Milloin kumppanille kuuluu raha(-asia)ni?

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun on yhteisiä menoja. Vaikka vuokra. Vaikka se maksettaisiin puoliksi, niin avoimuus raha-asioissa on luottamuksen osoitus. Ja parisuhde perustuu luottamukselle.

Meillä parisuhde perustuu nimenomaan rakkaudelle ja luottamukselle eikä rahalle. Yhteiset kulut (asuminen, ruoka, yhteisen auton kulut) maksetaan puoliksi eli molemmat tallettavat yhteiselle taloustilille kuukausittain summan, joka kattaa ne. Jos tulee yllätyksiä, lähinnä koskee autoa, sitten molemmat laittavat sinne lisää. Jäljellä oleva raha siirtyy seuraavalle kuukaudelle. Kaikki muu on omaa eikä kumpikaan ole toiselle tilivelvollinen sen paremmin tuloistaan kuin menoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jeesusonherra kirjoitti:

Riippuu miten asian sopii. Toisilla täysin omat rahat, toisilla yhteiset kuten kommunisteilla. Avioliitossa taitaa olla lakiteknisesti jonkinlainen velvollisuus.

Itse olen sillä kannalla että mitä paremmin pidetään raha-asiat ominaan, sen vähemmän tulee ongelmia. Raha taitaa olla edelleen numero yksi riidan aiheuttaja parisuhteessa. Kun on omat rahat eikä puutu toisen rahan käyttöön niin ei pitäisi tulla mitään ongelmaa.

Tämä pätee silloin jos molemmat kykenevät maksamaan omat kulunsa. Jos pariskunnan tuloero on hyvin suuri, pienempituloinen voi joutua elämään kädestä suuhun samalla kun se toinen säästää tonneja.

Näin se on. Meillä on suuri tuloero, joten en pystyisi mitenkään maksamaan puolta talon lainasta ja kuluista. Niinpä mies maksaa sen kokonaan, koska ei halua asua missään yksiössä perheen kanssa.

Sama meilläkin. Talossa asuessa pitää olla säästöjäkin mahdollisiin remonttikuluihin. Säästöjä työttömyyden tai sairaudenkin varalle. Ei voida elää tuhlaten kuin viimeistä päivää. Ei meiltä mitään puutu mutta kalliisiin harrastuksiin kuten matkusteluun ei olla törsätty. Jos asuttaisiin kerrostalossa niin voitaisiin matkustella mutta kummankin valinta oli parempi asumismukavuus kuin se matkusteleminen. Tässä on puutarhatöitä ja mahdollisuus nikkaroida ym. niin ettei ole tullut tekemisen puutetta. Ennen kaikkea oma rauha. 

Hah, olin aikoinaan miehen kanssa, joka esitti käyvänsä töissä. Oikeasti paljastuikin työttömäksi päihdeongelmaiseksi. Ihmettelin kun yritti maksattaa minulla kaiken (syömiset, juomiset, elokuvissa ja leffoissa käynnit), kun omien sanojensa mukaan oli kuitenkin hyväpalkkaisessa duunissa. Oli kuulemma sitä mieltä, että kun minä itse tienasin reilun kymppitonnin kuussa, niin olisin ollut velvollinen maksamaan hänenkin kulunsa. Ja tämä kaikki ihan kuukauden kestäneen tapailun aikana.

Juu ei, älkää koskaan elättäkö ketään. Hel*etin loiset.

Vierailija kirjoitti:

Jos on yhteinen kämppä ja yhteinen jääkaappi, niin molempien tulee kuluihin osallistua. Prosentuaalinen osuus laskettava tuloista.

Tuohan on vain mielipide.

Vierailija kirjoitti:

Aion ottaa erilliset vuokrasopimukset kuin kämppäkavereille jos muutan saman katon alle.

Pariskunta on viranomaisille aina yhteystalous, vaikka teillä olisi kunka erilliset sopimukset ja rahat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aion ottaa erilliset vuokrasopimukset kuin kämppäkavereille jos muutan saman katon alle.

Pariskunta on viranomaisille aina yhteystalous, vaikka teillä olisi kunka erilliset sopimukset ja rahat.

Ei sillä ole mitään merkitystä, kun ei hankkiudu viranomaisten kanssa tekemisiin. 

Kun asutaan erillään, raha-asiat ei kuulu toiselle. Kumpikin maksaa itse oman asumisensa ja elämisensä eikä ole yhteisiä lainoja eikä hankintoja. Jos muutetaan yhteen, toisen raha-asiat eivät edelleenkään kuulu toiselle, mutta kumpikin on vastuussa siitä, että hoitaa sen mitä on sovittukin. Ei ole väliä, miten yhteisten kulujen maksaminen on sovittu, vaan oleellista on vain, että kumpikin tekee kuten on sovittu. Raha-asiat alkavat kuulua toiselle siinä vaiheessa, kun ei pystykään pitämään sovitusta kiinni. Ja erityisesti niissä asioissa, joilla on merkitystä toisellekin.

Maksukyvyn muutoksista tulee puhua toiselle sen verran hyvissä ajoin, että tällä on aikaa varautua tulevaan. Esimerkiksi jos selviää, ettei toinen enää kykenekään maksamaan osuuttaan asumiskuluista, pitää jäädä riittävästi aikaa etsiä edullisempi asunto. Laskut on myös hyvä pitää omissa nimissään eli jos esim sähkölasku on Maijan nimissä, mutta on sovittu, että Matti maksaa laskun, niin Maijalle tulee ongelmia (ja pahimmassa tapauksessa menettäää luottotietonsakin), jos Matti jättääkin laskut maksamatta. Mutta niin kauan, kun kumpikin huolehtii omalta osaltaan siitä, että yhteistä sopimusta kulujen maksamisesta noudatetaan, ei toisen raha-asioista ole tarpeellista tietää sen enempää. 

Siinä vaiheessa kun on yhteinen asuntolaina tai kun puolisosi on taannut sinun ottamasi lainan. Aika loogista ja yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virallinen elatusvelvollisuus alkaa avioliitossa. En oo tämmösestä epävirallisesta kuullu. Kaikki parit sopii keskenään.

Jokaisella on velvollisuus elättää itsensä, myös teillä naisilla. 

niin tietysti on, mutta avioliittoon jos menee niin  lain mukaan kummallakin puolisolla on ollut elatusvelvollisuus toistaan kohtaan. jos ei tätä hyväksy ei pidä mennä vihille, se on vapaaehtoista.

Elatusvelvollisuus ei tarkoita oikeastaan yhtään mitään. Riittää kun sinulla on kaurapuuroa.

Se ei tarkoita sitä, että sinä saat miehen palkkatuloista puolet. 

Jos sinäkin syöt kaurapuuroa niin ok.

Perhe on yksikkö, jossa on yhteinen elintaso, muu on kämppäkaveruutta.

Pariskunta ei ole perhe. Miksi te ette tajua eroa?

Kenelläkään ei ole velvollisuutta antaa palkkatulojaan kenenkään käyttöön. Piste. 

Sivusta: Ei niin ja voit olla hyvin antamatta ja auttamatta. Mutta miksi se sinua kaivelee, jos joissain muissa liitoissa on sovittu raha-asioista ihan sulassa sovussa ja yhteisymmärryksessä toisin?

Sitä paitsi, harvoin kai erillisissä talouksissa elävillä edes on mitään tarvetta tuollaiselle toisen tulojen syynäämiselle. Meillä ei ollut edes avoliiton aikana. Yhteisen asunnon oston ja lapsen myötä toki jossain määrin ne toisen raha-asiat kuuluu kumppanille, jotta katto säilyy pään päällä ja lapsi saa tarvitsemansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virallinen elatusvelvollisuus alkaa avioliitossa. En oo tämmösestä epävirallisesta kuullu. Kaikki parit sopii keskenään.

Jokaisella on velvollisuus elättää itsensä, myös teillä naisilla. 

Ehdottomasti. Ensin pidempi koulutus kuin miehillä, seuraavaksi koomisen huono palkka, kotona yhteisiä ja yhdessä haluttuja lapsia hoitamassa, joten vuosien ansionmenetykset, valtaosa kotitöistä tehtävänä eli hirvittävä määrä ilmaista työtä ja eläkkeellä pienet tulot lastenhoidon vuoksi.