Te jotka yrititte itsemurhaa, mutta selvisitte ..

Olo oli levollinen, vaikkakin itkunsekainen. Kun heräsin olo oli kamala. Tuskainen ja epäonnistunut. Harmitti ja harmittaa edelleen etten onnistunut.

Aika ei kuitenkaan ole vielä otollinen uuteen yritykseen. Tai ei yritykseen, seuraavalla kerralla aion onnistua.

Fyysisesti tunsin erittäin pahaa oloa koska yritys oli lääkkeillä + viinalla. Henkisesti olo vaihteli. Ensin oli helpottunut olo: kohta se on ohi, ei koskaan enää kärsimystä. Mutta kyllä sitä myös huomasin että kropalla on joku vaistomainen elämänhalu joka yritti laittaa vastaan vaikka mieli oli päätynyt siihen että ei tätä kannata jatkaa enää tätä elämistä. Välillä tuli jopa kuolemanpelkokohtauksia siinä mömmöjen vaikuttaessa. Silti pidin kiinni päätöksestäni ja otin vaan lisää viinaa ja lääkkeitä. Pianhan se olisi ohi pelkokin.

Heräsin lähes 2 vuorokauden päästä kämppäni lattialta, pissat ja kakat ja oksennukset alle tulleena. Ensimmäinen tunne oli silkka kauhu: kamalaa, jäin henkiin, mutta ei ole mahdollista ettei aineet ole vahingoittaneet minua, jäänkö aivovammaiseksi tai muuten vajaakykyiseksi? Pitkään tosiaan vaikutti siltä. Fyysiset oireet meni ohi noin parissa viikossa, mutta lähes puoli vuotta oli vaikeuksia selvitä yksinkertaisimmistakaan asioista. Esim. jouduin tietoisesti miettimään, mitä tuo syöminen onkaan, ja miksi ja kuinka usein sitä pitäisi tehdä. En muistanut. Laskin omat sormeni ja varpaani, koska en muistanut montako niitä on ja montako pitäisi olla. Eksyilin tutuissakin paikoissa, pää oli aivan sekava. Olin varma että jään sellaiseksi. Onneksi aivot toipuivat siitä kuitenkin ajan kanssa. Silti vieläkin olen mielestäni vähemmän skarppi kuin ennen its ariyritystä.

Mutta en koskaan ole ollut onnellinen että jäin henkiin. Ei elämäni nykyisin enää ole ahdistusta tai kärsimystä, enkä aio yrittää samaa uudestaan, mutta silti ajattelen että olisi se saanut loppuakin silloin jo.

Ennen tajunnan menettämistä olin surullinen, ajattelin läheisiä ihmisiä ja tunsin järkytystä teostani ja siitä, millaiseksi elämäni oli mennyt ja miten kaikki päättyy. Herätessäni surin läheisille aiheuttamaani tuskaa, mutta olin huojentunut, iloinen ja kiitollinen selviämisestäni, vaikka masennus ei mihinkään hävinnyt. Kiitollinen olen edelleen, yli kymmenen vuotta myöhemmin, vaikka elämä ei ole ollut helppoa.

Muistan olleeni ihan äärettömän pettynyt, kun tajusin olevani vielä elossa. Vielä im-yrityksen jälkeisessä sähköhoidossa kuvittelin, että minut ta petaan vihdoinkin ja aina herättyäni sen jälkeen itkin pettymyksestä, kun olinkin elossa edelleen.

Miksi ap kysyy tällaisia?

Kannattaa hakea apua ajoissa!

Käyttehän kaikki terapiassa? Itselle suurin oivallus on ollut se, että elämä on muokattavissa. Siis ihan pienistä asioista lähtien. Kuolema tulee kuitenkin joskus, siihen asti koittaa tehdä elosta jotain itsensä näköistä ja jopa kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Käyttehän kaikki terapiassa? Itselle suurin oivallus on ollut se, että elämä on muokattavissa. Siis ihan pienistä asioista lähtien. Kuolema tulee kuitenkin joskus, siihen asti koittaa tehdä elosta jotain itsensä näköistä ja jopa kivaa.

Omassa tapauksessani kaikki oli ulkoisesti lähes täydellisesti. Olin nuori, kaunis, minulla oli ihana miesystävä, hyvä opiskelupaikka yliopistossa ja menestyinkin opinnoissa hyvin, oli kavereita, ei ollut talouskaan liian tiukkaa. Kaikki oli ihan ok.

Mutta silti minulla oli sisällä niin paha olo että tuntui etten pysty kestämään elämistä minuuttiakaan enää. Minulla oli ollut teinistä asti paniikkihäiriö, mutta viimeisinä kuukausina ennen im-yritystä paniikkikohtaus oli jäänyt jatkuvasti päällä olevaksi tilaksi, se ei mennyt koskaan ohi. Kävin YTHS:llä jossa psykologi lässytti jotain hyödytöntä kuten että se on joo vaikeaa tuo itsenäistyminen ja ahdistus vähän kuin kuuluu asiaan. Sain kuitenkin lääkärin kautta jotain masennuslääkenappeja joista ei ollut mitään vaikutusta, paitsi jatkuva päänsärky.

Lopulta toivuin ihan itsestään. Usien mietin johtuuko se siitä, että tuhosin litra viinaa+trisyklinen masennuslääke+bentso+sydänlääke (Digoxin)+paketti aspiriinia kombolla aivoistani ne osat, joissa masennus ja ahdistus oli. Sähköhoidon radikaalimpi versio.

- 4