Rakastan miestäni, mutta hänen tytär ahdistaa niin paljon :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikista vastauksista. Ehkä tässä tosiaan vain on omasta itsekkyydestäni eniten kysymys. Mies ei halua ikänsä vuoksi enää lapsia ja tämäkin on tietysti suuri kysymys. Joskus todella haukkunut lyttyyn kun hetken luuli, että olisin raskaana, ” koska ei todellakaan kiinnosta enää mitään vauva-aikaa tai lääkärireissuja/ päiväkoteja”. Siitä tuli todella paha mieli, ja vaikuttaa tietysti hieman olooni.

Mies ei osaa asettaa lapselle rajoja, joten tuollainen että soitan mylhemmin ei häneltä onnistu. Pihelimessa lapsi saattaa touhuta omiaan ja isä vaan kuuntelee eikä uskalla sanoa mitään. Pian 8v lapsi kyseessä.

Avaisitko vielä vähän, että mitä tarkalleen ottaen pystyynhaukkuvassa, empatiakyvyttömässä ja puhumattomassa miehessäsi rakastat?

Munaa tietysti. t. eri

Kuulostaa keskenkasvuisten touhuilta ja siltä että olette molemmat vain tyytyneet toisiinne suoraan sanottuna. 

Rakastat miestäsi niin kovin paljon mutta häneltä puuttuu empatiakyky, kysy kertoa tunteistaan, kyky kuunnella sinun tunteita, kyky asettaa rajoja lapselleen, kyky suhtautua järkevästi tai edes kohteliaasti mahdollisuuteen että olisit raskaana.. Todellinen ihannemies siis ja kaiken rakkautesi arvoinen jalokivi josta kannattaa pitää kiinni. 

Avaisitko vielä vähän, että mitä tarkalleen ottaen pystyynhaukkuvassa, empatiakyvyttömässä ja puhumattomassa miehessäsi rakastat?[/quote]

Meillä on hauskaa yhdessä ja hän osoittaa rakkautensa minua kohtaan teoilla. Yhteisiä harrastuksia ja hän tulee mukaan minun hassutteluihin kotona. Hakeutuu jatkuvasti lähelleni ja sohvallakin ottaa aina syliin.

Enemmän toiminnanmies kuin sanoillaan tunteitaan osoittava.

Vierailija kirjoitti:

Avaisitko vielä vähän, että mitä tarkalleen ottaen pystyynhaukkuvassa, empatiakyvyttömässä ja puhumattomassa miehessäsi rakastat?

Meillä on hauskaa yhdessä ja hän osoittaa rakkautensa minua kohtaan teoilla. Yhteisiä harrastuksia ja hän tulee mukaan minun hassutteluihin kotona. Hakeutuu jatkuvasti lähelleni ja sohvallakin ottaa aina syliin.

Enemmän toiminnanmies kuin sanoillaan tunteitaan osoittava.

Kuulostaa kaverisuhteelta. Hassutellaan ja harrastetaan ja kivaa on, mutta mitään syvällisempää ei ole. 

Yritä tehdä kaikkesi, jotta mies tajuaisi laittaa VAIN sinut etusijalle ja mukulasta tulisi miehelle yhdentekevä rasite. Valitettavasti jotkut luuserit ihan oikeasti onnistuu tässäkin :) uuden muijan p*llu menee oman lapsen edelle.

Vierailija kirjoitti:

Avaisitko vielä vähän, että mitä tarkalleen ottaen pystyynhaukkuvassa, empatiakyvyttömässä ja puhumattomassa miehessäsi rakastat?

Meillä on hauskaa yhdessä ja hän osoittaa rakkautensa minua kohtaan teoilla. Yhteisiä harrastuksia ja hän tulee mukaan minun hassutteluihin kotona. Hakeutuu jatkuvasti lähelleni ja sohvallakin ottaa aina syliin.

Enemmän toiminnanmies kuin sanoillaan tunteitaan osoittava.

*oksennus*

Seksi häntä ei tosin kiinnosta niin paljon kuin itseäni.

Ookoo

Minun äitipuoleni on tuollainen. Oli jo vuonna 1994, kun tapasi isäni. Oli, vaikka itselläänkin oli ja on kaksi minua vanhempaa tytärtä. Hän ei vain voinut sietää minua, ja vuosien saatossa se alkoi näkyä, kun hän ei enää osannut pidätellä itseään. Ja tosiin ettei käy epäselväksi, niin olin vuonna 1994 ihan lapsi vielä, ja niin kiltti ja ujo että on h*lvetti soikoon kumma, jos alatte minua syyttää tapahtuneesta. 

Tällä hetkellä hän on saanut elää isäni kanssa ilman minua jo useamman vuoden. Kun tarpeeksi kauan pistää kapuloita rattaisiin ja aiheuttaa pahaa mieltä, niin kyllä se siitä ap ja muut äitipuolet. Lapsista viis, kun kyse on sinun oikeudestasi kokea rakkautta. 

Anteeksi, ei ole tarkoitus olla ilkeä äitipuoli.

Miten se näkyy, ettei mies aseta rajoja? Jos sinä et ole paikalla, niin millaista heidän elämänsä on?

Vierailija kirjoitti:

Rakastat miestäsi niin kovin paljon mutta häneltä puuttuu empatiakyky, kysy kertoa tunteistaan, kyky kuunnella sinun tunteita, kyky asettaa rajoja lapselleen, kyky suhtautua järkevästi tai edes kohteliaasti mahdollisuuteen että olisit raskaana.. Todellinen ihannemies siis ja kaiken rakkautesi arvoinen jalokivi josta kannattaa pitää kiinni. 

Nimenomaan. 

Aloittaja ei arvosta etkä rakasta miehen tapaa kommunikoida, miehen tapaa olla vanhempi, ja kärsii tavasta miten mies kohtelee kumppaniaan. Mitä tässä yhtälössä sitten merkitsee sana rakkaus? Rakastumista rakastumisen tunteeseen? 

Ei kuulosta, että aloittajasta ja tästä miehentapaisesta olisi millään lailla kumppaneiksi. Yhteiset näkemykset puuttuvat, niin myös keskinäinen lojaliteetti. On helppoa pistää syy miehen tyttären päälle - joka on kyllä tilanteeseen paljon syyttömämpi kuin mies itsessään, tai aloittaja itse. Oliskohan aloittajan aika katsoa peiliin, ja edes yrittää olla rehellinen itselleen.

Oletko siksi noin epävarma, että puhutte miehen kanssa eri rakkauden kieltä tai mies ei puhu sinulle mitään rakkauden kieltä? Tee testi netissä ja jos sinulle sanallinen ilmaisu on rakkaudessa tärkeää ja mies rakastaa sinua, hän opettelee antamaan sitä. Samoin sinä opettelet mitä mies tarvitsee tunteakseen itsensä rakastetuksi.

Miksi olla empatiakyvyttömän miehen kanssa? Jos lapsen kanssa sopii lapselle (muutamaa) sopivaa kellonaikaa milloin soittaa ja viestii, hätätilanteissa toki voi, silloin miehen keskittyminen ei koko ajan häiriinny. On myös videopuhelut. Sinun ei tarvitse olla silloin samassa huoneessa tai kuuloetäisyydellä, ehkä korville jotain. Lapsella on kai äiti joka voi vastailla jatkuviin soittoihin ja viesteihin. Miehen ei tarvitse riidellä lapsen asioista, keskustelulla löytyy varmaan lapsen kannalta positiiviset ratkaisut ja näin se ei vaikuta mielialaan. Vanhempien pitäisi ottaa lapsen hyvinvointi ensin huomioon ratkaisuissaan, ei heidän omat itsekkäät vaatimukset ainakaan.

Osa vanhemmista on täysin kädettömiä erottuaan. Oman lapsen ei uskota koskaan valehtelevan... Aina on kyse vain väärinkäsityksistä. Lapsi on vanhemman huomiosta niin mustasukkainen, ettei siihen mahdu ketään muuta.

Itselläni on kokemus lapsesta, joka teki hyvin tietoisesti 10-vuotiaana tätä, että isän huomio riittää vain hänelle. Miehen mielestä oli outoa, kun välillä yhteisellä reissulla vetäydyin touhuamaan omia oman lapseni kanssa... Kun en jaksanut roikkua hänen ja omien lastensa kuviossa statistina. Aina mentiin hänen lastensa tarpeiden mukaan ja jos minun ja lapseni tarpeet olivat erilaiset, se näkyi paheksuntana.

Huvittavaa oli kerran Tuurissa, kun aiemmin oli syöty ruokaa ja meillä ei ollut vielä nälkä. Lapseni halusi shoppailemaan ja minä myös. Ravintolaan oli pitkä jono ja mies halusi syömään... Kerroin, että me ei tulla. Totesin, että soitellaan, kun ollaan lähdössä. Aika jäätävää suhtautumista, kun shoppailun jälkeen tavattiin autolla. Lapseni kanssa oli löydetty kaikkea kivaa ja käyty välipalalla. Hänen omat lapset oli naamat rutussa ja mies hiljaisen äkäinen. Aina olisi meidän pitänyt joustaa. Kyseinen mies on nyt entinen, eikä missään vaiheessa asuttu saman katon alla.

Miehen lapset olivat tyytymättömiä, jos tein oman lapsen kanssa jotain erillään... He olivat sen ajan oman isänsä kanssa. Minun kanssa he eivät niinkään viettäneet aikaa. Jokin kummallinen kilpailun yritys pyöri koko ajan.

Kun ovat kahdestaan lapsi kai tekee omiaan, leikkii yksin, isän mitä tekeekään. Välillä yhteisiä temppuja jne. Samaa kuin minunkin kanssani. Käyvät uimassa ja Hoplopissa. Kun lapsi itkee iltaisin ikävää äidistä niin tähän isä ei osaa oikein sanoa mitään rauhoittaakseen lasta.

Äiti riitelee ja arvostelee isää toiminnastaan aina lapsen kuullen.

Mies ei aseta rajoja siis, että lapsi kiljuu ja huutaa aivan jatkuvasti. Jos sanallakaan snotaan jotain niin huutaa koko ajan HILJAA. Aivan koko ajan pitäisi olla katsomassa lpsen näyttämiä tavaroita ja vaatteita ja piirrettyä on katsottava hänen kanssaan. Pää kääntyilee aivan koko ajan että pitäisi olla katsomassa. Lapsi on vielä aika leikki-iässä ja vaikuttaa enemmän 4 vuotiaalta kuin 8v. Mies on tästä minulle puhunutkin, että kehityksessä mahdollisesti jäänyt hieman jälkeen. On kyllä oppinut jo lukemaan kuitenkin jne, mutta sosiaalinen kanssakäyminen on hankalaa, kun ei selkeesti opeteta.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei aseta rajoja siis, että lapsi kiljuu ja huutaa aivan jatkuvasti. Jos sanallakaan snotaan jotain niin huutaa koko ajan HILJAA. Aivan koko ajan pitäisi olla katsomassa lpsen näyttämiä tavaroita ja vaatteita ja piirrettyä on katsottava hänen kanssaan. Pää kääntyilee aivan koko ajan että pitäisi olla katsomassa. Lapsi on vielä aika leikki-iässä ja vaikuttaa enemmän 4 vuotiaalta kuin 8v. Mies on tästä minulle puhunutkin, että kehityksessä mahdollisesti jäänyt hieman jälkeen. On kyllä oppinut jo lukemaan kuitenkin jne, mutta sosiaalinen kanssakäyminen on hankalaa, kun ei selkeesti opeteta.

Ei jestas sentään mitä tekstiä... Ja hyvät ihmiset, tämän takia meillä on varhaiskasvatus. Kun osa lapsista kasvaa tälläisissä kodeissa, ap:n ja miehensä kaltaisten käsissä... ^

Mistä kuvittelet löytäväsi "historiattoman" aikuisen miehen? No ehkä sentään peräkammarista, mutta sellaisen kvaliteetit tuskin innostavatsinua. En voi kuin ihmetellä, kun hehkutat, miten akastat miestä, mutta heti seuraavaksi kirjoitat merkittävistä puutteista (empatian puute, keskustelemattomuus jne.), jotka jatkossa osoittautuvat ylipääsemättömiksi kynnyksiksi.