Lapset 4 v ja 1 v. Mies aina töissä klo 18-20 asti. Sietäisitkö?

Ei se yhteiskunta sillä tavalla pyöri ettei kukaan tee töitä.

Meillä lapset 4v ja 8v. Mies on aina töissä 7-22, kiire aikoina vielä pitempään.

Olen tuon kokenut (lapset pienemmällä ikäerolla tosin), ja epäilen että arkeni oli silti miehen kanssa helpompaa kuin ilman miestä.

Joo, niin meilläkin. Raha on tarpeen

2/2 kiireaika on yhdyssana

Etkö tuota tiennyt ap , kun aloi tehdä tuota 1-vuotiasta. Myöhäistä nyt on kitistä

Minulla oli joskus 4 alle kouluikäistä ja siitä tietysti sitten ikää kertyi pikkuhiljaa.

Olen aina ollut heidän kanssa viikot yksin. Mies siis on reissuhommissa ma-to tai pe.

Olisi ollut huippua, jos olisi tullut iltaisin kotiin, vaikka edes klo 20. Mutta en valittanut, jaksoin ihan hyvin. Taloa kun ei myydyksi saa, niin näillä piti mennä.

Olin tänään kirjastossa ja siellä oli mies katsomassa Serranon perhettä tmv sarjaa läppäriltä. Tiedän, koska kaiuttimien möykkä kuului omien kuulokkeideni ja taustamusiikkini yli.

Tunnin jälkeen eli siinä klo 18 aikoihin mies sai ilmiselvästi puhelun vaimoltaan. Mies selitti ettei pääse ihan vielä kotiin, mutta lupasi yrittää parhaansa. Että josko se pomo päästäisi kohta lähtemään.

Hän katsoi Serranon perhettä kirjaston sulkemisaikaan asti ja poistui samaan aikaan kuin minäkin. Eli iltaseitsemältä.

Ja sitten ihmetellään, mikseivät suomalaisnaiset halua tehdä lapsia.

Minä heittäisin tuollaisen ulos akan, joka kehtais kitistä töiden tekemisestä. Varsinkin kun kaiken teen juurikin niiden lasten ja sen akan hyvinvoinnin eteen. Nykyakoilla ei oo sitten mitään suhteellisuudentajua.

Ei olisi minulle ongelma, mieheni oli reissuhommissa kun meidän lapset oli pieniä. Helposti meni 2-3 viikkoa ettei päässyt välillä kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Olin tänään kirjastossa ja siellä oli mies katsomassa Serranon perhettä tmv sarjaa läppäriltä. Tiedän, koska kaiuttimien möykkä kuului omien kuulokkeideni ja taustamusiikkini yli.

Tunnin jälkeen eli siinä klo 18 aikoihin mies sai ilmiselvästi puhelun vaimoltaan. Mies selitti ettei pääse ihan vielä kotiin, mutta lupasi yrittää parhaansa. Että josko se pomo päästäisi kohta lähtemään.

Hän katsoi Serranon perhettä kirjaston sulkemisaikaan asti ja poistui samaan aikaan kuin minäkin. Eli iltaseitsemältä.

Ja sitten ihmetellään, mikseivät suomalaisnaiset halua tehdä lapsia.

Just... Eli suunnilleen kaikki paljon töitä tekevät miehet notkuvat vain muualla ja välttelevät kotiin menemistä. En nyt kyseenalaista tarinaasi, mutta tuliko mieleesi, että tuo voisi olla vähemmistössä, peräti yksittäistapaus. Sitä paitsi, kai sitä suurin osa jäisi omalle työpaikalle notkumaan, miksi sitä kirjastoon asti pitäisi vaivautua. Kun siellä voisi joku nähdä ja juoruta vaimolle (tai vauva-palstalle)

Ap linjoilla.

Aloitus ei ole minun elämästäni kuin puolittain. Totta on se, että mies tekee pitkää päivää, mutta meillä ei ole yhteisiä lapsia.

Miehellä on kaksi eksää, joista hän on eronnut kuopuksen ollessa 1 v. Alkuun pelotti, mikä miehessä on vikana, mutta näin 9 vuoden jälkeen olen huomannut, että ei mikään. Tällä ketjulla kartoitan, voiko syy olla molemmissa eroissa ollut tånaisen väsyminen lastenhoitoon?

Ei näköjään...?

(Jos ihmettelette, miksi näin monen vuoden jälkeen tätä pohdin, niin syy liittyy kaverin kanssa keskusteluun pitkistä työpäivistä).

Hanki apua lastenhoitoon, ratkaisu ei ole erota miehestä.

Osaa ne naisetkin...lähikaupassa ole pari nuorehkoa äitiä hyllyjen välissä juttelemassa. Toinen kertoi olleensa jo puoli tuntia, oli vaan kierrellyt tavaroita katsellen ja nauttinut omasta ajasta.

Itselleni tuli ero tällaisesta syystä. Kyse ei edes ollut vain sietämisestä vaan siitä etten yksinkertaisesti jaksanut. Sairastuin ja masennuin. Tukiverkkoja ei ollut. Nyt työssäkäyvänä jaksan paljon paremmin lapsia ja kun isälläkin nyt sitten yllättäen on aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni tuli ero tällaisesta syystä. Kyse ei edes ollut vain sietämisestä vaan siitä etten yksinkertaisesti jaksanut. Sairastuin ja masennuin. Tukiverkkoja ei ollut. Nyt työssäkäyvänä jaksan paljon paremmin lapsia ja kun isälläkin nyt sitten yllättäen on aikaa.

Otit aikamoisen riskin. Kaikilla isillä ei ole aikaa eronkaan jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Olin tänään kirjastossa ja siellä oli mies katsomassa Serranon perhettä tmv sarjaa läppäriltä. Tiedän, koska kaiuttimien möykkä kuului omien kuulokkeideni ja taustamusiikkini yli.

Tunnin jälkeen eli siinä klo 18 aikoihin mies sai ilmiselvästi puhelun vaimoltaan. Mies selitti ettei pääse ihan vielä kotiin, mutta lupasi yrittää parhaansa. Että josko se pomo päästäisi kohta lähtemään.

Hän katsoi Serranon perhettä kirjaston sulkemisaikaan asti ja poistui samaan aikaan kuin minäkin. Eli iltaseitsemältä.

Ja sitten ihmetellään, mikseivät suomalaisnaiset halua tehdä lapsia.

Ei sitä ihmetellä. Enemmän ihmetellään miksi teette lapset vain noiden kanssa ja ne toiset kelpais sitten toiselle kierrokselle, elättämään käenpoikaset..

Minä olen sietänyt, mutta kyllä tämä ärsyttää yhä, vaikka lapset jo teinejä. En ihmettele, jos joku ei siedä. Eniten ärsyttää se, että mies nukkuu niin eri rytmissä muun perheen kanssa. Nukkuu pitkään ja valvoo myöhään arkenakin. Ihan omasta halustaan.

Olen jo niin tottunut tähän, että yleensä en ajattele koko asiaa. Joskus ärsyyntyminen nousee, kuten tällä viikolla. Olin vienyt lapsen harrastukseen (se sama harrastuspaikka ja aika on ollut jo 2,5 v). Menin lenkille harrastuksen aikaan (kuten aina). Mies tuli vastaan pyörällä (auto huollossa). Ihmetteli, mitä teen siellä päässä kaupunkia siihen aikaan, eli klo 19. Ei tullut miehelle edes mieleen, että totta hitossa minä olen siihen aikaan kuskaamassa yhteistä lastamme, kuten 4 päivänä viikossa muutenkin.

Kyllähän mä nyt lasteni kanssa pärjään ja nautin heidän kanssa olemisesta. Enemmän ajattelen, että mies se tässä on suurin häviäjä, kun ei voi/halua/saa olla arkisesti läsnä omien lasten elämässä.

Lapset kasvaa ja tottuu siihen, ettei isi ollut koskaan kotona.

En ikimaailmassa haluaisi, että lapseni joutuisi joskus ajattelemaan, etten ollut heille läsnä.

Mutta mies valitsee itse millaisen roolin haluaa lastensa elämässä ottaa.

On eri juttu olla suhteessa jossa ollaan välillä viikko pari ilman toista aikuista kotona, kun sen jälkeen tulee usein joko viikko pari tai useita täysin vapaita päiviä putkeen. Pitkissä komennushommissa ym tapaa olla myös pitkät vapaat. Kaverin mies on pilotti - jos on edes nuhassa ni töihin ei saa mennä. Silti sitä ainaista itkua kun on niin vaikeaa ku mies voi olla vaikka viikon työmatkalla. Rahaa ja lähisukulaisia heillä riittää, ei huolenhäivää. Itse vieressä perheen ainoana vanhempana vähän väsytti lähinnä kuunnella tuota.