Miksi koulu painostaa oppilaita vanhojen tansseihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ilmeisesti poika, jos painostaa? Yhteisen edun vuoksi pitää joskus uhrautua, että tanssit saataisiin ylipäätään järjestettyä.

Miksi ihmeessä tanssit pitäisi vuonna 2020 järjestää sukupuolittain? Kaikki voivat opetella viemään ja olemaan vietävänä ja tanssia eri ihmisten kanssa. 

Tanssimassa olisi silloin liian vähän.

Liian vähän mihin? Eikö olisi ideaalia, että ne tanssivat joita tanssiminen kiinnostaa? Voisi myös kiinnostaa useampia ilman tuota sukupuolipakotusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ilmeisesti poika, jos painostaa? Yhteisen edun vuoksi pitää joskus uhrautua, että tanssit saataisiin ylipäätään järjestettyä.

Miksi ihmeessä tanssit pitäisi vuonna 2020 järjestää sukupuolittain? Kaikki voivat opetella viemään ja olemaan vietävänä ja tanssia eri ihmisten kanssa. 

Tanssimassa olisi silloin liian vähän.

Liian vähän mihin? Eikö olisi ideaalia, että ne tanssivat joita tanssiminen kiinnostaa? Voisi myös kiinnostaa useampia ilman tuota sukupuolipakotusta.

Suurin osa ei halua profiloitua homoiksi, vaikka tanssiminen kiinnostaisi.

En tanssinut v. 2001, eikä kukaan painostanut. Olen ollut aina jotenkin immuuni ryhmäpaineelle, enkä muista koskaan tehneeni mitään siksi että muutkin. Ilmoitin vain etten osallistu. Jos joku olisi vängännyt, olisin varmaan katsonut tonnin seteli -ilmeellä.

Vierailija kirjoitti:

Elämään kuuluu tietynlaisia siirtymäriittejä, ja oman kokemukseni mukaan ne, jotka aina jättävät kaikki tällaiset väliin, syrjäytyvät muutenkin vähän kaikesta.

Itsenäinen ajattelu ja oman tien kulkeminen on tavallaan hienoa. Sosiaalisuuden ja yhteisöön sitoutumisen ja sitä myötä paremman hyvinvoinnin saavuttamisen näkökulmasta kannattaisi kuitenkin myös tehdä niitä samoja juttuja samassa tahdissa kuin muutkin ikätoverit, vaikka aina ei niin nappaisikaan. Mitä enemmän antaa itselleen luvan skipata sitä sun tätä kun oikeasti vähän jännittää tai ujostuttaa tai tuntuu muuten epämukavalta, sitä helpommin jää sivuun itse elämästä.

Näin puhuu yleensä sellainen ekstrovertti jolle elämä on helppoa, kaikki tykkää susta ja voi miten ihanaa osallistua tapahtumiin ja kissanristiäisiin. Se että ei halua maksaa satoja euroja ringissä pyörimisestä ikätovereiden (mahdollisesti ikävässä) seurassa, ei tee kenestäkään syrjäytyjää.

Tanssiiko kuitenkin suurin osa/lähes kaikki vielä nykyään? Vai onko yleisempää, että jättää väliin.

Ymmärrän tavallaan tuon ajatuksen siirtymäriiteistä. Olin itse lukioiässä syrjäytynyt ja masentunut ja minulla meni periaatteessa koko nuoruus ohi. Mulla on jäänyt kokematta todella paljon muille normaaleja siirtymäriittejä ja asioita. Jätin vanhojentanssit väliin, koska olin yksinäinen ja syrjätynyt. En kadu, että jätin ne väliin. Enemmän harmittaa yleisesti, että nuoruus meni ohi. Nyt aikuisena olen kyllä aika normaali enkä ole jäänyt syrjäytyneeksi. 

Minäkin jäisin mielummin kotiin kun tanssisin jonkun amiksen kanssa.

Onko tämä nykyään siis hyvinkin yleistä, että tansseihin ei haluta osallistua?

Ihan hyvä että voi valita osallistuuko vai ei.

Ainakin oman poikani koulussa suurin osa tanssii ilmeisen mielellään. Tapahtuma on aivan ihana ja mielestäni myös osa tapakasvatusta.

Oma poikani ja moni hänen kaveristaan tanssi jo 1:llä, koska poikia on selvästi vähemmän koulussa.