Lue keskustelun säännöt.
Kun lapsesi ei olekaan niin reipas kuin olit luullut...
17.01.2020 |
Aiemmin sosiaalinen ja aktiivinen tyttö on nyt joulun jälkeen idealmänniska ja useammin jäänyt nyhjäämään sohvannurkkaan sen sijaan, että olisi kavereiden kanssa. Ikää 10 v. Tuijottaisi telkkaria ja olisi puhelimella vaan.
Oon kysellyt, onko jotain käynyt, välirikkoja, riitaa tms. Kuulemma ei, mutta... asenne on, että ”ei nekään kysy mua”. Sanoin, että on itekin oltava aktiivinen ystävyyssuhteissa, jos he ei kysy, kysy sinä.
Jotenkin ärsyttää tuo tytön saamattomuus, koskien myös omista tavaroista huolehtimista, sosiaalisia suhteita, järjestyksen pitämistä jne. Olen pettynyt ja surullinen tästä reaktiosta, sillä tyttöni sen varmasti aistii. Tuntuu että suhteemme on kylmentynyt.
Kommentit (6)
Vaadit liikaa. Tehkää yhdessä ensin, opeta ja kannusta, huolehdi ja kysele. Lastaan kuuluu rakastaa, vaikka se ei tekisi mitään. Voi olla masennustakin tai ohimenevää alakuloisuutta. Ja mitä jos lapsesi on vain väsynyt kavereihin ja haluaa olla rauhassa. On niitä äitejä jotka vaativat, että lapsen on oltava menossa ja sosiaalinen, kun pelkäävät kai jotain syrjäytymistä. Toisinaan voi olla pimeydestä johtuvaakin masennusta ja halua vetäytyä. Myös veren rauta-arvot voivat olla matalat, ja se vaikuttaa kaikkeen.
Pahinta on ettet kykene hyväksymään lapsesi halua olla rauhassa kotona. Yritätkö muokata hänestä jotain omaa kuvaasi? Ja eikö muka aikuiset tahdo välillä vain katsoa telkkua ja olla kännykällä? Kylmeneekö välit kun lapsonen ei tee enää äidin tahdon mukaan? Voit odottaa tulevia teinivuosina, kun se sitten menee ja tekee... Näyttää mammalleen, etten mikään kotihiiri ole ja rikkoo kunnolla rajoja. Pahimmillaan tulee kotiin haisten viinalle ja marille, poikakaveri vaihtuu, ei vastaa puhelimeen, huutaa ja paiskoo ovia, tuhlaa rahansa meikkeihin ja tupakkaan, herää putkan pahnoilta.... Yms. kivaa.
Sitten mamma muistelee, että mikä sille tuli, kun oli niin kiva tyttö aiemmin. Katseli tv. tä ja viihtyi kotona. Että ongelmat on monet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo pakkoreipastuttaminen on raskasta lapselle. Jos on vaikka introverttiluonne, niin väsyy jo siitä, että on päivän koulussa ihmisten ympäröimänä. Siihen päälle vielä äidin vaatimat harrastukset, kaverisuhteet, läksyt jne. Jossain vaiheessa voi väsyä siihen kaikkeen rumbaan, niin ettei jaksa enää välittää äidin nalkutuksesta. Kun pitäisi suorittaa hirveästi ja äitikin on ärtynyt, ettei millään kykene kaikkea handlaamaan.
Jostain syystä jotkut sosiaalisuutta vaativat eivät kuitenkaan itse kykene asettumaan toisen asemaan eli sosiaaliset taidot ovat näennäisestä hösäämisestä joka paikassa huolimatta puutteelliset. Nähdään vain se oma tyyli elää ja paheksutaan sitä että on toisenlaisia ihmisiä. Joku hiljainen sivusta seuraaja ja mietiskelijä voi olla pohjimmiltaan syvällisempi ja erilaisuutta ymmärtävämpi kuin sellainen jonka pitää suorittaa ja päsmäröidä monessa paikassa yhtä aikaa ollakseen reipas ja kehuttu.
Älä huoli. Ei lapsen ole tarvis verkostoitua 10 vuotiaana. Ehtii vielä monet kerrat luoda suhteita. Ehkä hänestä ei tuli suorittajaa, mutta voi tulla tyytyväinen aikuinen, joka tietää rajansa.
Voi voi... Mamman maailma romahti, kun lapsi ei suostunutkaan hänen valmiiseen muottiin. Mitäs nyt sitten... Pian hän kasvaa murrosikään ja teiniksi. Vielä kahdeksan vuotta niin saat heittää hänet omilleen. Lapsen ei ole pakko tehdä muuta kuin suorittaa oppivelvollisuus. Kaikki muu on vapaaehtoista.
Äkillinen muutos lapsen käytöksessä on aina asia, joka täytyy selvittää jollain tavalla. Onko lapselle sattunut jotain, koulussa, harrastuksessa, joululomalla?
Muilta osin lapsesi kuulostaa esikoiseltani.itsekin mietin usein miten hänen sosiaaliset taitonsa pääsevät kehittymään kun on niin paljon yksin. Mutta ei se murehtimallakaan kummene, koitamme kotona antaa hyväksyntää ja rakkautta ja onneksi on pikkusisko jonka kanssa hiovat särmiään.
Nyt kannattaa aikuisen olla aikuinen ja miettiä, mistä oma pettymys ja suru tulee. Useimmilla meistä aikuisista on omilta vanhemmilta peritty välttelevä kiintymyssuhdemalli, eli olemme kelvanneet vain reippaina.