Kun elämässä ei oikein ole mitään odotettavaa..

Luulen tietäväni tunteen

Kuulostaa vähän asenneongelmalta. Onni tulee pienistä asioista. Eilenkin oli älyttömän kaunis aurinkoinen talvipäivä. Istuin joen rannalla, katselin jäätyneitä kimaltelevia heiniä, hypin jäätyneisiin vesilätäköihin iloisena kuin lapsi ja olin onnellinen kun sain elää sen päivän :) No toki välillä masentaakin, mutta arjessa voi löytää pieniä onnen ja ilon hetkiä. 

Minulla sama, paitsi etten oikeastaan tylsisty kotona vaikken mitään erikoista tekisikään. Nyt on tosin oiva mahdollisuus että olen sairastunut syöpään, joten on tullut mietittyä olisiko mieltä lähteä hoitoihin, etenkin kun ne saattaisivat tehdä elämästä varsin hankalaa. Että tää mitäänsanomaton elämä jatkuisi ja vielä hard-vaikeustasolla, ehkä ei kiitos.

Jos ei ole mitään odotettavaa, kannattaa olla kiitollinen. Odottamalla tulevat asiat ovat nimittäin ikäviä surkeita kurjia. Kaiken hyvän eteen sen sijaan joutuu tekemään töitä..

Ei auta kuin itse järjestää tekemistä, joka tuo hyvää mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole mitään odotettavaa, kannattaa olla kiitollinen. Odottamalla tulevat asiat ovat nimittäin ikäviä surkeita kurjia. Kaiken hyvän eteen sen sijaan joutuu tekemään töitä..

Olet oikeassa. Itsellä sama elämäntilanne kuin tuossa edellä syöpäepäilyn kanssa, tutkimukset kesken.