Mies 29v + 5v miettii; tanssi sosiaalisen kehityksen mittarina

Joskus yli kymmenen vuotta sitten istuin serkkupojan kanssa yökerhon sohvalla ja naiset yrittivät saada meitä tanssilattialle, mutta emme lähteneet.
Joskus sitä tuli kuitenkin lähdettyä, kun kirjaimellisesti kiskottiin käsistä.

Tuossa välillä tapahtui sitten jotain, mitä en osaa tarkalleen kuvailla, mutta viime syksynä luin melko paljon kiintymyssuhteista (psykologia) ja yksi mieleen jäänyt asia on se, miten turvalliseen kiintymystyyliin kuuluu tunne siitä, että voi luottaa itsensä toisten käsiin ja odottaa toisten haluavan itselle hyvää sen sijaan, että ajattelisi vain torjuntaa olevan tiedossa.

Kun sitten tanssikurssilla hain yhtä tai useampaa arkaa tyttöä tanssikaverikseni (siellä ei oikein ollut sen vanhempia naisia tai miehiä mistään ikäluokasta), jouduin ajattelemaan asioista niin, että näin sen kuuluukin olla ja on luonnollista, että teen niin ja että he hyppäävät mukaan tai jos eivät hyppää, on luonnollista, että kannustan niin kauan, että he kuitenkin ujosti lähtevät mukaan.

Sillä hetkellä ihminen ei välttämättä arvosta sitä elettä, vaan tuntee itsensä vaivaantuneeksikin, mutta myöhemmin tuollaisia kokemuksia osaa sitten ajatella eri tavalla ja nähdä ne hyväksynnän kokemuksinani jonkin muun sijaan.