Rakastan miestäni, mutta hänen tytär ahdistaa niin paljon :(
Kannattaako edes yrittää tottua tai kiduttaa itseään enempää. Rakastan miestäni niin paljon yli kaiken, mutta hänen tytär aiheuttaa niin suurta ahdistusta. Ei minusta vaan ole tähän, että toisen naisen kanssa eletty elämä on jatkuvasti läsnä. Lapselta tulee koko viestiä tai soittoa jne. Exän kanssa käydyt riidat lapseen liittyen vaikuttavat miehen mielialaan.
Tuntuu, että vaikka lähdettäisiin lomalle ulkomaille, koskaan ei voi olla kahdestaan.. täysin. Tiedän, mitäs otin lapsellisen miehen. Itsellä ei lapsia arvatenkaan ole. Olen vasta ajan myötä rakastunut mieheen, jolloin tunne on pikkuhiljaa vahvistunut. Tietysti miehen empatiakyvyn puute Vaikuttaa tähän ulkopuolisuuden tunteeseen kovasti. Mies ei myöskään koskaan puhu omista tunteistaan, eikä muutenkaan ole keskustelijatyyppiä. Ehkä nämä asiat vaikuttavat siihen, miksi tuo lapsi tuntuu raskaalta. Mies ei tavallaan osaa hoitaa sanoillaan tilanteita oikein. Myös lapsi oireilee eikä halua enää tulla niin pitkäksi aikaa isälleen.
Vastaavassa tilanteessa olevia/ olleita? Löydänkö vielä vastaavan rakkauden.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että tekisi mieli ulostaa noin typerän ihmisen päälle. Niin paljoa sinua ihmisenä arvostan.
Kolmen lapsen lapsen mummi, 67
Ai kamala mitä sä kirjotit. Ulostatko useinkin ihmisten päälle? T: Viiden mummi
Tuo toisen päälle ulostaminen on aika sairas fantasia. Sääli tuollaisen lapsia.
Mulla oli ex joka huokasi, nyt ajateltuna teatraalisesti, katsoi sivuun ja sanoi:
"en halua puhua tunteista".
Aikojen kuluessa sattui ja tapahtui.
Nyt jälkeenpäin oon tajunnut että kyse oli narsistista, jolla ei ollut mitään terveitä tunteita.
Ap sinä olet aikuinen joten sinun tulee käyttäytyä kuin aikuinen. Miten voi ihmisellä olla jotain lasta vastaan. Aivan kuin olisit itsekkin lapsi. Jos olet vähänkin negatiivinen lasta kohtaan niin ehdottomasti parempi kun lopetat seurustelun ja etsit miestä jolla ei ole lapsia.
Uuskuvioissa lapsille pitää tehdä selväksi että biologisia vanhempia on vain yksi. Ettei vanhemman uusi kumppani yritä korvata biologista vanhempaa, vaan on eri tyyppi, aikuisystävä.
Joskus toimii kun aikuisystävät asuu eri osoitteissa. Lapset kasvaa nopeasti.
Apn tapauksessa ongelma taitaa olla miehessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastat miestäsi niin kovin paljon mutta häneltä puuttuu empatiakyky, kysy kertoa tunteistaan, kyky kuunnella sinun tunteita, kyky asettaa rajoja lapselleen, kyky suhtautua järkevästi tai edes kohteliaasti mahdollisuuteen että olisit raskaana.. Todellinen ihannemies siis ja kaiken rakkautesi arvoinen jalokivi josta kannattaa pitää kiinni.
Nimenomaan.
Aloittaja ei arvosta etkä rakasta miehen tapaa kommunikoida, miehen tapaa olla vanhempi, ja kärsii tavasta miten mies kohtelee kumppaniaan. Mitä tässä yhtälössä sitten merkitsee sana rakkaus? Rakastumista rakastumisen tunteeseen?
Ei kuulosta, että aloittajasta ja tästä miehentapaisesta olisi millään lailla kumppaneiksi. Yhteiset näkemykset puuttuvat, niin myös keskinäinen lojaliteetti. On helppoa pistää syy miehen tyttären päälle - joka on kyllä tilanteeseen paljon syyttömämpi kuin mies itsessään, tai aloittaja itse. Oliskohan aloittajan aika katsoa peiliin, ja edes yrittää olla rehellinen itselleen.
Ongelma on miehessä, ei lapsessa. Kukaties myös aloittajassa itsessään; kuka pöllö toivoo lasta sellaisen miehen kanssa, jonka isyys on jo osoittautunut täysin huonoksi?
Rakastan miehen muita ominaisuuksi ja ehkä tämä empatiakyvyttömyys häneltä ei tulisi niin ilmi, jos hänellä ei olisi lasta. Hän kuitenkin siis pitää lapsesta hyvää huolta muuten ja keksii aktiviteetteja jne.
Uusperhesovittelu vain ei tunnu oikein onnistuvan.