Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eipä tunnu kauhean ilahduttavalta mikään
12.01.2020 |
Krooninen sairaus, kivut ja vaivat. Esiteini tiuskii ja kiukuttelee joka asiasta. Toisaalta ei mikään ihmekään, että testaa rajojaan, koska vaikeaa niitä on jaksaa pitää kaiken muun vaikeuden viedessä jo suurimman osan voimista. Ystävyydet kaatuu aina alkuunsa. Vähän aikaa pystyn pitämään yllä positiivista tunnelmaa, mutta tuntuu että en voi kenellekään näyttää tätä elämää pelästyttämättä. "Miten sun viikonloppu meni?" "Kaikki menee päin helvettiä." Ei sellaiseen halua kukaan tutustua. Tai sitten joudun valehtelemaan aluksi, mikä käy itselle vähän raskaaksi, yleensä viestittely/näkeminen vähenee minun vaikeuksien takia.
Sitten pitäisi aloittaa näistä terveysasioista taistelu taas tänäkin vuonna terveyskeskuksen ja sairaalan kanssa. Ei tätä vaan jaksa, vuodesta toiseen samaa.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Omasta mielestäni meitä auttaisi tukisiivouspalvelu. Silloin energia ei menisi kodinhoidosta stressaamiseen. En jaksa yrittää, että saataisiin sellaista kun kaikki luulee kuitenkin, että yritän vaan saada kaikkea ekstraa. En tiedä mitä toi lapsikin niskuroi,miten se on aina niin negatiivinen? Miten sitä itseään ei yhtään haittaa tai hävetä toi ainainen inhottava tiuskinta? Olenko JO täysin epäonnistunut, jos on päässyt niskan päälle sillä lailla? Ap