus tai motiivit). Mutta johonkin muuhun taas saattaa vaikuttaa. Aika paljon näen työssäni yliopistollani näitä parikymppisiä nuoria, joilta ei ole mitään vaadittu koskaan ja asioita on tehty puolesta.
On niiltä jotain vaadittu jos ne yliopistossa opiskelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivoaminen on aivan turhaa koska taapero kulkee perässä ja levittää kaiken uudelleen. Kaataa legolaatikot ja muut lelulaatikot, vetää kaapeista 4 ihmisen vaatteet lattialle, vetää pyyhkeet ja liinavaatteet lattialle, tyhjentää kaikki muut mahdolliset kaapit lattialle, kiskoo sängyistä kaikki patjoineen päivineen lattialle. Tekee tämän kaiken mun vessareissun aikana.
Siivoan vain sillon kun lapsi on mummolassa.Murrosikäisen kanssa oletkin sitten lirissä jos et uskalla komentaa lastasi ja opettaa rajat.
Ei niitä laatikoita kaadeta. Sieltä otetaan se/ne millä leikitään ja leikit loppuu mikäli taaperolla tarkoitus vain sotkea.
Huomaatkos, taaperosi on jo niin älykäs että ymmärtää sinun harmituksesi ja käytöstapojen puutteen vuoksi, jatkaa häiriökäyttäytumistään.Ja sinä, aikuinen, olet siitä vastuussa koska taaperollesi ei ole kukaan opettanut oikeaa ja väärää.
Mietippä sitä.
Apua vanhemmuuteen saa mm. Neuvoloista.
Koska jos nyt et saa lastasi aisoihin niin 10v päästä laitat faceen ilmoituksen
Lapsi kadonnut, huoli on kova!Ai että mä nauran näille :D Kun taapero tekee tuollaisia älyttömyyksiä, niin vedotaan siihen, että murrosiässä on sitten sellainen ja sellainen. Kuule, ei se niin mene.
Oletko huomannut että monikin vanhempi on jo taaperonsa kanssa pulassa kun ei uskalleta asettaa rajoja.
Älyttömyydet on erikseen, niitähän jokainen meistä tekee. Suora ilkeys ja pahoittaminen on asioita jotka pitää saada ymmärrykseen.
Tai no ei pidä. Se ilkeys mihin et puutu kun taaperolle tulee paha mieli niin kohtaat sen myöhemmin. On täysin oma asiasi kuinka kasvatat. Siinä olet oikeassa.
Murkkuikäisen vanhempana näen päivittäin huonosti käyttäytyviä murkkuja joiden vanhemmat vapisee jälkikasvunsa edessä.
En ole huomannut. Ei sillä, etteikö sellaisia vanhempia olisi, mutta en ole päässyt näkemään sitä, että joku olisi hukassa taaperonsa kanssa. En myöskään pidä sitä, että taaperoikäinen lastaa tavaroita lattialle, minään rajattomuutena. Esim. mun nuorempi lapseni oli sellainen, että hän kiipesi joka paikkaan, otti kaiken ja meni sinne, minne nenä näytti – kovaa. Nämä olivat asioita, jotka katosivat iän myötä, ei siksi, että lasta kiellettiin ja hänet otettiin pois (mitä siis tehtiin).
Eli lapsesi tutustui maailmaan vauhdikkaammin kuin joku toinen lapsi.
Kun kulkee äidin perässä ja kaataa laatikot ja myllää viikatut pyykit sanoin tein, on eri asia kuin vauhdilla uusien asioiden opettelu.
Mä en nyt tekisi mitään kauhean pitkälle meneviä johtopäätöksiä jonkun keskustelupalstalle kirjoitetun viestin perusteella. Pointtini on se, että toiset taaperot tekevät todella paljon ja nopeasti tuhoa, mutta ei se automaattisesti tarkoita mitään heidän tulevaisuutensa kannalta. Jos mä olisin kirjoittanut jotain mun nuoremman lapseni arjesta tänne silloin, kun hän oli pahimmassa vipellysiässään, sä olisit voinut kirjoittaa mulle siitä, miten lapseni on rajaton ja hänen kanssaan tulee varmasti olemaan aivan hirveitä ongelmia, vaikka todellisuus ei voisi erilaisempi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Luulisi, että lapsellakin on parempi olla siistissä kodissa. Sitä paitsi eihän lapsen kanssa oleminen tarkoita välttämättä sitä, että leikkii hänen kanssaan koko ajan. Tavallinen kotielämäkin, johon kuuluu siivoamista ja ruoanlaittoa, on lapsen kanssa olemista. Oma äitini oli kotiäitinä ollessani lapsi, mutta ei hän koko aikaa leikkinyt meidän lasten kanssa. Välillä vain, kun oli sopiva hetki. Meillä oli aina siistiä.
Siis aina siistiä? Silloinkin sun sinä ja sisaruksesi olitte alle kouluikäisiä, niin te osasitte aina siivota edellisen leikin jäljet heti pois?
Itselläni monta lasta enkä ole koskaan ymmärtänyt sitä ettei lapsia opeteta siivoamaan leluja pois. Lelujen siivoaminen ei myöskään estä lasten leikkimistä tai luovuutta vaan opettaa myös huolehtimaan omista tavaroista. Jos jokin leikki jää kesken tai on pitkäkestoinen leikki, jota halutaan jatkaa pitkäänkin, niin sen paikka ei kuitenkaan ole keskellä olohuoneen lattiaa.
Ei kyse ole mistään leikeistä ja niiden siivoamisesta. Lapsistani ikäänkuin tippuu tavaraa koko ajan kun he liikkuvat asunnossa. Ei se ole leikkimistä. He vain kuljettelevat asioita koko ajan sinne tänne. En ole onnistunut korjaamaan tätä tapaa kymmenen vuoden aikana. He eivät itse todennäköisesti edes tiedosta tekevänsä sitä. Itselläni taas on muutakin tekemistä kuin kuljettaa tavaroita jatkuvasti paikoilleen.
No tämä! Ja vaikka meillä pestään kädet ruokailun jälkeen, on ne silti AINA tahmaiset. Olen ihan vakuuttunut, että alle 10-vuotiaiden kämmenissä on jotkut tahmaa erittävät rauhaset.
Vierailija kirjoitti:
En Perustele, laiskuutta se on 😃 Tänään pitäis siivota, mutta enpä ole vielä saanut aikaiseksi.
Epäsiisti=luonne Laiska Piittaamaton Hälläväliä tyyli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et taida olla ainakaan vielä leikki-ikäisen äiti/isä, jos ajattelet että kotiäitinä riittäisi se 30min siivoamiseen edes siihen että kotona olisi siedettävän näköistä :D
Meillä 1 ja 3-vuotiaat lapset kotona. Ruuanlaittoon menee varmaan päivässä se tunti, jos laskee kaikki aamupalan, välipalat ym. Siivoamiseen kevyesti parikin tuntia, vaikka lapset auttavat. Eli pöytien siivous, tiskikoneen tyhjennys ja täyttö, joidenkin astioiden tiskaus (kun kokkaa ja leipoo leivät itse niin tiskattavaa riittää), pyykkäys, pahimpien hiekkojen imurointi kura-aikana, lelujen keräys, silloin tällöin pissojen ja kaatuneiden maitojen siivous, askartelu ja maalausjälkien siivous jne. nyt alkuun mainitakseni.
En todellakaan ala paljoa päivässä noiden päälle siivoamaan, sillä sitten en kyllä oikeasti kerkeäisi leikkimään yhtään, valmistelemaan kivoja retkiä, maalaamaan yhdessä lasten kanssa, pitämään lauluhetkiä ym. mitä haluan tehdä lasten kanssa. Ja ainahan on joku riita tai kiukkukin selvitettävänä, jonkun 2-vuotiaan kanssa niitä tulisi useampi tunnissa.
Ja meillä todellakin on silti kaikesta siivoamisesta huolimatta sotkuista ainakin minun entisillä standardeilla. Aina löytyy joku sormiväri tai pilttitahra seinästä, likainen vaate lattialta, lelukasa nurkasta, sormenjäljet ikkunassa, leivänmurut jotka unohtunut pyyhkiä, puhtaiden vaatteiden kasa jota ei ole muistanut viikata jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En Perustele, laiskuutta se on 😃 Tänään pitäis siivota, mutta enpä ole vielä saanut aikaiseksi.
Epäsiisti=luonne Laiska Piittaamaton Hälläväliä tyyli.
Jännittävä typografia tuossa viestissä! Onko se jonkinlainen moderni runo? Osaako joku tulkita sitä?
Epäsiisti=luonne
Laiska
Piittaamaton Hälläväliä tyyli.
Sanataidetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin siivoan vähintään yhtä paljon kuin ennen lapsia, sotkua vaan tulee huomattavasti vauhdikkaammalla tahdilla kuin ennen.
En tosin ketän kotiini päästä, ellen ole juuri siivonnut niin ei tarvitse selitellä, mutta syy sotkuisuudelle on silti lapset.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin siivoan vähintään yhtä paljon kuin ennen lapsia, sotkua vaan tulee huomattavasti vauhdikkaammalla tahdilla kuin ennen.
En tosin ketän kotiini päästä, ellen ole juuri siivonnut niin ei tarvitse selitellä, mutta syy sotkuisuudelle on silti lapset.
Mä siivoan ja järjestelen huomattavasti enemmän kuin ennen lapsia! Eihän meillä ollut ketään levittämässä leluja ympäriinsä ennen lapsia. Osittain varmasti on siistimpää, osittain sotkuisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se siivoamiseen käytetty aika lapsilta pois, koska en jaksa suorittaa koko päivää. Jos siivoan tunnin niin väsyn ja tarvitsen hetken lepoa eli en jaksa koko ajan touhuta jotain.
Että silleen. En jaksa tehdä jotain hommaa aamusta iltaan, olen ehkä sitten laiska ja saamaton, mutta jokaisen voimavarat ovat erilaiset. Olen myös introvertti.
Siivoaminen ei myöskään ole minulle kovin tärkeää, anteeksi siitä.
Olin äitiyslomalla vauvan ja nelivuotiaan kanssa. Mies oli työmatkalla. Kotona oli oli hel..tinmoinen sotku, lelut ja vaatteet ja ruokakipot siellä sun täällä. Ovikello soi ja kaksi lapsetonta, iäkkäämpää työkaveria tuli yllättäen kylään. Kylmän viileästi raivasin sohvalle koloa, johon istua enkä sanallakaan pahoitellut kaaosta,joka sai varmaan sinkkunaiset sydänkohtauksen partaalle . Siinä jutustelimme sekasorron keskellä niitä näitä ja tajusin kuinka paljon elämä onkaan muuttunut. Eivät tuppautuneet enää ikinä uudelleeen kylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ärsyttää se, kun kaikki aina olettaa ettei esimerkiksi siistillä ihmisellä voi olla lapsia tai ettei ainakaan ole pieniä lapsia. Mulla on 4 lasta ja nuorin 2-vuotias. Samalla saatetaan syyllistää etten varmastikaan anna lapsilleni yhtään aikaa ja lapset kärsivät, kun meillä on siistiä. On jopa sanottu, että näin siisti koti ei ole laisinkaan koti. En arvostele muiden koteja, mutta mun kotia arvostellaan. Miksei lapsiperheessä koti voisi olla siisti siinä missä sotkuinenkin? Ehdin päivittäisen järjestelyn lisäksi myös tekemään kaikkea lasteni kanssa: leikkimään, ulkoilemaan, lukemaan, askartelemaan... se että järjestelen paikat ei tarkoita sitä ettenkö voisi osallistua myös lasten kanssa touhuamiseen.
Tai ylipään arvostele mitään muutakaan.