En suosittele parisuhteessa pitämään salaisia rahakätköjä. Morjens muutamalle sadalle eurolle !

15/29 kirjoittaja.

"Vääräleualle" ;)

Kerroin kyllä alunperin suluissa vartavasten että emme asuneet yhdessä.

Mutta ymmärrän että koit sen noin muutoin tekstin perusteella.

Ja ottaakseni kantaa erikseen tähän rahan jemmaamiseen käteisenä, 

olen ehkä sitä sukupolvea tai ihmistyyppiä joka käsittelee muutenkin mieluiten käteistä rahaa. Siinä pysyy Eurot paremmin hyppysessä kuin korttia vingutellessa sinne tänne. 

Kortilla voin ostaa mitä vain ilman tunnontuskia, mutta käteisestä en halua luopua ja herätteet jää tekemättä kun menettää jotain "fyysistä", eikä vain asentele bittejä eri asentoon.

Luotan sinäänsä pankkeihin, mutta olkoon vaikka sähköt poikki viikon kaksi, tai jokin muu häslinki, pankin katkos tms. niin saattaa olla että käteinen on ainoa vaihtoehto.....

Minulle tieto että manitsemassani KEPOSSA on rahaa jolla pahimmassa tapauksessa pärjään kuukausikaupalla, aikaansaa erittäin hyvät yöunet.

Jos se on joltain sijoittamisen tai pankkisäästämisen messiaalta pois, niin voivoi. Minä suosin käteistä niin kauan kuin voin. 

Vierailija kirjoitti:

Hih!

Muistuu mieleen eräs pitkäaikainen kumppani, joka ilmeisen säännöllisesti varasti minulta rahaa pitkällä aikajaksolla.

Säästin kotona sellaiseen kannelliseen muovikeppoon (emme asuneet silloin yhdessä vielä) käteistä, johon pistin aina puolet rahasta joka oli tilillä jäljellä kun seuraava palkka tuli. Oli siis sekalaista seteliä, 10-20-50€ suurusluokkaa aikamoinen nippu kertyneenä.

Pidin tätä "salassa" tai lähinnä en puhunut tästä tai lisännyt/ottanut sieltä rahaa muutoin kuin yksin ollessani.

Keppo oli vielä jemmattuna jääkaapin yllä olevaan kaappiin, jossa keppo oli vielä yleisen hamstraus-sälän alla/takana jemmassa, eli ei missään nimessä näkyvissä ilman että kaapin myllää täysin. Eikä kaapissa ollut mitään arkisesti käytettävää, vaan taktisesti juurikin sälää näkyvissä.

Olimme jo seurustelleet jonkin aikaa, viettäneet toistemme kodeissakin aikaa yksin jos kumppani lähti aiemmin töihin tai asioille tms. 

Eli luottamusta oli jo.

Useamman kerran kun lisäilin keppoon rahaa kuukausien varrella, oli hieman outo fiilis siitä että "enkös laittanut tuonne viimeksi 3kpl 50e seteliä? Ja nyt päällimmäisenä on vain 1kpl ja sitten 20€ seteleitä?"

Pistin ensin tämän täysin harmittomana unohtelun ja vain hajamielisyyden piikkiin, en siis säästänyt mihinkään tiettyyn tai pitänyt sen tarkemmin laskua kuinka paljon säästössä on, mutta jossain vaiheessa kävin tilitietojani läpi erään laskun maksua etsien, ja sieltä näkyi tuo tavanomainen käteisnostoni palkkapäivää edeltävältä päivältä. Olin nostanut 200€, ja muistin ne tulivat 50€ setelinä (4kpl), sillä tästä oli vain jokunen päivä aikaa.

Kävin piruuttani katsomassa keppoon, ja hupsista, siellähän oli 2 kpl 50€ seteliä, ja heti niiden alla 1kpl 10€ seteli. Ja 200€ ei tästä yhtälöstä tulisi vaikka väärin muistaisin setelien koot.

Tästä aloin sitten syynäämään asiaa hieman tarkemmin tilitiedoista. Keposta en siis siinä vaiheessa ollut itse ottanut latiakaan, ja ero siihen mitä olin nostanut ja laittanut keppoon sivuun, verrattuna siihen mitä kepossa sillä hetkellä oli, oli yli 2000€.

Otin asian puheeksi ko. neidon kanssa ja hän kielsi asian loppuun asti. En voinut muuta kuin erota hänestä siihen paikkaan, sillä kukaan muu ei luonani ollut viettänyt aikaa niin että olisi päässyt keppoon säännöllisesti käsiksi, tai ollut yksin kotonani ilman että olisin tällaisen huomannut.

Sinnepä menivät säästöni, ja olenkin siitä lähtien pitänyt tarkkaa kirjaa paljonko säästän (edelleen samaan keppoon :D ) kuukausittain, ja minkä kokoisina seteleinä. Keppo on toki nykyään erikseen pienessä kassakaapissa vaatehuoneessa, pultattuna hyllyyn kiinni.

Eikö nyt toinen pankkitili olisi paljon fiksumpi ratkaisu sekä sinulle että ap:lle? Setelirahaa on erittäin vaikea saada korvattua esim vakuutuksesta, jos sattuu vaikkapa tulipalo.

Vierailija kirjoitti:

15/29 kirjoittaja.

"Vääräleualle" ;)

Kerroin kyllä alunperin suluissa vartavasten että emme asuneet yhdessä.

Mutta ymmärrän että koit sen noin muutoin tekstin perusteella.

Ja ottaakseni kantaa erikseen tähän rahan jemmaamiseen käteisenä, 

olen ehkä sitä sukupolvea tai ihmistyyppiä joka käsittelee muutenkin mieluiten käteistä rahaa. Siinä pysyy Eurot paremmin hyppysessä kuin korttia vingutellessa sinne tänne. 

Kortilla voin ostaa mitä vain ilman tunnontuskia, mutta käteisestä en halua luopua ja herätteet jää tekemättä kun menettää jotain "fyysistä", eikä vain asentele bittejä eri asentoon.

Luotan sinäänsä pankkeihin, mutta olkoon vaikka sähköt poikki viikon kaksi, tai jokin muu häslinki, pankin katkos tms. niin saattaa olla että käteinen on ainoa vaihtoehto.....

Minulle tieto että manitsemassani KEPOSSA on rahaa jolla pahimmassa tapauksessa pärjään kuukausikaupalla, aikaansaa erittäin hyvät yöunet.

Jos se on joltain sijoittamisen tai pankkisäästämisen messiaalta pois, niin voivoi. Minä suosin käteistä niin kauan kuin voin. 

Mikä tuo KEPO on, joka oli niin tärkeä, että se piti oikein lihavoida??

Vierailija kirjoitti:

15/29 kirjoittaja.

"Vääräleualle" ;)

Kerroin kyllä alunperin suluissa vartavasten että emme asuneet yhdessä.

Mutta ymmärrän että koit sen noin muutoin tekstin perusteella.

Ja ottaakseni kantaa erikseen tähän rahan jemmaamiseen käteisenä, 

olen ehkä sitä sukupolvea tai ihmistyyppiä joka käsittelee muutenkin mieluiten käteistä rahaa. Siinä pysyy Eurot paremmin hyppysessä kuin korttia vingutellessa sinne tänne. 

Kortilla voin ostaa mitä vain ilman tunnontuskia, mutta käteisestä en halua luopua ja herätteet jää tekemättä kun menettää jotain "fyysistä", eikä vain asentele bittejä eri asentoon.

Luotan sinäänsä pankkeihin, mutta olkoon vaikka sähköt poikki viikon kaksi, tai jokin muu häslinki, pankin katkos tms. niin saattaa olla että käteinen on ainoa vaihtoehto.....

Minulle tieto että manitsemassani KEPOSSA on rahaa jolla pahimmassa tapauksessa pärjään kuukausikaupalla, aikaansaa erittäin hyvät yöunet.

Jos se on joltain sijoittamisen tai pankkisäästämisen messiaalta pois, niin voivoi. Minä suosin käteistä niin kauan kuin voin. 

Joo, asia selvä. Luin kai huolimattomasti enkä hoksannut tuota huomautusta. On meilläkin käteistä jemmassa tonnikaupalla, sitä en sinänsä ihmettele lainkaan. Mutta jos puolisolla olisi ohessa omia salaisia kätköjä se olisi aika raju juttu. Meillä on niukan euron talous, jossa suunnilleen kaikki menee, mikä tuleekin, ja yhteisiä sekä omia "ylimääräisiä" hankintoja täytyy yhdessä huolella suunnitella ja sovitella, kuten myös säästämistä. Jos ilmenisi, että toinen on salaa vetänyt välistä merkittäviä summia johonkin "oman rahan" kätköihinsä, olisihan se avioeron paikka melkein. 

Mulla on jemmatili pahan päivän varalle, mies ei tiedä tilistä. Avioeroa varten ne rahat on, jos tulee tarve lähteä niin mulla on heti rahat vuokrakämpän 2 kuukauden takuuvuokraan + ekan kuukauden vuokraan + välttämättömiin huonekaluihin ja muihin kodin tarvikkeisiin. Tilillä on nyt 5000 euroa.

Ja tämä siksi, että meidän parisuhde on aika heikossa hapessa, ollut jo pitkään.

Minun oli piilotettava asuintaloni alakerran varastoon aina jonkin verran rahaa. Varasto oli auki, mutta ajattelin, ettei sinne nyt ketään ehkä mene. Toimin vähän niinkuin talkkarina talossa. Syy miksi siellä oli rahaa ja miksi käytävässä olleissa (eivät olleet kulkutiellä) lapseni rattaissa oli pakattuna kassissa hänen vaatteitaan, oli tietenkin se, että ex ryyppäsi ja riehui. Jos olisi tullut kotiin hakemaan ryyppyrahaa minulta, olisi ollut pakko antaa. Tai olisi voinut henki mennä tai ainakin sairaalareissu edessä. Pahimmassa tapauksessa lapsella. Kun näytin rahapussin tai annoin vaikka sen pikkusumman, jonka olin sinne jättänyt, hän tyytyi siihen. Lapsen vaatteet olivat varalla, jos olisimme joutuneet äkkiä lähtemään turvakotiin. Niitä ei silloin montaa Suomessa ollut, meidän lähin oli Espoossa ja me emme edes pks-alueella asuneet. Rahaa olisi tarvittu junaan ja/tai taksiinkin jos olisi lähtö tullut. Noista ajoista ei sitten enää kauaa mennyt kun luuseri eron viimein tultua märisi, että olisit nyt odottanut vielä jonkun vuoden (olisi halunnut sen ryyppäysajanpidennykseksi).