Voi herranjestas! Monet loppiaisena inttiin lähteneet "miehet" ovat tulleet jo takaisin kotiin!
Täälläpäinkin näyttää olevan muutama sellainen tapaus. Voi herranjestas! Onko äiti ja isi tehneet joka asian elämässä näiden kultapoikien puolesta ja lellineet heidät täysin piloille, kun tullaan intistä jo muutaman päivän jälkeen kotiin?
Kommentit (40)
Eipä tule meille töihin, sillä tuskimpa pärjäävät hyväpalkkaisessa työssä jossa pitää vähän kuunnella johtajia. Naiset pärjäävät paljon paremmin ja varsinkin sellaiset jotka ovat lapsensa kasvattaneet.
Vierailija kirjoitti:
Nämä inttialoitukset on ilmeisesti tehnyt joku, jolle intin käyminen on ollut elämän suurin saavutus.
Onhan se miehisyyden merkki!
Meidänkin poika tuli kotiin! Ihanaa. Laitettiin hyvää ruokaa ja leivoin pullaa. Saa sitten syödä koko pellillisen lämpimänä. Ennenkuin aloittaa pelimaratonin kavereidensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä inttialoitukset on ilmeisesti tehnyt joku, jolle intin käyminen on ollut elämän suurin saavutus.
Onhan se miehisyyden merkki!
Tuskin oli minun isälleni, joka kävi intin oltuaan sodassa.
Ketjun miehiä haukkuvista velliperseämmistä yksikään ei ole käynyt inttiä.
Vapaamatkustajien on helppo huudella.
Vaikeaahan sitä on pidätellä naurua kun pikkumiehet huutaa naama punaisena. Ei sellaista jaksa, viikkoa kauempaa.
Vierailija kirjoitti:
nykyään on oikeasti kovemmat vaatimukset kuntoon ja älyyn kuin ennen vaikka ennen simputettiin enemmän. Lisäksi myös nykyään epämukavuutta tuntevat kotiutetaan toisin kuin ennen.
Höpö höpö. Ennen esim. leuanveto kuului viralliseen kuntotestiin, mutta jokin aika sitten se lakkautettiin kun huomattiin, että suurin osa varusmiehistä ei kykene edes yhteen leukaan.
Armeijan käyminen on hyvästä. Tiedän, koska olen itse käynyt.
Oma isäni on jo kuusikymppinen ja sanoi että armeija oli ihan perceestä. Oli kuitenkin sen verran konservatiivinen että sinne jos meni niin loppuun asti piti "lusia", muuten oli häpeäksi suvulle ja koko valtiolle.
Muutti kuitenkin mielensä koska oma mieheni on aikanaan joutunut jättämään intin kesken mielenterveysongelmien takia. Häntä kiusattiin koulussa ja sitten vielä intissä.
Poika on opiskellut kaksi vuotta ja nyt päätti käydä intin. Tuli tarjous alan töihin ulkomaille niin hyvillä ehdoilla, ettei kannattanut kieltäytyä.
Parempi että ne on kotona mammojen hoteissa kuin ladatut aseet kädessä koheltamassa. Kai niillä jotkut psyykkiset testit siellä on, että rankkaavat psykopaatit ja nyhveröt pois?
Vierailija kirjoitti:
Eipä tule meille töihin, sillä tuskimpa pärjäävät hyväpalkkaisessa työssä jossa pitää vähän kuunnella johtajia. Naiset pärjäävät paljon paremmin ja varsinkin sellaiset jotka ovat lapsensa kasvattaneet.
Huutista yli-ikäsen mummon voimafantasioille ja muinaismuistoille.
t.reservin kersantti, jonka intin käyminen ei ole kiinnostanut ensimmäistäkään työnantajaa
Vierailija kirjoitti:
Maitojuna on alkanut jo kulkea!
* TUUT ! * TSUK TSUK TSUK TSUK * TUUT ! * * TUUT ! *
Sieltä se tulla puksuttaa !
Toivottavasti meijän poika tulee maitojunalla kotiin. On jo ikävä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaahan sitä on pidätellä naurua kun pikkumiehet huutaa naama punaisena. Ei sellaista jaksa, viikkoa kauempaa.
Minä kyllä katselisin tuollaista oikein vihaista ja Army-kundimaista huutoa vähän pidempäänkin. Itse olen US-Marine -tyyppinen kaveri.
Reijo 56 v
Niillä on jo kiire päästä ulilaudalle trollaamaan ja naureskelemaan irakilaisille sotilaskarkureille
Kyllä kaikkien miesten pitää olla oikeita armykundeja, eikä vain pukeutua armykundi asukokonaisuuksiin!
Minusta ei olisi armeijaan. En kestäisi viikkoa likaisena metsäleirillä tai jotakuta nipottajaa huutamassa keskellä yötä herätystä. Tai odottamassa että saa kiirehtiä seuraavaan paikkaan odottamaan. Veljeni suoritti armeijan mahdollisimman löysästi omien sanojensa mukaan. Sitten on sisareni. Hän on toista maata. Vapaaehtoisena suoritti ja myöhemmin myös töihin. Jos olisi jo nuorempana pitänyt veikata kuka meistä upseeriainesta niin kaikki karkkirahat olisin laittanut siskoni puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaahan sitä on pidätellä naurua kun pikkumiehet huutaa naama punaisena. Ei sellaista jaksa, viikkoa kauempaa.
Velejeni kertoi, että hänen kohdallaan se kaikkein ikävin tyyppi oli kuitenkin sitten loppupeleissä se, joka hoiti todella hyvin asiat, kun isämme kuoli veljen inttiaikana ja veljen piti päästä hautajaisiiin jne. Ihmisissä on usein monta puolta.
Armeijassa mietityttää eniten että miten siellä hoituu tuo seksualisuus puoli? Jos kotona ollessa on tottunut istumaan toinen käsi koko ajan housuissa ja hieromaan itseään niin miten tuon asian laita on armeijassa?
Saako tekoemättimiä viedä sinne?