Miten 2 yh:ta pystyisi seurustelemaan lapsilta salaa?

Minkä ikäisiä lapsia?

Mä en tajua miten yksi yh pystyy tapailemaan ketään ilman, että lapset saa tietää, ainakaan yhtään tiiviimmin tai kauemmin kuin tunnin kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä lapsia?

Alakouluiästä ylöspäin.

Ei ainakaan kovin tiivisti. Tuli tätä yritettyä. Kuvioissa oli neljä lasta. Pienimmät eivät ihmetelleet mitään eikä varmaan toiseksi vanhinkaan. Vanhin lapsista alkoi kysellä jatkuvasti mikä on homman nimi, ja sen vuoksi ehdotin että oltaisiin ihan avoimesti yhdessä jonka jälkeen homma katkesi siihen ilmeisesti. Lapset 4-10v. 

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä lapsia?

Alakouluiästä ylöspäin.

Alakouluikäinen oletettavasti pystyy olemaan hetken yksinkin. Jonkin aikaa sellaista yhdessä kävelylenkkiä yms ja muuta tutustumista. Puhelimella voi myös pitää yhteyttä ja tutustua. Ja sitten, vanhemmille lapsille voi jutella asioista rehellisesti. Alakouluikäinenkin aika hyvin jo ymmärtää. Ei tarvitse esitellä miestä uutena isäpuolena eikä edes äidin "poikaystävänä". Omasta kokemuksesta kuitenkin kaverin esittäminenkään ei mene läpi, mutta jotain siltä väliltä. Itse olen tutustumisesta puhunut yms...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä lapsia?

Alakouluiästä ylöspäin.

Alakouluikäinen oletettavasti pystyy olemaan hetken yksinkin. Jonkin aikaa sellaista yhdessä kävelylenkkiä yms ja muuta tutustumista. Puhelimella voi myös pitää yhteyttä ja tutustua. Ja sitten, vanhemmille lapsille voi jutella asioista rehellisesti. Alakouluikäinenkin aika hyvin jo ymmärtää. Ei tarvitse esitellä miestä uutena isäpuolena eikä edes äidin "poikaystävänä". Omasta kokemuksesta kuitenkin kaverin esittäminenkään ei mene läpi, mutta jotain siltä väliltä. Itse olen tutustumisesta puhunut yms...

Riippuu lapsista, ja kuinka paljon heitä kiinnostaa. Mutta kyllä ne aika pian huomaa että jotain on meneillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä lapsia?

Alakouluiästä ylöspäin.

Alakouluikäinen oletettavasti pystyy olemaan hetken yksinkin. Jonkin aikaa sellaista yhdessä kävelylenkkiä yms ja muuta tutustumista. Puhelimella voi myös pitää yhteyttä ja tutustua. Ja sitten, vanhemmille lapsille voi jutella asioista rehellisesti. Alakouluikäinenkin aika hyvin jo ymmärtää. Ei tarvitse esitellä miestä uutena isäpuolena eikä edes äidin "poikaystävänä". Omasta kokemuksesta kuitenkin kaverin esittäminenkään ei mene läpi, mutta jotain siltä väliltä. Itse olen tutustumisesta puhunut yms...

Riippuu lapsista, ja kuinka paljon heitä kiinnostaa. Mutta kyllä ne aika pian huomaa että jotain on meneillään.

Niinpä. Siksi kaverin esittäminen voi näyttää lapsesta valehtelulta. Ristiriitaiselta ainakin. Tapailu tai tutustuminen on mun mielestä oikeita ja rehellisiä termejä mitä voi lapsellekin kertoa. Enkä nyt tarkoita "tapailukavereita" jotka vaihtuu jatkuvasti. 

Aika tuhoon tuomittua, ellei ole lapsille valmis esittelemään aika pian.

Me tapailtiin silloin, kun kumppanin lapsi oli äidillään. Käytiin yhteisillä lenkeillä. Kun omat lapseni olivat mummolassa tai sukulaisilla, pystyimme viettämään aikaa luonani ja vastaavasti, jos mummo oli meillä lapsenvahtina, niin minulla oli oma meno. Osutimme nämä miehen lapsivapaaseen viikonloppuun.

Kovin tiheä tapailu ei tällä tyylillä onnistu, mutta ainakin siinä jyvät karsiutuu akanoista ja opin tietämään, onko mies tosissaan kanssani. Puolen vuoden tapailun jälkeen mies alkoi käydä meillä korjaamassa jotain pikkujuttuja ja hänet esiteltiin vain kaverina. Vuoden jälkee'n korjausreissut alkoivat kestää vähän pidempään ja siinä vaiheessa ei ollut enää niin suuri asia lapsillekaan paljastaa äidin seurustelua, kun oli jo tuttu mies kyseessä. Lasten annettiin ymmärtää, että suhde syveni vähitellen, kun huomattiin viihtyvämme yhdessä hyvin. Niinhän siinä oikeasti kävikin, vaikka vähän eri aikataululla kuin lapsille kerrottiin.

Miehen lasta en ole tavannut vielä, eikä siihen ole mitään kiirettä, koska juttu toimii hyvin näinkin. Tämä rauhallinen tahti on koettu hyväksi molemminpuolisesti. t. totaali-yh

Vierailija kirjoitti:

Me tapailtiin silloin, kun kumppanin lapsi oli äidillään. Käytiin yhteisillä lenkeillä. Kun omat lapseni olivat mummolassa tai sukulaisilla, pystyimme viettämään aikaa luonani ja vastaavasti, jos mummo oli meillä lapsenvahtina, niin minulla oli oma meno. Osutimme nämä miehen lapsivapaaseen viikonloppuun.

Kovin tiheä tapailu ei tällä tyylillä onnistu, mutta ainakin siinä jyvät karsiutuu akanoista ja opin tietämään, onko mies tosissaan kanssani. Puolen vuoden tapailun jälkeen mies alkoi käydä meillä korjaamassa jotain pikkujuttuja ja hänet esiteltiin vain kaverina. Vuoden jälkee'n korjausreissut alkoivat kestää vähän pidempään ja siinä vaiheessa ei ollut enää niin suuri asia lapsillekaan paljastaa äidin seurustelua, kun oli jo tuttu mies kyseessä. Lasten annettiin ymmärtää, että suhde syveni vähitellen, kun huomattiin viihtyvämme yhdessä hyvin. Niinhän siinä oikeasti kävikin, vaikka vähän eri aikataululla kuin lapsille kerrottiin.

Miehen lasta en ole tavannut vielä, eikä siihen ole mitään kiirettä, koska juttu toimii hyvin näinkin. Tämä rauhallinen tahti on koettu hyväksi molemminpuolisesti. t. totaali-yh

Kuulostaa tutulta kuviolta. Paitsi että omalla kohdalla homma eteni nopeammin ja ehti päättyäkin jo. Tosin lapsille ei kerrottu, mutta ehtivät jo tutustua minuun. Ja koska lapsemme ovat kavereita, näen heitä vieläkin ja heistä ehti tulla jo hieman läheisiä. Nyt täytyisi sitten etäännyttää heidät varovaisesti. Elämä on aika vaikeaa välillä.

Vierailija kirjoitti:

Me tapailtiin silloin, kun kumppanin lapsi oli äidillään. Käytiin yhteisillä lenkeillä. Kun omat lapseni olivat mummolassa tai sukulaisilla, pystyimme viettämään aikaa luonani ja vastaavasti, jos mummo oli meillä lapsenvahtina, niin minulla oli oma meno. Osutimme nämä miehen lapsivapaaseen viikonloppuun.

Kovin tiheä tapailu ei tällä tyylillä onnistu, mutta ainakin siinä jyvät karsiutuu akanoista ja opin tietämään, onko mies tosissaan kanssani. Puolen vuoden tapailun jälkeen mies alkoi käydä meillä korjaamassa jotain pikkujuttuja ja hänet esiteltiin vain kaverina. Vuoden jälkee'n korjausreissut alkoivat kestää vähän pidempään ja siinä vaiheessa ei ollut enää niin suuri asia lapsillekaan paljastaa äidin seurustelua, kun oli jo tuttu mies kyseessä. Lasten annettiin ymmärtää, että suhde syveni vähitellen, kun huomattiin viihtyvämme yhdessä hyvin. Niinhän siinä oikeasti kävikin, vaikka vähän eri aikataululla kuin lapsille kerrottiin.

Miehen lasta en ole tavannut vielä, eikä siihen ole mitään kiirettä, koska juttu toimii hyvin näinkin. Tämä rauhallinen tahti on koettu hyväksi molemminpuolisesti. t. totaali-yh

Tyypillisen epätasa-arvoinen uusiosuhde. Naisen lapset ensin, miehen lapset ehkä sitten joskus... Lapset tulee olemaan täysin eriasemassa teidän yritelmässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me tapailtiin silloin, kun kumppanin lapsi oli äidillään. Käytiin yhteisillä lenkeillä. Kun omat lapseni olivat mummolassa tai sukulaisilla, pystyimme viettämään aikaa luonani ja vastaavasti, jos mummo oli meillä lapsenvahtina, niin minulla oli oma meno. Osutimme nämä miehen lapsivapaaseen viikonloppuun.

Kovin tiheä tapailu ei tällä tyylillä onnistu, mutta ainakin siinä jyvät karsiutuu akanoista ja opin tietämään, onko mies tosissaan kanssani. Puolen vuoden tapailun jälkeen mies alkoi käydä meillä korjaamassa jotain pikkujuttuja ja hänet esiteltiin vain kaverina. Vuoden jälkee'n korjausreissut alkoivat kestää vähän pidempään ja siinä vaiheessa ei ollut enää niin suuri asia lapsillekaan paljastaa äidin seurustelua, kun oli jo tuttu mies kyseessä. Lasten annettiin ymmärtää, että suhde syveni vähitellen, kun huomattiin viihtyvämme yhdessä hyvin. Niinhän siinä oikeasti kävikin, vaikka vähän eri aikataululla kuin lapsille kerrottiin.

Miehen lasta en ole tavannut vielä, eikä siihen ole mitään kiirettä, koska juttu toimii hyvin näinkin. Tämä rauhallinen tahti on koettu hyväksi molemminpuolisesti. t. totaali-yh

Kuulostaa tutulta kuviolta. Paitsi että omalla kohdalla homma eteni nopeammin ja ehti päättyäkin jo. Tosin lapsille ei kerrottu, mutta ehtivät jo tutustua minuun. Ja koska lapsemme ovat kavereita, näen heitä vieläkin ja heistä ehti tulla jo hieman läheisiä. Nyt täytyisi sitten etäännyttää heidät varovaisesti. Elämä on aika vaikeaa välillä.

Ootte varmaan ylpeitä itsestänne.

Kai ne lapset on välillä isälläänkin? Joka toinen viikko tai joka toinen viikonloppu?

Riippuu millainen yh on. Jos toisetkin vanhemmat ovat kuvioissa, tapailut on helppo hoitaa silloin kun lapset ovat siellä. Jos eivät ole, tehdään niin kuin muutkin pariskunnat, joilla on lapsia eli hankitaan lapsenvahti ja mennään jonnekin kahdestaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me tapailtiin silloin, kun kumppanin lapsi oli äidillään. Käytiin yhteisillä lenkeillä. Kun omat lapseni olivat mummolassa tai sukulaisilla, pystyimme viettämään aikaa luonani ja vastaavasti, jos mummo oli meillä lapsenvahtina, niin minulla oli oma meno. Osutimme nämä miehen lapsivapaaseen viikonloppuun.

Kovin tiheä tapailu ei tällä tyylillä onnistu, mutta ainakin siinä jyvät karsiutuu akanoista ja opin tietämään, onko mies tosissaan kanssani. Puolen vuoden tapailun jälkeen mies alkoi käydä meillä korjaamassa jotain pikkujuttuja ja hänet esiteltiin vain kaverina. Vuoden jälkee'n korjausreissut alkoivat kestää vähän pidempään ja siinä vaiheessa ei ollut enää niin suuri asia lapsillekaan paljastaa äidin seurustelua, kun oli jo tuttu mies kyseessä. Lasten annettiin ymmärtää, että suhde syveni vähitellen, kun huomattiin viihtyvämme yhdessä hyvin. Niinhän siinä oikeasti kävikin, vaikka vähän eri aikataululla kuin lapsille kerrottiin.

Miehen lasta en ole tavannut vielä, eikä siihen ole mitään kiirettä, koska juttu toimii hyvin näinkin. Tämä rauhallinen tahti on koettu hyväksi molemminpuolisesti. t. totaali-yh

Kuulostaa tutulta kuviolta. Paitsi että omalla kohdalla homma eteni nopeammin ja ehti päättyäkin jo. Tosin lapsille ei kerrottu, mutta ehtivät jo tutustua minuun. Ja koska lapsemme ovat kavereita, näen heitä vieläkin ja heistä ehti tulla jo hieman läheisiä. Nyt täytyisi sitten etäännyttää heidät varovaisesti. Elämä on aika vaikeaa välillä.

Ootte varmaan ylpeitä itsestänne.

Ai niinkuin mistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me tapailtiin silloin, kun kumppanin lapsi oli äidillään. Käytiin yhteisillä lenkeillä. Kun omat lapseni olivat mummolassa tai sukulaisilla, pystyimme viettämään aikaa luonani ja vastaavasti, jos mummo oli meillä lapsenvahtina, niin minulla oli oma meno. Osutimme nämä miehen lapsivapaaseen viikonloppuun.

Kovin tiheä tapailu ei tällä tyylillä onnistu, mutta ainakin siinä jyvät karsiutuu akanoista ja opin tietämään, onko mies tosissaan kanssani. Puolen vuoden tapailun jälkeen mies alkoi käydä meillä korjaamassa jotain pikkujuttuja ja hänet esiteltiin vain kaverina. Vuoden jälkee'n korjausreissut alkoivat kestää vähän pidempään ja siinä vaiheessa ei ollut enää niin suuri asia lapsillekaan paljastaa äidin seurustelua, kun oli jo tuttu mies kyseessä. Lasten annettiin ymmärtää, että suhde syveni vähitellen, kun huomattiin viihtyvämme yhdessä hyvin. Niinhän siinä oikeasti kävikin, vaikka vähän eri aikataululla kuin lapsille kerrottiin.

Miehen lasta en ole tavannut vielä, eikä siihen ole mitään kiirettä, koska juttu toimii hyvin näinkin. Tämä rauhallinen tahti on koettu hyväksi molemminpuolisesti. t. totaali-yh

Kuulostaa tutulta kuviolta. Paitsi että omalla kohdalla homma eteni nopeammin ja ehti päättyäkin jo. Tosin lapsille ei kerrottu, mutta ehtivät jo tutustua minuun. Ja koska lapsemme ovat kavereita, näen heitä vieläkin ja heistä ehti tulla jo hieman läheisiä. Nyt täytyisi sitten etäännyttää heidät varovaisesti. Elämä on aika vaikeaa välillä.

Ootte varmaan ylpeitä itsestänne.

Ai niinkuin mistä?

Vieroitatte kiintymään päässeet lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me tapailtiin silloin, kun kumppanin lapsi oli äidillään. Käytiin yhteisillä lenkeillä. Kun omat lapseni olivat mummolassa tai sukulaisilla, pystyimme viettämään aikaa luonani ja vastaavasti, jos mummo oli meillä lapsenvahtina, niin minulla oli oma meno. Osutimme nämä miehen lapsivapaaseen viikonloppuun.

Kovin tiheä tapailu ei tällä tyylillä onnistu, mutta ainakin siinä jyvät karsiutuu akanoista ja opin tietämään, onko mies tosissaan kanssani. Puolen vuoden tapailun jälkeen mies alkoi käydä meillä korjaamassa jotain pikkujuttuja ja hänet esiteltiin vain kaverina. Vuoden jälkee'n korjausreissut alkoivat kestää vähän pidempään ja siinä vaiheessa ei ollut enää niin suuri asia lapsillekaan paljastaa äidin seurustelua, kun oli jo tuttu mies kyseessä. Lasten annettiin ymmärtää, että suhde syveni vähitellen, kun huomattiin viihtyvämme yhdessä hyvin. Niinhän siinä oikeasti kävikin, vaikka vähän eri aikataululla kuin lapsille kerrottiin.

Miehen lasta en ole tavannut vielä, eikä siihen ole mitään kiirettä, koska juttu toimii hyvin näinkin. Tämä rauhallinen tahti on koettu hyväksi molemminpuolisesti. t. totaali-yh

Kuulostaa tutulta kuviolta. Paitsi että omalla kohdalla homma eteni nopeammin ja ehti päättyäkin jo. Tosin lapsille ei kerrottu, mutta ehtivät jo tutustua minuun. Ja koska lapsemme ovat kavereita, näen heitä vieläkin ja heistä ehti tulla jo hieman läheisiä. Nyt täytyisi sitten etäännyttää heidät varovaisesti. Elämä on aika vaikeaa välillä.

Ootte varmaan ylpeitä itsestänne.

Ai niinkuin mistä?

Vieroitatte kiintymään päässeet lapset.

Elämästä ei oikein selviä ilman, että joutuu joskus eroamaan ihmisistä, joihin on kiintynyt. Aina siihen ei liity parisuhteen päättymistä. Eroamaan voi joutua myös esim. läheisen kuoleman, muuton tms. vuoksi. Ne kuuluvat elämään ja lastenkin on vain pakko oppia, että kaikki ihmiset eivät ole ikuisesti läsnä heidän elämässään. Elämä ei ole satukirjaa, jossa ollaan ikuisesti yhdessä.  

Vain minä joudun tekemään sen. Ei se ylpeyden aihe ole, mutta en halua ruveta läheiseksi aikuiseksi koska kohta heillä voi olla jo uusi aikuinen kuvioissa. Tämä toinen osapuoli olisi ollut aluksi valmis nopeampaan asioiden etenemiseen, mutta jarruttelin juurikin siksi että lapset saisivat rauhassa tottua siihen että aikuiset viettää aikaa yhdessä ja sitä kautta tulisimme tutummiksi puolin ja toisin lapsille. Ja siitä olen tyytyväinen että tein niin koska homma loppui kuin seinään ja olen vieläkin vähän rikki siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vain minä joudun tekemään sen. Ei se ylpeyden aihe ole, mutta en halua ruveta läheiseksi aikuiseksi koska kohta heillä voi olla jo uusi aikuinen kuvioissa. Tämä toinen osapuoli olisi ollut aluksi valmis nopeampaan asioiden etenemiseen, mutta jarruttelin juurikin siksi että lapset saisivat rauhassa tottua siihen että aikuiset viettää aikaa yhdessä ja sitä kautta tulisimme tutummiksi puolin ja toisin lapsille. Ja siitä olen tyytyväinen että tein niin koska homma loppui kuin seinään ja olen vieläkin vähän rikki siitä.

Tämä siis vastaus nro 17:ta