Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä vain memestyneiden ja onnistuneiden keskusteluforuumi?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että täällä on ainakin paljon keskivertoa menestyneempiä sinkkunaisia, koska heillä tuntuu olevan varaa vaatia mieheltä paljon...
Ihan mielenkiinnosta, mikä lasketaan paljon vaatimiseksi?
Kerro vaikka omat vaatimuksesi, niin kommentoin sitten niitä.
En itse etsi parisuhdetta, mutta olen kyllä kiinnostunut mikä muiden vaatimuksissa on vikana.
(Mutta JOS minua nyt yhtäkkiä vaadittaisiinkin kumppani etsimään, niin haluaisin jonkun luotettavan, suunnilleen samanlaisella parisuhdehistorialla, arvoilla ja kiinnostuksenkohteilla.)
Ymmärrän tuollaiset kriteerit, mutta en oikein työtilannetta tai koulutusta koskevia. Ne kun eivät minusta määrittele ihmistä välttämättä millään tavalla.
Minulla tuollaiset asiat kuuluisivat tuonne arvoihin, sillä en esim. näkisi ”lällällää, valtio maksaa rilluttelurahaa, miksi käydä töissä” -tyyppisen ääripään elämäntapatyöttömän ja jonkun satojatuhansia tienaavan uraohjuksen välisellä suhteella tulevaisuutta.
Mutta kieltämättä sellaista ”akateemiselle akateeminen” -ajattelua en ymmärrä, sillä mitäpä väliä toisen koulutustaustalla on, jos keskusteluyhteys löytyy ja kohtaavat älyllisesti esim. vapaa-ajan kiinnostuksenkohteiden kautta (esim. duunari voi olla akateemista lukeneempi, jos lukee vapaa-ajallaan laajasti kirjallisuutta vs. akateeminen joka tuntee vain oman alansa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikesta päätellen tämä on valehteljoiden klubi🤔
Täällä ei ole mitenkään menestyneitä ihmisiä kirjoittelemassa. Tämä on vain helppo alusta kirjoittaa provosoivasti ja piikitellen muista ihmisistä. Suurin osa joko duunareita tai työttömiä joille se rahasta kirjoittelu on suurinta huvia koska se on isona huolena omassakin elämässä. Ymmärrän sen hyvin, olen itsekin tällaisessa tilanteessa. Palkasta ei jää juuri mitään käteen kun juoksevat kulut on hoidettu.
Yllättävän usein täällä kuitenkin vastauksena rahaan liittyvissä keskusteluissa annetaan se että pitää lopettaa alkoholin ja tupakan käyttö. Lieneekö tähän syynä se että tällä tavoin vastaavat painivat itse näiden ongelmien kanssa ja nauttivat kun pääsevät muille sanomaan?
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei ole mitenkään menestyneitä ihmisiä kirjoittelemassa. Tämä on vain helppo alusta kirjoittaa provosoivasti ja piikitellen muista ihmisistä. Suurin osa joko duunareita tai työttömiä joille se rahasta kirjoittelu on suurinta huvia koska se on isona huolena omassakin elämässä. Ymmärrän sen hyvin, olen itsekin tällaisessa tilanteessa. Palkasta ei jää juuri mitään käteen kun juoksevat kulut on hoidettu.
Yllättävän usein täällä kuitenkin vastauksena rahaan liittyvissä keskusteluissa annetaan se että pitää lopettaa alkoholin ja tupakan käyttö. Lieneekö tähän syynä se että tällä tavoin vastaavat painivat itse näiden ongelmien kanssa ja nauttivat kun pääsevät muille sanomaan?
Laihduta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että täällä on ainakin paljon keskivertoa menestyneempiä sinkkunaisia, koska heillä tuntuu olevan varaa vaatia mieheltä paljon...
Ihan mielenkiinnosta, mikä lasketaan paljon vaatimiseksi?
Kerro vaikka omat vaatimuksesi, niin kommentoin sitten niitä.
En itse etsi parisuhdetta, mutta olen kyllä kiinnostunut mikä muiden vaatimuksissa on vikana.
(Mutta JOS minua nyt yhtäkkiä vaadittaisiinkin kumppani etsimään, niin haluaisin jonkun luotettavan, suunnilleen samanlaisella parisuhdehistorialla, arvoilla ja kiinnostuksenkohteilla.)
Ymmärrän tuollaiset kriteerit, mutta en oikein työtilannetta tai koulutusta koskevia. Ne kun eivät minusta määrittele ihmistä välttämättä millään tavalla.
Minulla tuollaiset asiat kuuluisivat tuonne arvoihin, sillä en esim. näkisi ”lällällää, valtio maksaa rilluttelurahaa, miksi käydä töissä” -tyyppisen ääripään elämäntapatyöttömän ja jonkun satojatuhansia tienaavan uraohjuksen välisellä suhteella tulevaisuutta.
Mutta kieltämättä sellaista ”akateemiselle akateeminen” -ajattelua en ymmärrä, sillä mitäpä väliä toisen koulutustaustalla on, jos keskusteluyhteys löytyy ja kohtaavat älyllisesti esim. vapaa-ajan kiinnostuksenkohteiden kautta (esim. duunari voi olla akateemista lukeneempi, jos lukee vapaa-ajallaan laajasti kirjallisuutta vs. akateeminen joka tuntee vain oman alansa).
Jotkut niputtavat täällä kaikki työttömät samaan kumppaniksi kelpaamattomien kastiin ja sitä en jaksa ymmärtää. Elävätkö nämä ihmiset sitten jossain harhaisessa kuplassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin puolet porukasta on vaativissa erityisasiantuntijatehtävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että täällä on ainakin paljon keskivertoa menestyneempiä sinkkunaisia, koska heillä tuntuu olevan varaa vaatia mieheltä paljon...
Kaikilla on varaa vaatia, että elämä parisuhteessa olisi parempaa kuin elämä sinkkuna.
Miten niin parempaa? Ei sinkkuelämää ja parisuhdetta voi suoraan vertailla kummassa elämä on parempaa. Itselläni on kokemusta runsaasti molemmista ja täytyy sanoa, että molemmissa on omat hyvät puolensa, mutta vaakakuppi kallistuu selkeästi nykyisen elmänmuotoni eli sinkkuelämän puolelle.
t: tyytyväinen sinkku
Eri, mutta itse ainakin käsitin tuon viestin niin, että koska sinkkuelämä on jo itsessään niin /hyvää/, niin parisuhteen täytyisi todella tarjota vielä jotain extraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että täällä on ainakin paljon keskivertoa menestyneempiä sinkkunaisia, koska heillä tuntuu olevan varaa vaatia mieheltä paljon...
Kaikilla on varaa vaatia, että elämä parisuhteessa olisi parempaa kuin elämä sinkkuna.
Miten niin parempaa? Ei sinkkuelämää ja parisuhdetta voi suoraan vertailla kummassa elämä on parempaa. Itselläni on kokemusta runsaasti molemmista ja täytyy sanoa, että molemmissa on omat hyvät puolensa, mutta vaakakuppi kallistuu selkeästi nykyisen elmänmuotoni eli sinkkuelämän puolelle.
t: tyytyväinen sinkku
Sillä tavalla parempaa, että löytää henkilön, jonka vuoksi olisi valmis luopumaan mukavasta sinkkuelämästään. Kuten itsekin sanoit, vaakakuppisi on kallistunut selkeästi sinkkuelämän puolelle. Jotta haluaisit vaihtaa sinkkuelämäsi parisuhteeseen, tottakai sulla on varaa asettaa puolisolle vaatimuksia, koska kenen tahansa vuoksi et olissi valmis luopumaan sinkkuelämästäsi.
Minäkin olen tyytyväinen sinkku ja mitä pidempään olen sinkkuna ollut, sitä "täydellisempi" miehen pitäisi olla, jotta olisin valmis luopumaan sinkkuudestani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että täällä on ainakin paljon keskivertoa menestyneempiä sinkkunaisia, koska heillä tuntuu olevan varaa vaatia mieheltä paljon...
Ihan mielenkiinnosta, mikä lasketaan paljon vaatimiseksi?
Kerro vaikka omat vaatimuksesi, niin kommentoin sitten niitä.
En itse etsi parisuhdetta, mutta olen kyllä kiinnostunut mikä muiden vaatimuksissa on vikana.
(Mutta JOS minua nyt yhtäkkiä vaadittaisiinkin kumppani etsimään, niin haluaisin jonkun luotettavan, suunnilleen samanlaisella parisuhdehistorialla, arvoilla ja kiinnostuksenkohteilla.)
Ymmärrän tuollaiset kriteerit, mutta en oikein työtilannetta tai koulutusta koskevia. Ne kun eivät minusta määrittele ihmistä välttämättä millään tavalla.
Minulla tuollaiset asiat kuuluisivat tuonne arvoihin, sillä en esim. näkisi ”lällällää, valtio maksaa rilluttelurahaa, miksi käydä töissä” -tyyppisen ääripään elämäntapatyöttömän ja jonkun satojatuhansia tienaavan uraohjuksen välisellä suhteella tulevaisuutta.
Mutta kieltämättä sellaista ”akateemiselle akateeminen” -ajattelua en ymmärrä, sillä mitäpä väliä toisen koulutustaustalla on, jos keskusteluyhteys löytyy ja kohtaavat älyllisesti esim. vapaa-ajan kiinnostuksenkohteiden kautta (esim. duunari voi olla akateemista lukeneempi, jos lukee vapaa-ajallaan laajasti kirjallisuutta vs. akateeminen joka tuntee vain oman alansa).
Jotkut niputtavat täällä kaikki työttömät samaan kumppaniksi kelpaamattomien kastiin ja sitä en jaksa ymmärtää. Elävätkö nämä ihmiset sitten jossain harhaisessa kuplassa...
No jos on väliaikaisesti työttömänä, tai esim. niin paljon omaisuutta ettei tarvitse käydä töissä, niin mitäpä väliä sillä tosiaan on. Tai jos on esim. sairaseläkkeellä, niin eihän sille mitään voi.
Mutta jos toinen on työttömänä vain siksi, ”ettei ole jaksanut nyt hakemuksia lähetellä”, niin eipä tee suhteelle hyvää, jos toinen osapuoli joutuu vuodesta toiseen raahautumaan aamulla duuniin hampaat irvessä kun toinen kääntää vain kylkeä.
Kotivanhemmuus on tietty eri asia, mutta silloin saa kyllä kumpainenkin tehdä tosissaan töitä (:D) sen eteen, että on oikeasti tasainen työnjako. (Eli toinen tekee täyden päivän kotona, toinen töissä.) Vaikka kotiinjääjä olisikin mies.
(Ja sanon tämän itsekin työttömänä – en voisi ”hyvällä omallatunnolla” seurustella edes tavan duunarin kanssa nykyisessä elämäntilanteessani.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei todellakaan ole! Täällä tuntuu pyörivän enimmäkseen vajaaälyisiä, syrjäytyneitä ja mielisairaita. Enkä ole edes lukenut noita horoskooppi- , tosi-tv- tai bloggariketjuja. Puistattaa ajatellakin millaista meno siellä on!
Täällähän voit olla mitä vaan. Mielikuvituksesi on vain rajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että täällä on ainakin paljon keskivertoa menestyneempiä sinkkunaisia, koska heillä tuntuu olevan varaa vaatia mieheltä paljon...
Ihan mielenkiinnosta, mikä lasketaan paljon vaatimiseksi?
Kerro vaikka omat vaatimuksesi, niin kommentoin sitten niitä.
En itse etsi parisuhdetta, mutta olen kyllä kiinnostunut mikä muiden vaatimuksissa on vikana.
(Mutta JOS minua nyt yhtäkkiä vaadittaisiinkin kumppani etsimään, niin haluaisin jonkun luotettavan, suunnilleen samanlaisella parisuhdehistorialla, arvoilla ja kiinnostuksenkohteilla.)
Ymmärrän tuollaiset kriteerit, mutta en oikein työtilannetta tai koulutusta koskevia. Ne kun eivät minusta määrittele ihmistä välttämättä millään tavalla.
Minulla tuollaiset asiat kuuluisivat tuonne arvoihin, sillä en esim. näkisi ”lällällää, valtio maksaa rilluttelurahaa, miksi käydä töissä” -tyyppisen ääripään elämäntapatyöttömän ja jonkun satojatuhansia tienaavan uraohjuksen välisellä suhteella tulevaisuutta.
Mutta kieltämättä sellaista ”akateemiselle akateeminen” -ajattelua en ymmärrä, sillä mitäpä väliä toisen koulutustaustalla on, jos keskusteluyhteys löytyy ja kohtaavat älyllisesti esim. vapaa-ajan kiinnostuksenkohteiden kautta (esim. duunari voi olla akateemista lukeneempi, jos lukee vapaa-ajallaan laajasti kirjallisuutta vs. akateeminen joka tuntee vain oman alansa).
Jotkut niputtavat täällä kaikki työttömät samaan kumppaniksi kelpaamattomien kastiin ja sitä en jaksa ymmärtää. Elävätkö nämä ihmiset sitten jossain harhaisessa kuplassa...
No jos on väliaikaisesti työttömänä, tai esim. niin paljon omaisuutta ettei tarvitse käydä töissä, niin mitäpä väliä sillä tosiaan on. Tai jos on esim. sairaseläkkeellä, niin eihän sille mitään voi.
Mutta jos toinen on työttömänä vain siksi, ”ettei ole jaksanut nyt hakemuksia lähetellä”, niin eipä tee suhteelle hyvää, jos toinen osapuoli joutuu vuodesta toiseen raahautumaan aamulla duuniin hampaat irvessä kun toinen kääntää vain kylkeä.
Kotivanhemmuus on tietty eri asia, mutta silloin saa kyllä kumpainenkin tehdä tosissaan töitä (:D) sen eteen, että on oikeasti tasainen työnjako. (Eli toinen tekee täyden päivän kotona, toinen töissä.) Vaikka kotiinjääjä olisikin mies.
(Ja sanon tämän itsekin työttömänä – en voisi ”hyvällä omallatunnolla” seurustella edes tavan duunarin kanssa nykyisessä elämäntilanteessani.)
Miksi häpeät työttömyyttäsi?
Täällä 95% kirjoittajista on vaativassa asiantuntijatyössä olevia akateemikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että täällä on ainakin paljon keskivertoa menestyneempiä sinkkunaisia, koska heillä tuntuu olevan varaa vaatia mieheltä paljon...
Ihan mielenkiinnosta, mikä lasketaan paljon vaatimiseksi?
Kerro vaikka omat vaatimuksesi, niin kommentoin sitten niitä.
En itse etsi parisuhdetta, mutta olen kyllä kiinnostunut mikä muiden vaatimuksissa on vikana.
(Mutta JOS minua nyt yhtäkkiä vaadittaisiinkin kumppani etsimään, niin haluaisin jonkun luotettavan, suunnilleen samanlaisella parisuhdehistorialla, arvoilla ja kiinnostuksenkohteilla.)
Ymmärrän tuollaiset kriteerit, mutta en oikein työtilannetta tai koulutusta koskevia. Ne kun eivät minusta määrittele ihmistä välttämättä millään tavalla.
Minulla tuollaiset asiat kuuluisivat tuonne arvoihin, sillä en esim. näkisi ”lällällää, valtio maksaa rilluttelurahaa, miksi käydä töissä” -tyyppisen ääripään elämäntapatyöttömän ja jonkun satojatuhansia tienaavan uraohjuksen välisellä suhteella tulevaisuutta.
Mutta kieltämättä sellaista ”akateemiselle akateeminen” -ajattelua en ymmärrä, sillä mitäpä väliä toisen koulutustaustalla on, jos keskusteluyhteys löytyy ja kohtaavat älyllisesti esim. vapaa-ajan kiinnostuksenkohteiden kautta (esim. duunari voi olla akateemista lukeneempi, jos lukee vapaa-ajallaan laajasti kirjallisuutta vs. akateeminen joka tuntee vain oman alansa).
Jotkut niputtavat täällä kaikki työttömät samaan kumppaniksi kelpaamattomien kastiin ja sitä en jaksa ymmärtää. Elävätkö nämä ihmiset sitten jossain harhaisessa kuplassa...
No jos on väliaikaisesti työttömänä, tai esim. niin paljon omaisuutta ettei tarvitse käydä töissä, niin mitäpä väliä sillä tosiaan on. Tai jos on esim. sairaseläkkeellä, niin eihän sille mitään voi.
Mutta jos toinen on työttömänä vain siksi, ”ettei ole jaksanut nyt hakemuksia lähetellä”, niin eipä tee suhteelle hyvää, jos toinen osapuoli joutuu vuodesta toiseen raahautumaan aamulla duuniin hampaat irvessä kun toinen kääntää vain kylkeä.
Kotivanhemmuus on tietty eri asia, mutta silloin saa kyllä kumpainenkin tehdä tosissaan töitä (:D) sen eteen, että on oikeasti tasainen työnjako. (Eli toinen tekee täyden päivän kotona, toinen töissä.) Vaikka kotiinjääjä olisikin mies.
(Ja sanon tämän itsekin työttömänä – en voisi ”hyvällä omallatunnolla” seurustella edes tavan duunarin kanssa nykyisessä elämäntilanteessani.)
Miksi häpeät työttömyyttäsi?
En häpeä, mielestäni ei vain olisi reilua toista kohtaan, että esim. yhdessä asuessa toinen joutuu maksumieheksi. Lisäksi, köyhällä ei useinkaan ole varaa kaikkeen siihen mihin työssäkäyvällä, ja itse ainakin haluaisin kokea asioita yhdessä kumppanini kanssa.
Olen yhtä sinut työttömyyteni kanssa kuin sinkkuudenkin. Mutta omien menojensa maksattaminen toisella tuntuisi yhtä väärältä kuin roskata luontoa ja odottaa, että joku toinen siivoaa.
Ihan puhdas reiluuskysymys, ei häpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että täällä on ainakin paljon keskivertoa menestyneempiä sinkkunaisia, koska heillä tuntuu olevan varaa vaatia mieheltä paljon...
Ihan mielenkiinnosta, mikä lasketaan paljon vaatimiseksi?
Vaatii toiselta kaikenlaista, pitkä lista... mutta itseltään ei minkäänlaista vaatimuslistaa.
Tämä on kaikkien ihmissuhteiden salaisuus, etenkin onnistuneiden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että täällä on ainakin paljon keskivertoa menestyneempiä sinkkunaisia, koska heillä tuntuu olevan varaa vaatia mieheltä paljon...
Ihan mielenkiinnosta, mikä lasketaan paljon vaatimiseksi?
Kerro vaikka omat vaatimuksesi, niin kommentoin sitten niitä.
En itse etsi parisuhdetta, mutta olen kyllä kiinnostunut mikä muiden vaatimuksissa on vikana.
(Mutta JOS minua nyt yhtäkkiä vaadittaisiinkin kumppani etsimään, niin haluaisin jonkun luotettavan, suunnilleen samanlaisella parisuhdehistorialla, arvoilla ja kiinnostuksenkohteilla.)
Ymmärrän tuollaiset kriteerit, mutta en oikein työtilannetta tai koulutusta koskevia. Ne kun eivät minusta määrittele ihmistä välttämättä millään tavalla.
Minulla tuollaiset asiat kuuluisivat tuonne arvoihin, sillä en esim. näkisi ”lällällää, valtio maksaa rilluttelurahaa, miksi käydä töissä” -tyyppisen ääripään elämäntapatyöttömän ja jonkun satojatuhansia tienaavan uraohjuksen välisellä suhteella tulevaisuutta.
Mutta kieltämättä sellaista ”akateemiselle akateeminen” -ajattelua en ymmärrä, sillä mitäpä väliä toisen koulutustaustalla on, jos keskusteluyhteys löytyy ja kohtaavat älyllisesti esim. vapaa-ajan kiinnostuksenkohteiden kautta (esim. duunari voi olla akateemista lukeneempi, jos lukee vapaa-ajallaan laajasti kirjallisuutta vs. akateeminen joka tuntee vain oman alansa).
Jotkut niputtavat täällä kaikki työttömät samaan kumppaniksi kelpaamattomien kastiin ja sitä en jaksa ymmärtää. Elävätkö nämä ihmiset sitten jossain harhaisessa kuplassa...
No jos on väliaikaisesti työttömänä, tai esim. niin paljon omaisuutta ettei tarvitse käydä töissä, niin mitäpä väliä sillä tosiaan on. Tai jos on esim. sairaseläkkeellä, niin eihän sille mitään voi.
Mutta jos toinen on työttömänä vain siksi, ”ettei ole jaksanut nyt hakemuksia lähetellä”, niin eipä tee suhteelle hyvää, jos toinen osapuoli joutuu vuodesta toiseen raahautumaan aamulla duuniin hampaat irvessä kun toinen kääntää vain kylkeä.
Kotivanhemmuus on tietty eri asia, mutta silloin saa kyllä kumpainenkin tehdä tosissaan töitä (:D) sen eteen, että on oikeasti tasainen työnjako. (Eli toinen tekee täyden päivän kotona, toinen töissä.) Vaikka kotiinjääjä olisikin mies.
(Ja sanon tämän itsekin työttömänä – en voisi ”hyvällä omallatunnolla” seurustella edes tavan duunarin kanssa nykyisessä elämäntilanteessani.)
Miksi häpeät työttömyyttäsi?
En häpeä, mielestäni ei vain olisi reilua toista kohtaan, että esim. yhdessä asuessa toinen joutuu maksumieheksi. Lisäksi, köyhällä ei useinkaan ole varaa kaikkeen siihen mihin työssäkäyvällä, ja itse ainakin haluaisin kokea asioita yhdessä kumppanini kanssa.
Olen yhtä sinut työttömyyteni kanssa kuin sinkkuudenkin. Mutta omien menojensa maksattaminen toisella tuntuisi yhtä väärältä kuin roskata luontoa ja odottaa, että joku toinen siivoaa.
Ihan puhdas reiluuskysymys, ei häpeä.
Et kai sinä nyt heti suhteen alettua ole muuttamassa yhteen. Voihan niitä töitä löytyä suhteen aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että täällä on ainakin paljon keskivertoa menestyneempiä sinkkunaisia, koska heillä tuntuu olevan varaa vaatia mieheltä paljon...
Ihan mielenkiinnosta, mikä lasketaan paljon vaatimiseksi?
Kerro vaikka omat vaatimuksesi, niin kommentoin sitten niitä.
En itse etsi parisuhdetta, mutta olen kyllä kiinnostunut mikä muiden vaatimuksissa on vikana.
(Mutta JOS minua nyt yhtäkkiä vaadittaisiinkin kumppani etsimään, niin haluaisin jonkun luotettavan, suunnilleen samanlaisella parisuhdehistorialla, arvoilla ja kiinnostuksenkohteilla.)
Ymmärrän tuollaiset kriteerit, mutta en oikein työtilannetta tai koulutusta koskevia. Ne kun eivät minusta määrittele ihmistä välttämättä millään tavalla.
Minulla tuollaiset asiat kuuluisivat tuonne arvoihin, sillä en esim. näkisi ”lällällää, valtio maksaa rilluttelurahaa, miksi käydä töissä” -tyyppisen ääripään elämäntapatyöttömän ja jonkun satojatuhansia tienaavan uraohjuksen välisellä suhteella tulevaisuutta.
Mutta kieltämättä sellaista ”akateemiselle akateeminen” -ajattelua en ymmärrä, sillä mitäpä väliä toisen koulutustaustalla on, jos keskusteluyhteys löytyy ja kohtaavat älyllisesti esim. vapaa-ajan kiinnostuksenkohteiden kautta (esim. duunari voi olla akateemista lukeneempi, jos lukee vapaa-ajallaan laajasti kirjallisuutta vs. akateeminen joka tuntee vain oman alansa).
Jotkut niputtavat täällä kaikki työttömät samaan kumppaniksi kelpaamattomien kastiin ja sitä en jaksa ymmärtää. Elävätkö nämä ihmiset sitten jossain harhaisessa kuplassa...
No jos on väliaikaisesti työttömänä, tai esim. niin paljon omaisuutta ettei tarvitse käydä töissä, niin mitäpä väliä sillä tosiaan on. Tai jos on esim. sairaseläkkeellä, niin eihän sille mitään voi.
Mutta jos toinen on työttömänä vain siksi, ”ettei ole jaksanut nyt hakemuksia lähetellä”, niin eipä tee suhteelle hyvää, jos toinen osapuoli joutuu vuodesta toiseen raahautumaan aamulla duuniin hampaat irvessä kun toinen kääntää vain kylkeä.
Kotivanhemmuus on tietty eri asia, mutta silloin saa kyllä kumpainenkin tehdä tosissaan töitä (:D) sen eteen, että on oikeasti tasainen työnjako. (Eli toinen tekee täyden päivän kotona, toinen töissä.) Vaikka kotiinjääjä olisikin mies.
(Ja sanon tämän itsekin työttömänä – en voisi ”hyvällä omallatunnolla” seurustella edes tavan duunarin kanssa nykyisessä elämäntilanteessani.)
Miksi häpeät työttömyyttäsi?
En häpeä, mielestäni ei vain olisi reilua toista kohtaan, että esim. yhdessä asuessa toinen joutuu maksumieheksi. Lisäksi, köyhällä ei useinkaan ole varaa kaikkeen siihen mihin työssäkäyvällä, ja itse ainakin haluaisin kokea asioita yhdessä kumppanini kanssa.
Olen yhtä sinut työttömyyteni kanssa kuin sinkkuudenkin. Mutta omien menojensa maksattaminen toisella tuntuisi yhtä väärältä kuin roskata luontoa ja odottaa, että joku toinen siivoaa.
Ihan puhdas reiluuskysymys, ei häpeä.
Et kai sinä nyt heti suhteen alettua ole muuttamassa yhteen. Voihan niitä töitä löytyä suhteen aikana.
Jep, mutta on muutenkin hassua tentata juuri minulta tätä, kun olen ilmaissut jo useassa viestissä etten halua seurustella /ylipäätään/. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole.
Päinvastoin. Ja nuo menestyneet sinkkunaiset ovat satuilua.
Täällä on erittäin paljon ilkeitä ja tyhmiä ja tietämättämiä ihmisiä.
EI IHMISIÄ !!! Vaan naisia ja "naisia". Ilkeitä, tyhmiä, rasittavia, vastenmielisiä, ärsyttäviä ja rupisia haaskoja suurin osa. Ja heti on koko ryytimaan herneet ylähengitysteissä kun joku poikkeaa näiden otuksien "linjasta".
Ilmiannettu. ;)
Clever you.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että täällä on ainakin paljon keskivertoa menestyneempiä sinkkunaisia, koska heillä tuntuu olevan varaa vaatia mieheltä paljon...
Kaikilla on varaa vaatia, että elämä parisuhteessa olisi parempaa kuin elämä sinkkuna.
Miten niin parempaa? Ei sinkkuelämää ja parisuhdetta voi suoraan vertailla kummassa elämä on parempaa. Itselläni on kokemusta runsaasti molemmista ja täytyy sanoa, että molemmissa on omat hyvät puolensa, mutta vaakakuppi kallistuu selkeästi nykyisen elmänmuotoni eli sinkkuelämän puolelle.
t: tyytyväinen sinkku
Tottakai voi vertailla: onnellisuuden ja tyytyväisyyden kokonaissaldon perusteella.
Itse koen, että olen ollut onnellisempi ja tyytyväisempi sinkkuna kuin parisuhteessa. Eli parisuhteet ovat minun kohdallani aina ottaneet enemmän kuin antaneet, vaikka olen ollut parisuhteessa myös hetkittäin onnellinen. Olen kokemuksieni perusteella tullut siihen tulokseen, etten ole parisuhdetyyppiä.
Ja ketä luulet haaska tämän yllättävän ? KYSsää ittes !