Olenko ainoa, joka ei suunnitellun kuopuksen jälkeen todellakaan haaveillut "vielä yhdestä lapsesta"? Melkein kaikki tutut vauvakuumeilevat tosi pitkään

Mä en haaveillut yhdestäkään lisää sen suunnitellun ensimmäisen ja viimeisen jälkeen. Halusin yhden, sain yhden. 10 vuotta mennyt jo.

Et ole ainut, mutta meillä mieli muuttui, kun esikoinen oli 2-vuotias. Mistäkö se tuli? Jaa-a, olisko osa biologiaa, osa käytännön havainto, että olis kiva saada lapselle sisarus.

Kuopus on kohta kaksivuotias eikä vauvakuumeesta tietoakaan. Olen myynyt kaikki jemmatut vauvatavarat pois heti kun tarve on loppunut ja se on tuntunut tosi hyvältä. Välillä on vähän haikeaa ajatella ettei meille enää koskaan tule vauvaa, mutta enimmäkseen tuntuu vaan ihanalta että lapset kasvaa ja tämä ihan pikkulapsi-elämänvaihe menee kohta ohi 😊 kaksi on meille sopiva luku, kolmatta tuskin tulee. Vaikka mistä sitä tietää muuttuuko mieli joskus ja tehdään vielä iltatähti 😁

Lapset on eri suhteista, iso ikäero.

Oli itsestään selvää, että nämä kaksi riittää. Tosin odotimme ensin kaksosia, mutta raskaus ei onnistunut.

Jaa, kyllä itsellä se vauvanpaikka tuntuu aina hieman olevan, vaikka lapsiluku on täynnä ja miehelle tehty ns lopullinen ehkäisy. Kaippa se jostain biologiasta kumpuaa. Itsellä oli hyvin vahvat vauvakuumeet ja tosiaan kolme lasta nyt.

Vierailija kirjoitti:

Lapset on eri suhteista, iso ikäero.

Oli itsestään selvää, että nämä kaksi riittää. Tosin odotimme ensin kaksosia, mutta raskaus ei onnistunut.

Päätin joskus muinoin, erään ihmisen esimerkin mukaan, etten tee lapsia yli 30-vuotiaana. Hankin sterilisaation.

Joskus 35-vuotiaana tuntui että olisi jaksanut vielä yhden, jos se olisi ollut mahdollista, mutta tuskin olisimme tehneet, vaikka olisikin ollut. Keväisin oli joskus halu olla raskaana, mutta se ei ollut varsinainen täsmä-vauvakuume.

-ed.