Mistä asioista ja millä tavalla vanhempanne arvostelevat teitä?

Äitini ei ole muistini mukaan koskaan arvostellut minua. Isäni oli jonkunlainen luonnonlapsi, ei kunnolla aikuistunut, ei hänkään arvostellut, saattoi jotain töksäyttää joskus, mutten muista tarkemmin, hän on ollut kauan jo kuolleena.

Äiti antaa aina ohjeita, joita en ole pyytänyt. En ilmeisesti elä sellaista elämää, jonka hän näkee hyväksi ja siksi hän kertoo jatkuvasti parannusehdotuksia. Pitäisi harrastaa enemmän liikuntaa, pitäisi hommata töitä, pitäisi tehdä hänen resepteillään ruokaa, pitäisi tutustua enemmän ihmisiin jne. Ei koskaan arvostele kuitenkaan suoraan päin naamaa, mikä olisi kyllä tervetulleempaa, koska saisin sitten paremmin otteen siitä, että mikä sen nenää oikein kutittaa.

Ei mistään. Ei ole koskaan tehnyt sitä.

N51

Vanhempani arvostelivat noussutta painoani parikymppisenä. Että kuinka paljon olet oikein lihonut?! Ja "älä ota enää lisää suklaata, ettei perse leviä".

Pituutta mulla 165 cm ja painoa oli tuolloin 60 kiloa

up

Äiti ei arvostele meistä lapsista ketään päin naamaa, mutta selän takana kritisoi kyllä.

up

lisää

Äitini ei aina käsitä, että työpaikkaa voi vaihtaa.

Olen kohta 50v.

Äitini ei arvostellut, tai korkeintaan arvosteli aiheesta lapsuudessa. Esim. huoneen sotkuisuudesta.

Isän kanssa olen harvoin tekemisessä, koska jokunen vuosi sitten arvosteli oikeastaan kaikkea, mikä oli minulle tärkeää. Minä olen sukuni hylännyt herra ja minulla on höpö ammatti. Mieheni on turha paperinpyörittäjä ja lapseni outo homo (ja tämä negatiivisesti sanottuna haukkumasanana, ei faktana).

Vähän väliä saan äidiltäni kuulla, että emmekö jo muuta isompaan asuntoon. Jatkuvasti jaksaa myös jauhaa, että serkullani on niin kiva mies ja kolme lastaankin on niin ihania. Ärsyttävää vihjailua, itse en todellakaan halua kolmea lasta, eikä myöskään kiinnosta kuinka ihana serkun mies "kimmo" on.

Määräaikainen työsuhde ja vuokralla asuminen. Hänen mukaansa vakituisen työn saa kun menee vaan reippaasti kysymään esimieheltä, ja vuokranmaksu on rahan heittämistä kaivoon, kyllä pitäisi aikuisella ihmisellä olla omistusasunto.

Meillä vaan töissä konsernin johto on se taho, joka budjetoi ja päättää työsuhteista, eli oma esimies ei voi niihin vaikuttaa. Asuntoasiassa määräaikainen työntekijä ei saa tuosta noin vaan pankista asuntolainaa, varsinkaan kun kukaan ei suostu takaajaksi, ja pienistä tuloista on vaikea säästää sitä omaa osuutta.

Ne arvostelee vaikka mistä, enimmäkseen kuitenki rahan kulutuksesta, ruokaostoksista ja ruuanlaitosta (eivät tiedä siitä oikeasti mitään), viihteellä käymisestä ja ulkona ruokailusta, vapaa-ajan vietosta. Loppujen lopuksi ihan tomppeleista asioista, joista eivät ole edes hyvin perillä.

Ehkä he omasta mielestäänn haluavat vain ohjailla ja neuvoa, mutta se juna meni jo.

N37__ kirjoitti:

Ne arvostelee vaikka mistä, enimmäkseen kuitenki rahan kulutuksesta, ruokaostoksista ja ruuanlaitosta (eivät tiedä siitä oikeasti mitään), viihteellä käymisestä ja ulkona ruokailusta, vapaa-ajan vietosta. Loppujen lopuksi ihan tomppeleista asioista, joista eivät ole edes hyvin perillä.

Ehkä he omasta mielestäänn haluavat vain ohjailla ja neuvoa, mutta se juna meni jo.

Eli et rakasta vanhempiasi etkä halua tai lähinnä kykene tulemaan heidän kanssaan toimeen, kuin feikkaamalla.

Ei siinä mitään, he eivät ehkä olisi sen arvoisiakaan.

Isä arvostelee jatkuvasti siitä, että en ole samanlainen ekstrovertti kuin hän enkä siis viihdy lainkaan ihmisten seurassa enkä nauti sukutapaamisista. Olen kelvoton myös siksi, että olen duunarihommissa enkä akateemisessa työssä, vaikka minulla on akateeminen koulutus. Olen yli 50-vuotias, isä päälle 80.