Deitti-ilmoitus netissä ja miehet ei ymmärrä, että en pysty tapailemaan ketään 100 km päästä

Siellä kauempanakin voi olla vuorotyöläinen, ja niin on aikatauluongelma ratkaistu. Ei ne vuorot aina voi ristiin mennä. Tai siellä kauempana voi olla ihana tyyppi joka käykin töissä sinun paikkakunnallasi, eikä ole mikään ongelma jäädä töiden jälkeen treffeille.. Vähän positiivista asennetta peliin 👌

Vierailija kirjoitti:

Jospa ne tulevatkin sinun luoksesi ja ovat vaikka valmiit muuttamaan paikkakunnallesi suhteen vakiinnuttua. 

Just nain kavi meille! 

Auttoi toki etta mies oli tyoton eli ei ollut periaatteessa mitenkaan sidoksissa entiselle paikkakunnalleen. 

Jos ap sinulla on noin hankalaa miehen saaminen, joustaminen aikatauluissa edes joskus ja kaikki, niin ehdotan yksin olemista toistaiseksi. Eläkkeellä ehdit sitten treffailla.

Vierailija kirjoitti:

30 kilometriä on ihan älyttömän vähän ja jos sekin on liikaa, niin rajaa kyllä vaihtoehdot tosi vähiin.

Jos kiinnostusta tapailuun on, niin ei se 100 kilometriäkään ole liian pitkä matka. Täytyy vaan alusta asti olla selvää, mitkä on mahkut kulkea julkisilla ja että jos toisella on auto, hän joutuu todennäköisesti kulkea enemmän.

Pk-seudulla ainakin. 30 kilsaa on suht tavanomainen työmatka vielä, eikä todellakaan mikään este deittailulle. Itse on sulkisi pois 100 km säteellä olevia pelkän matkan takia, sen voi toki edellyttää, että toisella on kulkupeli.

Oma maksimi naisen luo on 5 km, sen jälkeen alkaa olla turhan kova veto pyörällä. Toinen vaihtoehto on muutto yhteen heti, niin ei tarvitse joka päivä ajaa tuota.

Vierailija kirjoitti:

Ohhoh! Jos olisin antanut omien pelkojeni, työni ym.rajata elämääni ja suhdetta, en olisi koskaan tavannut suhdettani tuhasien kilometrien päästä. Toki alkuun meni aikaa, että tapaaminen onnistuu, mutta tässä nyt ollaan.

Miten tapasitte? Oliko sinulla deitti-ilmoituksessa aluerajauksena koko maailma, vai etsikö ulkomailla asuva kumppanisi nimenomaan kumppania Suomesta?

Vai tapasitteko jossain matkalla tms? On vähän eri asia aloittaa suhde, jos tapaa livenä jonkun ihmisen ja ihastuu, kun se että lähtisi vaikka deitti-ilmoituksessa tarkoituksella hakemaan kumppania kaukaa. En itse näe mitään syytä hakea tarkoituksella kumppania kauempaa, jos on mahdollista löytää läheltäkin. Toki silloin, jos mahdollisuudet löytää kumppani kotimaasta ovat käytännössä olemattomat, niin kai sen silloin ymmärtää, että lähtee hakemaan vaikka jostain sellaisesta maasta, josta ihmisillä on intressi muuttaa Suomeen, jolloin se oma vetovoima kummasti nousee. Toki eri asia, jos tavataan livenä ja ihastutaan, ja sitten vaan toinen sattuu asumaan kaukana..

Ap:n tapauksessa käsitin, että kyse on nettideittailusta tms, ja ymmärrän oikein hyvin, ettei ole motivaatiota lähteä etsimään kumppania jostain 100 km:n päästä, jos jo treffeillä käyminen vaatii kohtuutonta sumplimista arjessa. Vielä raskaammaksi menisi, jos oikeasti ihastuisi ja alkaisi seurustella, jolloin kuitenkin haluaisi nähdä useammin. Ja jos ap tietää, että hänen on realistista löytää kumppani lähempää, niin miksi lähteä etsimään kauempaa? Nyt joku tietysti sanoo, että eihän sitä tiedä, jos Se Oikea olisikin siellä kauempana - no, ei tietysti tiedäkään. Mutta ehkä ap voi siirtyä niille apajille sitten, jos ei kohtuullisen ajan sisällä ala löytyä kumppania läheltä. Jos taas se löytyy ja tuntuu Oikealta, silloin asia on kunnossa. Jos kukaan ei kolahda, voi lähteä katsomaan kolahtaisiko kauempana asuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

30 kilometriä on ihan älyttömän vähän ja jos sekin on liikaa, niin rajaa kyllä vaihtoehdot tosi vähiin.

Jos kiinnostusta tapailuun on, niin ei se 100 kilometriäkään ole liian pitkä matka. Täytyy vaan alusta asti olla selvää, mitkä on mahkut kulkea julkisilla ja että jos toisella on auto, hän joutuu todennäköisesti kulkea enemmän.

Pk-seudulla ainakin. 30 kilsaa on suht tavanomainen työmatka vielä, eikä todellakaan mikään este deittailulle. Itse on sulkisi pois 100 km säteellä olevia pelkän matkan takia, sen voi toki edellyttää, että toisella on kulkupeli.

PK-seudulla vaan on toimiva julkinen liikenne, joka kulkee käytännössä ympäri vuorokauden. Jossain pikkukaupungissa 30 km voi olla hankala matka julkisilla, jos omat työajat eivät mene hyvin yksiin juna-aikataulujen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jospa ne tulevatkin sinun luoksesi ja ovat vaikka valmiit muuttamaan paikkakunnallesi suhteen vakiinnuttua. 

Minulle sopisi kyllä tuo, että toinen muuttaa omalle paikkakunnalleni myöhemmin, mutta omaan asuntooni en toista haluaisi. Vaikka asuntoni on periaatteessa pieni kaksio, niin kyllä täällä tulisi liian ahdasta kahdelle ihmiselle.

-9

Vierailija kirjoitti:

30 kilometriä on ihan älyttömän vähän ja jos sekin on liikaa, niin rajaa kyllä vaihtoehdot tosi vähiin.

Jos kiinnostusta tapailuun on, niin ei se 100 kilometriäkään ole liian pitkä matka. Täytyy vaan alusta asti olla selvää, mitkä on mahkut kulkea julkisilla ja että jos toisella on auto, hän joutuu todennäköisesti kulkea enemmän.

Totta - jos on todella rakastunut, sitä haluaa olla yhdessä välimatkasta huolimatta. Se on kuitenkin ihan eri tilanne kuin se, ettei vielä edes tunne toista ja pitäisi vasta lähteä ekoille treffeille tai tapailla, jotta voisi tutustua ja katsoa, kiinnostaako ollenkaan. Todennäköisyys jonkun yksittäisen tapaamisen kohdalla siihen, että kyseessä on elämän suuri rakkaus, ei ole kovin suuri. Joten ymmärrän, että motivaatiota lähteä deittailemaan toisiin maakuntiin, on olematon. Eri asia sitten, jos tapaisi jossain ihmisen, ihastuisi, rakastuisi, tajuaisi että hän on Se Oikea - silloin motivaatio etäsuhteeseen ja asioiden järjestelyyn olisi ihan toinen. Mutta arjen pyörittämisen keskellä se, että lähtisi etsimään Sitä Oikeaa satojen kilometrien päästä, on epätoivoista hakuammuntaa, joka vain rasittaa ja verottaa omaa jaksamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

30 kilometriä on ihan älyttömän vähän ja jos sekin on liikaa, niin rajaa kyllä vaihtoehdot tosi vähiin.

Jos kiinnostusta tapailuun on, niin ei se 100 kilometriäkään ole liian pitkä matka. Täytyy vaan alusta asti olla selvää, mitkä on mahkut kulkea julkisilla ja että jos toisella on auto, hän joutuu todennäköisesti kulkea enemmän.

Totta - jos on todella rakastunut, sitä haluaa olla yhdessä välimatkasta huolimatta. Se on kuitenkin ihan eri tilanne kuin se, ettei vielä edes tunne toista ja pitäisi vasta lähteä ekoille treffeille tai tapailla, jotta voisi tutustua ja katsoa, kiinnostaako ollenkaan. Todennäköisyys jonkun yksittäisen tapaamisen kohdalla siihen, että kyseessä on elämän suuri rakkaus, ei ole kovin suuri. Joten ymmärrän, että motivaatiota lähteä deittailemaan toisiin maakuntiin, on olematon. Eri asia sitten, jos tapaisi jossain ihmisen, ihastuisi, rakastuisi, tajuaisi että hän on Se Oikea - silloin motivaatio etäsuhteeseen ja asioiden järjestelyyn olisi ihan toinen. Mutta arjen pyörittämisen keskellä se, että lähtisi etsimään Sitä Oikeaa satojen kilometrien päästä, on epätoivoista hakuammuntaa, joka vain rasittaa ja verottaa omaa jaksamista.

Me rakastuttiin heti ensitreffeilla etta kylla sita tapahtuu :) (Treffit tosin kesti yli 24h)

Naiset valittaa että saa liikaa huomiota, miehet taas sitä että ei saa yhtään. Ellei ole top 20%. Miettikää vähän mistä valitatte.

Deittipalstalla olen ihmetellyt sitä että harva kertoo tarkkaa paikkakuntaa profiilissaan. Tuo tieto voisi hyvinkin auttaa siinä vastausten saamisessa.

Siellä miehet sitten laittaa huutojaan että lähtisitkö leffaan, kun voisi suoraan vaikka pistää siihen jo paikkakunnan, ei tuollaiseen nyt koko maakunnan naiset tartu.

Minun mies ajoi toistasataa kilometriä minua tapaamaan. Ihminen joka on valmis panostamaan suhteeseen löytää kyllä suhteen myös nettideiteissä. Yhdessä rakastuneena jo kolmatta vuotta. Joten ei, välimatka ei merkitse nettideiteissäkään jos vastassa on oikeasti mielenkiintoinen ihminen.

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

30 kilometriä on ihan älyttömän vähän ja jos sekin on liikaa, niin rajaa kyllä vaihtoehdot tosi vähiin.

Jos kiinnostusta tapailuun on, niin ei se 100 kilometriäkään ole liian pitkä matka. Täytyy vaan alusta asti olla selvää, mitkä on mahkut kulkea julkisilla ja että jos toisella on auto, hän joutuu todennäköisesti kulkea enemmän.

Totta - jos on todella rakastunut, sitä haluaa olla yhdessä välimatkasta huolimatta. Se on kuitenkin ihan eri tilanne kuin se, ettei vielä edes tunne toista ja pitäisi vasta lähteä ekoille treffeille tai tapailla, jotta voisi tutustua ja katsoa, kiinnostaako ollenkaan. Todennäköisyys jonkun yksittäisen tapaamisen kohdalla siihen, että kyseessä on elämän suuri rakkaus, ei ole kovin suuri. Joten ymmärrän, että motivaatiota lähteä deittailemaan toisiin maakuntiin, on olematon. Eri asia sitten, jos tapaisi jossain ihmisen, ihastuisi, rakastuisi, tajuaisi että hän on Se Oikea - silloin motivaatio etäsuhteeseen ja asioiden järjestelyyn olisi ihan toinen. Mutta arjen pyörittämisen keskellä se, että lähtisi etsimään Sitä Oikeaa satojen kilometrien päästä, on epätoivoista hakuammuntaa, joka vain rasittaa ja verottaa omaa jaksamista.

Me rakastuttiin heti ensitreffeilla etta kylla sita tapahtuu :) (Treffit tosin kesti yli 24h)

Et nyt rakkauden huumassasi tajunnut, mitä tarkoitin. Tottakai voi ekoilla treffeillä kiinnostua ja ihastua, rakastuakin. Pointtini olikin, että prosentuaalinen todennäköisyys siihen, että yksittäisen tapaamisen kohdalla kävisi noin, on aika pieni. Joten on todennäköisempää joutua käymään kymmenillä treffeillä ennenkuin OIKEASTI kiinnostuu ja OIKEASTI rakastuu. Jaksaisiko sitä juosta kymmenillä treffeillä maakunnissa tapaamassa sattumanvaraisia ihmisiä toivoen, että jonkun kohdalla epätodennäköinen molemminpuolinen rakastuminen tapahtuisi? Eri asia juosta eri paikkakunnalla sellaisen perässä, josta TIETÄÄ että kyseessä on ihminen, jonka kanssa haluaa olla.

Olen minäkin ihastunut ekalla tapaamisella ennestään tuntemattomaan. Yhden kerran kyseessä oli samalla paikkakunnalla asuva nettideitti, toisella kertaa eri paikkakunnalla asuva henkilö, jonka tapasin muissa merkeissä (ei siis treffeillä). Lisäksi olen ollut lukuisilla treffeillä, joissa toinen oli ihan kiva, mutta vaan kaverillisessa mielessä, ja olen tavannut elämäni aikana lukuisia ihmisiä - suurimpaan osaan en ole ihastunut.

Eräälle espoolaiselle ukolle oli hirveän raskasta tulla Helsinkiin treffeille, vaikka mun luo pääsi suoraan bussilla ja keskustaan näppärästi junalla. Täällä on kuitenkin esim paremmat ravintolat, näyttelyt etc. Oli muutenkin laiska ja omiin tapoihinsa jumittava. Enpä jaksanut sellaista kauan katsella.

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

30 kilometriä on ihan älyttömän vähän ja jos sekin on liikaa, niin rajaa kyllä vaihtoehdot tosi vähiin.

Jos kiinnostusta tapailuun on, niin ei se 100 kilometriäkään ole liian pitkä matka. Täytyy vaan alusta asti olla selvää, mitkä on mahkut kulkea julkisilla ja että jos toisella on auto, hän joutuu todennäköisesti kulkea enemmän.

Totta - jos on todella rakastunut, sitä haluaa olla yhdessä välimatkasta huolimatta. Se on kuitenkin ihan eri tilanne kuin se, ettei vielä edes tunne toista ja pitäisi vasta lähteä ekoille treffeille tai tapailla, jotta voisi tutustua ja katsoa, kiinnostaako ollenkaan. Todennäköisyys jonkun yksittäisen tapaamisen kohdalla siihen, että kyseessä on elämän suuri rakkaus, ei ole kovin suuri. Joten ymmärrän, että motivaatiota lähteä deittailemaan toisiin maakuntiin, on olematon. Eri asia sitten, jos tapaisi jossain ihmisen, ihastuisi, rakastuisi, tajuaisi että hän on Se Oikea - silloin motivaatio etäsuhteeseen ja asioiden järjestelyyn olisi ihan toinen. Mutta arjen pyörittämisen keskellä se, että lähtisi etsimään Sitä Oikeaa satojen kilometrien päästä, on epätoivoista hakuammuntaa, joka vain rasittaa ja verottaa omaa jaksamista.

Me rakastuttiin heti ensitreffeilla etta kylla sita tapahtuu :) (Treffit tosin kesti yli 24h)

Et nyt rakkauden huumassasi tajunnut, mitä tarkoitin. Tottakai voi ekoilla treffeillä kiinnostua ja ihastua, rakastuakin. Pointtini olikin, että prosentuaalinen todennäköisyys siihen, että yksittäisen tapaamisen kohdalla kävisi noin, on aika pieni. Joten on todennäköisempää joutua käymään kymmenillä treffeillä ennenkuin OIKEASTI kiinnostuu ja OIKEASTI rakastuu. Jaksaisiko sitä juosta kymmenillä treffeillä maakunnissa tapaamassa sattumanvaraisia ihmisiä toivoen, että jonkun kohdalla epätodennäköinen molemminpuolinen rakastuminen tapahtuisi? Eri asia juosta eri paikkakunnalla sellaisen perässä, josta TIETÄÄ että kyseessä on ihminen, jonka kanssa haluaa olla.

Olen minäkin ihastunut ekalla tapaamisella ennestään tuntemattomaan. Yhden kerran kyseessä oli samalla paikkakunnalla asuva nettideitti, toisella kertaa eri paikkakunnalla asuva henkilö, jonka tapasin muissa merkeissä (ei siis treffeillä). Lisäksi olen ollut lukuisilla treffeillä, joissa toinen oli ihan kiva, mutta vaan kaverillisessa mielessä, ja olen tavannut elämäni aikana lukuisia ihmisiä - suurimpaan osaan en ole ihastunut.

Kylla tajusin - mutta mun pointti taas oli, etta koska se mahdollisuus on olemassa, sita ei kannata jattaa valiin. ;) 

minulla 3-vuorotyö, välimatkaa oli tavatessa 150 km. muutettiin yhteen viikon tuntemisen jälkeen. molemmilla oli omistusasunnot, mies pystyi tekemään etätöitä, joten hän muutti minun luokseni. sovitiin, että kokeillaan näin ja mitään vahinkoa ei tapahdu, jos eroamme: kun miehelläkin on omistuasunto, niin hän sitten vain palaa kotiinsa. ajattelin its,e että ei taida mennä ihan tavanomaisten sääntöjen mukaan, mutta ajattelin myös, että entäs sitten, ei tätä systeemiä mikään laki estä enkä ole koskaan jaksanut noudattaa mitään kankeita kirjoittamattomia sääntöjä, joten mikäs siinä sitten. ollaan nyt asuttu 8 vuotta yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

minulla 3-vuorotyö, välimatkaa oli tavatessa 150 km. muutettiin yhteen viikon tuntemisen jälkeen. molemmilla oli omistusasunnot, mies pystyi tekemään etätöitä, joten hän muutti minun luokseni. sovitiin, että kokeillaan näin ja mitään vahinkoa ei tapahdu, jos eroamme: kun miehelläkin on omistuasunto, niin hän sitten vain palaa kotiinsa. ajattelin its,e että ei taida mennä ihan tavanomaisten sääntöjen mukaan, mutta ajattelin myös, että entäs sitten, ei tätä systeemiä mikään laki estä enkä ole koskaan jaksanut noudattaa mitään kankeita kirjoittamattomia sääntöjä, joten mikäs siinä sitten. ollaan nyt asuttu 8 vuotta yhdessä.

Huh. Edelleen yhdessä?