Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä muita, jotka vasta yli 30-vuotiaana ovat puhjenneet kukkaan?
11.01.2020 |
Lapsena en ollut ikinä kaunis, enkä murrosiässä, en edes 20-vuotiaana. Puhkesin kukkaan sen jälkeen kun neljä vuotta sitten erosin ex-miehestäni ja pikku hiljaa löysin itseni. Vaikka itse sanonkin, olen kaunis sellaisella luonnollisella tavalla. Ihmettelen tätä välillä, koska en ole koskaan nuorempana ajatellut olevani kaunis - päinvastoin.
Nyt olen opetellut ottamaan miesten ja yleensäkin ihmisten huomion vastaan. Kyllä se tuntuu kivalta. Elämä on kivaa. Jokaisen pitäisi saada elää tällainen aika, että tuntee itsensä kauniiksi.
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ainakaan tuntenut 17-vuotiaana itseni olevan kauneimmillani. Vasta yli 30 vuotiaana aloin olla itsevarma. 50-vuotiaana alkoi olla rahaakin omaan käyttöön, joten pystyin satsaamaan enemmän itseeni.
En ole vielä 30 niin en osaa vastata. Juuri nyt olen kuitenkin ihan tyytyväinen. Ei ole edes liikakiloja.
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä 30 niin en osaa vastata. Juuri nyt olen kuitenkin ihan tyytyväinen. Ei ole edes liikakiloja.
Laihduta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä 30 niin en osaa vastata. Juuri nyt olen kuitenkin ihan tyytyväinen. Ei ole edes liikakiloja.
Laihduta.
Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, multa hävisi lapsen pyöreys kasvoista vasta joskus 25 vuotiaana.
Olen samaa mieltä viimeisestä lauseestasi: Jokaisen pitäisi saada elää aika, että tuntee itsensä kauniiksi. Sitä en tiedä, pitääkö ko. tunteen tulla muiden ihmisten ihailun kautta, mutta onhan se tietysti se tavallisin tapa.
Minä en usko kokevani tuota tunnetta, ellen synny joskus uudelleen tähän maailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti moniakin.
Tuosta oli tutkimus.
Naiset itse olivat mielestään kauneimmillaan 30-vuotiaina, miesten silmissä (riippumatta miesten iästä) 19-21v.
Kyllä.
Lapsena ja nuorena aikuisena olin kovin arka, henkisesti kömpelö ja epävarma. Itsevarmuus ja -luottamus kasvoi vasta 25+vuotiaana.
Elämä alkoi pikkuhiljaa kukoistaa kaikin tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä. Näytin kolmekymppiseksi asti ihan esiteiniltä, enkä edes kovin viehättävältä sellaiselta. Sittemmin olen saanut muodot kohdilleen, mistä lie viivästyneestä luonnonoikusta johtuen, ja alkanut näyttää aikuiselta nätiltä naiselta. Kasvoilta katosi lapsenpyöreys ja kropasta kömpelö villivarsa, nyt olen yhtäkkiä erittäin kivannäköinen nainen. Vielä kun saisi identiteetin seuraamaan muutoksen perässä.
Yksinkertaisille vielä tiedoksi, että painoni on ollut aina sama, en siis puhu nyt laihtumisesta.
No mä puhkesin kukkaan, kun sain lapset. Sitä parasta aikaa kesti vajaat 20 v, eli ikävuodet 27-45, sitten alkoi ikä näkyä. Mutta oikein varsinainen rupsahtaminen alkoi tasan 50-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapasin nykyisen mieheni vasta 45-vuotiaana. Toisin kuin edelliset, tämä on kiltti ja hyvä. Älkää luovuttako.
Sanoaan että miehet ovat kuin viini toiset paranee vanheessaan ja toiset etikoituu ja happanee...
Itse toivosin kuuluvani niihin miehiin, jotka paranevat vanhetessaan... Luulen itse ainakin hieman paranteneeni ulkoista olemustani sen jälkeeni kun hyväksyin kaljuuntumiseni, enkä enää yritä epätoivoisesti peitellä etenvää kaljuuntumistani, nyt jälkeenpäin monesti aika nauretavilla tavoilla... (Sille en voi mitään, että jotku saavat näppyjä kaljuja nähdessään, josa syysä saattavan nyrpisellä nenäänsä. Ja/ tai liittävät sen aina johonkin ei toivottuun, kuten sairauksiin tai huonoihin elämäntapohin).
oinen mikä saanee minut näyttämään hieman paremmala on se, etä ainakaan toistaiseksi en omaa ylipainoinen, joka on melko harvinaista omassa ikäluokassani.
Oliko tämä myös miehille?
Minä olen poikamainen ja hoikka, luontaisesti mieheksi aika siro ja lisäksi vain 172cm.
Nuorempana siis geenipoolin ylijäämämateriaalia, kun naiset katsoivat merkkejä korkeista testosteronitasoista lapsuudessa ja taistelijan ominaisuuksista.
Joskus +-35v tienoilla aloina näyttämään edes vähän miehekkäämmältä, vaikka yhäkin nuorelta.
Tuossa iässä sain ensimmäistä kertaa naisilta aloitteita, peräti viitisen kappaletta. Yllättäen alle 25-vuotialta naisilta jotka arvioivat iäksi 25+. Myös muutama 40+ nainen tykkäsi. Päädyin elämäni ensimmäiseen parisuhteeseenkin.
Oman ikäinen nainen ei ole koskaan tykännyt kun olin alle 40. Ehkäpä ruuhkavuosi-iässä poikamaisuus ei iske. Kukapa tietää.
Joskus 40 tienoilla aloin rupsahtamaan, hiusraja pakeni ja ikä alkoi näkyä. Nyt olen tasoa Klonkku. Tilanne on silti parempi kuin nuorempana, viime vuonna aloitin elämäni toisen parisuhteen.
M/43v
Nuorena olin tosi epävarma ja ujo harmaavarpunen. Tuntui, että kaikki muut ympärillä tiesivät mitä elämässä tehdään ja itse ajelehdin ahdistuneena etsimässä. Nyt neljääkymppiä lähestyessä huomaan, että ikä on tuonut itsevarmuutta ja nuoruuden perusteelliset pohdinnat mm. ammatin ja elämänarvojen ylipäätään suhteen kantavat nyt hedelmää. Olen sellaisessa tilanteessa, jonka itse olen valinnut. Nautin työstä, perheestä ja itsevarmuuden myötä myös ulkonäköön panostamisesta. Huomaan, että ne joiden itsevarmuutta kaksikymppisenä kadehdin, eivät ehkä sittenkään oikeasti tienneet mitä tahtoivat vaan tekivät asiat ”niin kuin kuuluu”. Nyt moni heistä onkin kriisissä, jonka itse kävin jo 20-25-vuotiaana läpi.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena olin tosi epävarma ja ujo harmaavarpunen. Tuntui, että kaikki muut ympärillä tiesivät mitä elämässä tehdään ja itse ajelehdin ahdistuneena etsimässä. Nyt neljääkymppiä lähestyessä huomaan, että ikä on tuonut itsevarmuutta ja nuoruuden perusteelliset pohdinnat mm. ammatin ja elämänarvojen ylipäätään suhteen kantavat nyt hedelmää. Olen sellaisessa tilanteessa, jonka itse olen valinnut. Nautin työstä, perheestä ja itsevarmuuden myötä myös ulkonäköön panostamisesta. Huomaan, että ne joiden itsevarmuutta kaksikymppisenä kadehdin, eivät ehkä sittenkään oikeasti tienneet mitä tahtoivat vaan tekivät asiat ”niin kuin kuuluu”. Nyt moni heistä onkin kriisissä, jonka itse kävin jo 20-25-vuotiaana läpi.
Minulla sama juttu, olen alle 30 ja olen käynyt läpi kaikkea tuollaista. On vaan vaikeaa kun muut samanikäiset näyttävät ulospäin etenevän kovaa vauhtia. Lisäksi on kannettavana paine, jota toinen vanhempi minuun kohdistaa vielä tämän ikäisenä.. Pystyisin hetkenä minä hyvänsä paahtamaan muiden odotusten mukaan, mutta en halua. Minulla on oikeus päättää itse omasta elämästä en ole sitä jollekin muulle velkaa.
Alue: Aihe vapaa
Mulla puhkesi skitsofrenia.