Lue keskustelun säännöt.
Miten voisin parantaa mahdollisuuksiani löytää kumppanin?
14.01.2020 |
Olen hoikka ja kasvoiltani keskitasoa, mutta olen siis nelikymppinen jo, tosin melko kokematon sellainen. Kropassa on koko ikäni olleet ne samat ongelmakohdat, kuten leveähkö lantio, melko paksut reidet ja pienehköt rinnat (jopa ihan hoikimmillani ja silloin kun olen treenannut aktiivisesti kuntosalilla) ja ehkä osin siksi kumppanin saaminen on ollut vaikeaa. Hiukset ovat pitkät ja paksut, ei ole lainkaan tatuointeja ja yleisilme on luonnollinen.
Olen akateemisesti koulutettu ja mulla on ihan ok työpaikka sekä asunto hyvällä paikalla Helsingissä. Olen asunut lyhyehköjä aikoja ulkomaillakin ja Suomen ulkopuolellakin on ollut hyvin hiljaista parisuhdemielessä aivan nuorenakin (19-vuotiaasta eteenpäin). Ei siis ole tullut treffipyyntöjä oikein missään (pari poikkeustilannetta on ollut, mutta en keksi syytä niihin), enkä tiedä, mitkä seikat minussa vaikuttivat siihen asiaan.
Mikä minussa on vikana ja miten voisin parantaa mahdollisuuksiani vielä iästänikin huolimatta kumppanin saamisen osalta?
Kommentit (48)
Olen siis täällä palstalla ja kavereilleni itkeskellyt kohtaloani jo useamman vuodenkin, mutta mitään ei ole tapahtunut.
Parisuhteessa ollessani satsaan täysillä kaikkeen ja käyn kampaajalla/kosmetologilla sekä treenaan kuntosalilla ja juoksen/hölkkään ym. sekä ostan ahkerammin uusia vaatteita, jotta kumppani pysyisi tyytyväisenä. Sinkkuna ei moista viitsi, kun se menisi "hukkaan". Mutta jos jonkun tapaisin, alkaisin taas tsempata täysillä.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sanoa. Olen itse nelikymppinen totaalikokematon mies.
Ongelma kumppaneiden kanssa oli se, että he kaikki kolme olivat tavallaan tyytymättömiä minuun. En vastannut miesten mielikuvaa luonnonkauniista, aktiivisesta, sosiaalisesta ja naisellisesta, sopusuhtaisesta unelmanaisesta omana itsenäni.
Aluksi he väittivät, että olin "liian hyvä" heille, mutta lopulta sain kuulla halveksuntaa ja jatkuvia vaatimuksia siitä, että mun pitäisi olla aivan erilainen kuin olen. Suhteet päättyivät pettämiseen miehen puolelta ja vakavaan minuun kohdistuneeseen väkivaltaan. Muuten en edes olisi eronnut.
T. Ap
Kannattaisi ehkä pitää silmät auki niissä tilanteissa, joissa olet aikaisemmin päätynyt parisuhteeseen.
On mahdoton sanoa, miksi sinun on vaikea löytää kumppania. Luettelemasi asiat ja ominaisuudet ovat ihan samanlaisia kuin tuhansilla ja tuhansilla muilla, joilla erona on vain se parisuhde.
Luettelepa seuraavaksi huonot puolesi, pienetkin.
Hyvä itsetunto on paras lähtökohta, kun parisuhdetta etsii. Samoin se että on itse tyytyväinen elämäänsä, eikä etsi ketään sitä "parantamaan".
Raadollisemmin sanottuna, nelikymppinen nainen ei parisuhdemarkkinoilla ole kuuminta tavaraa. Siksi ei kannata itse nirsoilla kumppanin iän suhteen. Todennäköisyydet seuran löytymiselle paranee jos itse hyväksyt 50+ miehet, etkä myöskään vaadi samaa koulutustasoa tai varallisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laske rimaa, pida huolta hygieniasta ja ulkonaostasi (kylla, pukeudu "naisellisesti") muutenkin myos sinkkuna, alaka odota etta miehet pyytavat treffeille vaan tee itse aloite.
Ja - jos sua luullaan venalaiseksi, se on kohteliaisuus. Venalaiset naiset on paljon kauniimpia kuin suomalaiset.
Yksi ongelma on sekin, että en ihan aidosti tajua, mikä mussa on vikana ja mikä minusta tekee paremman miesten näkökulmasta. En osaa arvioida itseäni sopivan kriittisesti ja satsata joihinkin juttuihin.
En tajua ihmisten sanattomia viestejä tai flirttiäkään kovin helposti, vaan olen avoimen kömpelö ja kaverillinen, vaikka ihastun helposti...en vain osaa oikein olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Tavallaan osaan analysoida ympäristöäni hyvin, mutta en osaa analysoida itseäni osana kokonaisuutta juurikaan. Sosiaaliset taitoni ovat huonot ja olen hyvin ujo ja huonoitsetuntoinen.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä itsetunto on paras lähtökohta, kun parisuhdetta etsii. Samoin se että on itse tyytyväinen elämäänsä, eikä etsi ketään sitä "parantamaan".
Raadollisemmin sanottuna, nelikymppinen nainen ei parisuhdemarkkinoilla ole kuuminta tavaraa. Siksi ei kannata itse nirsoilla kumppanin iän suhteen. Todennäköisyydet seuran löytymiselle paranee jos itse hyväksyt 50+ miehet, etkä myöskään vaadi samaa koulutustasoa tai varallisuutta.
Ei tarvi. Itse en suostunut hyvaksymaan 50+ miehia, omanikaisetkin tuntui ukkoontuneilta joten paadyin 43-vuotiaana laittamaan ikahaitariksi 25-35, ja tuolta sitten loytyikin mulle mies. Tulin siihen lopputulokseen etta kolmikymppisissa miehissa on suuri joukko a) niita, jotka ovat toisella kierroksella ekan pitkan suhteen loputtua, ja b) niita, jotka ovat nuoruutensa juoksut juosseet ja nyt valmiita vakiintumaan.
Se, etta on vela (eika siis esim. yh) antaa lisabonusta. Aika usea mies ei halua lapsia.
Harvemmin kukaan tulee kotoa ovelta hakemaan. Jätä palstailu ja lähde ihmisten pariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi ehkä pitää silmät auki niissä tilanteissa, joissa olet aikaisemmin päätynyt parisuhteeseen.
On mahdoton sanoa, miksi sinun on vaikea löytää kumppania. Luettelemasi asiat ja ominaisuudet ovat ihan samanlaisia kuin tuhansilla ja tuhansilla muilla, joilla erona on vain se parisuhde.
Luettelepa seuraavaksi huonot puolesi, pienetkin.
Huonot puolet:
-mun on vaikeaa olla missään ajoissa
-olen viimehetken ihminen
-mun on vaikeaa keskittyä yhteen asiaan, vaan hajaannutan mielenkiintoani moneen asiaan
-olen jossain määrin nuiva päihteitä, tupakointia ja alkoholia kohtaan, enkä haluaisi suhteeseen sellaisia käyttävien kanssa
-minua jossain määrin ärsyttää tyhmyys tai esim. taikauskoisuus (esim. horoskooppeihin uskova mies on turn-off)
-mulla on raskausarpia ja selluliittiä
-en jaksa sheivailla sääriä ollessani sinkku
-syön karkkia, vaikka pysynkin hoikkana
-mulla on hirveästi kirjoja kotona ja mulle on vaikeaa heittää mitään pois
-olen salaa ihastunut yhteen ihmiseen ja fanitan häntä = on vaikeaa kiinnostua kenestäkään muusta
-mulla on kyltymätön himo matkustaa ja bähdä uusia paikkoja
-olen työasioissa perfektionisti
-näytän mielestäni tonttumaiselta kasvoista (tarvitsiso kasvokirurgiaa enemmänkin)
T. Ap
treffit kirjoitti:
Laske rimaa, pida huolta hygieniasta ja ulkonaostasi (kylla, pukeudu "naisellisesti") muutenkin myos sinkkuna, alaka odota etta miehet pyytavat treffeille vaan tee itse aloite.
Ja - jos sua luullaan venalaiseksi, se on kohteliaisuus. Venalaiset naiset on paljon kauniimpia kuin suomalaiset.
En muista ennen nähneeni palstalla naisen käskevän toista naista laskemaan rimaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelma kumppaneiden kanssa oli se, että he kaikki kolme olivat tavallaan tyytymättömiä minuun. En vastannut miesten mielikuvaa luonnonkauniista, aktiivisesta, sosiaalisesta ja naisellisesta, sopusuhtaisesta unelmanaisesta omana itsenäni.
Aluksi he väittivät, että olin "liian hyvä" heille, mutta lopulta sain kuulla halveksuntaa ja jatkuvia vaatimuksia siitä, että mun pitäisi olla aivan erilainen kuin olen. Suhteet päättyivät pettämiseen miehen puolelta ja vakavaan minuun kohdistuneeseen väkivaltaan. Muuten en edes olisi eronnut.
T. Ap
No niin, sieltähän tulikin niitä huonoja puolia, joista ehdin kysellä. Otetaan mukaan vielä yksi kirjoituksistasi tuolta ylempää:
"Parisuhteessa ollessani satsaan täysillä kaikkeen ja käyn kampaajalla/kosmetologilla sekä treenaan kuntosalilla ja juoksen/hölkkään ym. sekä ostan ahkerammin uusia vaatteita, jotta kumppani pysyisi tyytyväisenä. Sinkkuna ei moista viitsi, kun se menisi "hukkaan". Mutta jos jonkun tapaisin, alkaisin taas tsempata täysillä."
Olet siis kaikissa kolmessa suhteessasi esittänyt luonnonkaunista, aktiivista, sosiaalista ja jonkin mittapuun mukaan naiisellista naista, joka kuitenkaan et normaalisti ole. Ensin he ovat ihastuneet kovasti sinuun, sitten pettyneet, kun et olekaan sitä, mitä he luulivat. Se, että kumppanisi ovat pettäneet ja olleet väkivaltaisia, ei missään tapauksessa ole sinun syysi, vaikka miesmakusi onkin kyseenalainen.
Parisuhteen alkuvaiheessa jaksaa laittautua ja käyttäytyä. Ehkäpä sinun kannattaa etsiskellä miestä, joka kiinnostuu sinusta nuhruisena, tsemppaamattomana itsenäsi. Kyllä IT-alalla naisseuraa kaipaavia miehiä riittää.
Nro 5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm. Saman "ongelman" -lainausmerkeissä siksi, etä en koe tilannettani varsinaisesti ongelmaksi- kanssa painiskelen itsekin ja olen sinkkumies. Olen viihtynyt ja iloinnut sinkkuna olosta paljon mutta samanaikaisesti ole viimeaikoina elätelly toivetta siitä, että löytäisin itselleni oman Rakkaani ja kumppanin.
Sanon ny vain Ap., että vastausta minulla ei valitettavasti ole suoraa antaa. - Minu oki voit löytää mm. kirjasosta, lenkkipolulta tai vaikka lähikaupasani. ...
Mutta huomauttaisin myös, että toivon sinun osaavan arvostaa itseäsi ja valintojasi niin paljon, että arvostat ai ainakin yrität arvostaa omia valintojasi. Ei olisi minusta kovin puoleensa vetävää, jos oma kumppani ehdokkaani alkaisi pohimaan,eä olisikohan jokin hänen oma ammatti minun tai yleisemmin miesten mieleen..
Ja mitä tuohon ulkonäön parantamiseen tulee, niin hyvin pitkälle pääsee jo perus-siisteydellä ja puhtaudella. Toki voit saada miesten katseita ja huomiota osaksesi erilaisilla asu ja vaatevalinnoilla, mutta onko se sen arvoista, jos et koe näitä asuja omaksesi?
Ja haluako oikeasi itsellesi kumppaniksesi sellaisen, joka ihasuu sinuun ennen kaikkea siksi, että ole pukeutunut niinkuin ole pukeuunut, ellei tuo asu tai pukeuumisvalina olisi lainkaan sinua itseäsi?
Eli ei sinun tarvise alkaa pukeutumaan esim. eriyisen paljastelevasti tai korkeakorkoisiin kenkiin (jne). - Omasta mielestäni tuollainen saattaisi näyttää jo noin 40 vuotiaan naisen päällä pahimmillaan epätoivoiselta tyrkyltä, joka ei ole ... no kovin tyylikästä, eikä siten kovin puoleensa vetävää. - Sen sijaan hyvä ryhti ja peruspositiivinen olemus usein on.
Sinkkumies
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä itsetunto on paras lähtökohta, kun parisuhdetta etsii. Samoin se että on itse tyytyväinen elämäänsä, eikä etsi ketään sitä "parantamaan".
Raadollisemmin sanottuna, nelikymppinen nainen ei parisuhdemarkkinoilla ole kuuminta tavaraa. Siksi ei kannata itse nirsoilla kumppanin iän suhteen. Todennäköisyydet seuran löytymiselle paranee jos itse hyväksyt 50+ miehet, etkä myöskään vaadi samaa koulutustasoa tai varallisuutta.
Ei tarvi. Itse en suostunut hyvaksymaan 50+ miehia, omanikaisetkin tuntui ukkoontuneilta joten paadyin 43-vuotiaana laittamaan ikahaitariksi 25-35, ja tuolta sitten loytyikin mulle mies. Tulin siihen lopputulokseen etta kolmikymppisissa miehissa on suuri joukko a) niita, jotka ovat toisella kierroksella ekan pitkan suhteen loputtua, ja b) niita, jotka ovat nuoruutensa juoksut juosseet ja nyt valmiita vakiintumaan.
Se, etta on vela (eika siis esim. yh) antaa lisabonusta. Aika usea mies ei halua lapsia.
En ole vela, vaan unelmissani haluaisin vieläkin suurperheen jopa, jos vielä tärppäisi. 🙂
Mulla ikähaarukka miehelle on noin 30-65 vuotta, kansallisuudella ei väliä, tosin eniten innostavat valkoihoiset (pohjois- ja länsieurooppalaiset) ja aasialaiset miehet ulkonäöllisesti. Mies voisi olla pituudeltaan noin minun pituiseni tai pidempi eli siis 170 cm+. Koulutustasolla ei ole väliä, mutta toivoisin löytäväni melko älykkään/fiksun ja yleissivistyneen kumppanin, jos mahdollista. Toivoisin, että hän olisi jonkinlaisessa työssä, edes hanttihommissa. Hänellä ei tarvitsisi olla varallisuutta lainkaan, kunhan olisi luottotiedot silti tallella, eikä mitään hirvittäviä lainoja tai takauksia rasitteenaan. Toivoisin, että hän olisi lapsi- ja eläinrakas (itse haaveilen isosta perheestä ja koirasta).
T. Ap
Siis mikä ongelma siinä on pukeutua naisellisesti? Mitä väliä vaikka luultaisiin venäläiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma kumppaneiden kanssa oli se, että he kaikki kolme olivat tavallaan tyytymättömiä minuun. En vastannut miesten mielikuvaa luonnonkauniista, aktiivisesta, sosiaalisesta ja naisellisesta, sopusuhtaisesta unelmanaisesta omana itsenäni.
Aluksi he väittivät, että olin "liian hyvä" heille, mutta lopulta sain kuulla halveksuntaa ja jatkuvia vaatimuksia siitä, että mun pitäisi olla aivan erilainen kuin olen. Suhteet päättyivät pettämiseen miehen puolelta ja vakavaan minuun kohdistuneeseen väkivaltaan. Muuten en edes olisi eronnut.
T. Ap
No niin, sieltähän tulikin niitä huonoja puolia, joista ehdin kysellä. Otetaan mukaan vielä yksi kirjoituksistasi tuolta ylempää:
"Parisuhteessa ollessani satsaan täysillä kaikkeen ja käyn kampaajalla/kosmetologilla sekä treenaan kuntosalilla ja juoksen/hölkkään ym. sekä ostan ahkerammin uusia vaatteita, jotta kumppani pysyisi tyytyväisenä. Sinkkuna ei moista viitsi, kun se menisi "hukkaan". Mutta jos jonkun tapaisin, alkaisin taas tsempata täysillä."
Olet siis kaikissa kolmessa suhteessasi esittänyt luonnonkaunista, aktiivista, sosiaalista ja jonkin mittapuun mukaan naiisellista naista, joka kuitenkaan et normaalisti ole. Ensin he ovat ihastuneet kovasti sinuun, sitten pettyneet, kun et olekaan sitä, mitä he luulivat. Se, että kumppanisi ovat pettäneet ja olleet väkivaltaisia, ei missään tapauksessa ole sinun syysi, vaikka miesmakusi onkin kyseenalainen.
Parisuhteen alkuvaiheessa jaksaa laittautua ja käyttäytyä. Ehkäpä sinun kannattaa etsiskellä miestä, joka kiinnostuu sinusta nuhruisena, tsemppaamattomana itsenäsi. Kyllä IT-alalla naisseuraa kaipaavia miehiä riittää.
Nro 5
No siis kyllä pidin hygieniasta huolta koko suhteen ajan ja pysyin samassa painossa, enkä ole sillä tavoin luonnonkaunis edes meikattuna, etteikö niitä vikojani huomaisi (siis mulla ei ole sellaisia ideaalipiirteitä kuten voimakasta leukaa ja kapeaa, sivuprofiililtaan suoraa, hyvin siroa skandinaavinenää). Korostin leukaa ja kavensin hieman visuaalisesti vaikutelmaa nenästäni meikillä, tosin niistä existäni vain yksi piti nenääni ja leukaani rumina.
Mutta siis olen tottunut siihen, että pysyn ihan hyvässä kunnossa arkiliikunnalla ja syön normaalistikin aika terveellisesti, kroppani kuitenkin on auttamattoman päärynä ilman mitään implantteja.
Omana itsenäni ilman tsemppausta minusta ei ole koskaan kiinnostunut oikein kukaan (poikkeuksena teini-ikä ja ainoa parin viime vuoden aikana minusta kiinnostunut mies).
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä ongelma siinä on pukeutua naisellisesti? Mitä väliä vaikka luultaisiin venäläiseksi?
Nuorempana ja jossain matkoilla jotkut kyselivät hintaa suunnilleen, jos pukeuduin mekkoihin tai näyttävämmin (olin tuolloin neitsyt ja olisin kaivannut aloitteita tositarkoituksella parisuhteeseen, en hinnan kysymisiä). Peppuni on liian pyöreä ja iso kroppaani, joten se näyttää törkeältä/mauttomalta liian naisellisissa vaatteissa. En itse halua näyttää venäläiseltä todellakaan; mielestäni se viittaa rumaan ja suttuiseen ulkonäköön.
T. Ap
Voi AP jaan kanssasi saman tuskan.
Olen 45 v pieni, siro, urheilullinen (urheilen 4-5 krt vkossa 1-2 tuntia kerrallaan ja se näkyy kropassa)
Hoikka, pitkähiuksinen, hyvin naisellinen (kynnet ja hiukset aina siistit ja laitettu), pukeudun naisellisesti ( korkokengät, hame, naisellisia vaatteita, koruja hillitysti esim helmet), meikkaan ja olen aina huoliteltu ja naisellinen.
Miehet kyllä kehuvat ja haluaisivat seksiä, mutta parisuhteeseen asti en ole kelvannut ikäisilleni miehille, yksi rikas 56 v juristi olisi ollut tosissaan kiinnostunut mutta minua taas ei, mies oli jo papparainen olemukseltaan ja poltti tupakkaa joka minulle on turn off terveellisine elämäntapoineen.
Vaikeaa on, kysyntää on ihan hurjasti Tinderissä mutta vakavaa parisuhdetta en ole sieltä löytänyt, meidän ikäisistä naisista miehet hakevat vain seksiä suurimmalti osalta. (En itse ryhdy näihin irtosuhteisiin mukaan)
Olisiko joku tietty ammatti erityisesti miesten mieleen? Pitäisikö siis vaihtaa alaa (nyt olen IT-alalla, mikä saattaa olla joillekin miehille turn-off).
Miten voisin saada ulkonäköä paremmaksi ilman isoja plastiikkakirurgisia operaatioita? En aio alkaa pukeutua paljastavasti tai ylinaisellisesti (hameet/mekot ja korkokengät) arjessani kuitenkaan, sillä ne veisivät liikaa uskottavuutta. Mua luultiin joskus nuorempana venäläiseksi, joten pelottaa ajatuskin siitä, että sama toistuisi uudelleen liian naisellisen tyylin myötä.
Osaan laittaa ruokaa ja siivota sekä olen luonteeltani kiltti ja melko mukautuva. En vaadi mieheltä liikoja, enkä nalkuta ym. Olen melko kokematon ikäisekseni (en tosin neitsyt) ja yhden illan suhteita ei ole ollut minulla koskaan.
T. Ap