Kukaan ei kaipaa minua koskaan!! Menetin työpaikkani ytssä ja entistä yksinäisempi olen!

Kellään neuvoja? Kaikki vaa sanoo että on niin kiirettä elämässä, en tiedä onko tekosyy.

Miten kauan työn loppumisesta on? Mitä normaalisti teet päivisin? Onko sinulla perhettä? Mitä he tekevät?

Mene rohkeasti mukaan läheistesi ja ystävien juttuihin.

Ei kukaan tule sinua kotoa hakemaan mihinkään.

Mieti omaa suhtautumistasi läheisiin ja ystäviin. Miksi sinusta ei pidetä?

Ota rohkeasti yhteyttä toisiin ihmisiin ja ala elämään niinkuin muutkin.

Pitää itsekin tehdä jotain näiden asioiden muuttamiseksi, ei aina odottaa sitä muilta.

Ja sanot että, etteivät he pidä sinusta. Miksi eivät välitä?

Ja kenestä Sinä välität?

Joskus vanha sananlasku pitää paikkansa: Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa!

Tervetuloa kerhoon. Mua ei ikinä edes päästetty työelämään, sää sait sentään nähdä sitäkin elämää. Arvaappa paljonko kaltaistani iki-loista vihataan ja halveksutaan, olen kyllä yrittänyt työllistyä, opiskellut ja sairaus estää tietyt alat. Koita keksiä tekemistä yksinkin, rahattomana se on hyvin vaikeaa, tiedän. Jos saat ansiosidonnaista(tai muuten rahat riittää)käy esim. leffassa, näytelyissä,uimassa/kuntoilemassa muuten jne. Lue psykologiaa ym.ja opettele tuntemaan itseäsi paremmin, nauti omasta ajasta, nyt sitä sitten ainakin on ellei työllisenä ollut. Totta on ettei osa (kokemukseni mukaan hyvin suuri osa) ihmisistä halua olla tekemisissä työttömien/syrjäytettyjen kanssa, näin se vaan näyttää menevän, niiden "parempienkin"/luotettavaksi luultujen läheisten,ystävien kanssa:( ja mulla se on ainakin ollut rahallinenkin kysymys, työmarkkiantuesta ei tod.jää rahaa huvituksiin ikinä. sad but true. 

Seurakunnan tai muun harrastuspiirin toimintaan meneminen, omasta kunnosta huolehtiminen voisi auttaa. Yksinäisiä on oikeasti valtavasti. He eivät tiedä ja tunne toisiaan.