Milloin kumppanille kuuluu raha(-asia)ni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virallinen elatusvelvollisuus alkaa avioliitossa. En oo tämmösestä epävirallisesta kuullu. Kaikki parit sopii keskenään.

Jokaisella on velvollisuus elättää itsensä, myös teillä naisilla. 

niin tietysti on, mutta avioliittoon jos menee niin  lain mukaan kummallakin puolisolla on elatusvelvollisuus toistaan kohtaan. jos ei tätä hyväksy ei pidä mennä vihille, se on vapaaehtoista.

Elatusvelvollisuus ei tarkoita oikeastaan yhtään mitään. Riittää kun sinulla on kaurapuuroa.

Se ei tarkoita sitä, että sinä saat miehen palkkatuloista puolet. 

ei tarkoitakaan, mutta tarkoittaa että se jolla on rahaa maksaa vaikkapa toisen lääkkeet ja sairaalakulut jos asanosaisella ei ole. mutta todellisuudessa on aika vähän niitä jotka elättävät puolisoaan, vaikka tätä palstaa lukiessa voisi muuta luulla. itse en tunne ketään joka elättää puolisoaan, enkä tunne ketään joka ei olisi valmis rahallisesti auttamaan puolisoaan jos tarve vaatii.

Eipä mikään laki vaadi minua maksamaan puolison laskuja tai lääkkeitä, kyllä ne on ihan henkilökohtaisia menoja, jotka eivät kuulu lain ilmaiseman elatuksen piiriin.

Yksiselitteisesti, kyllä kuuluu elatuksen piiriin. Voit vapaasti lähteä oikeuteen tätä testaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Ensi vuonna tulee 25 yhteistä vuotta täyteen enkä vieläkään tiedä miehen tuloja eikä häntä kiinnosta minun raha-asiani. Molemmat maksavat omat menonsa, yhteistä omaisuutta ei ole.

Huolimatta 3 lapsesta ja perhevapaista olen onnistunut hankkimaan pari sijoitusasuntoa ja kesämökin, joten en todellakaan koe olevani taloudellisesti riistetty.

Mitäs jos teidän taloudessa se toinen onkin se riistetty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on salainen sääatötili josta en ole kertonut, mutta emme asu yhdessä ja en ole vaatinut toista kustantamaan minulle mitään.

Minä suuttuisin jos saisin tietää.

Kyllä vähän kirpaisisi minuakin, koska itse kituutan ja silti maksan puolet kaikista kuluista. Vituttaisi jos toisella olisi varaa maksaa enemmän.

Tuossa luki että eivät asu yhdessä. Ei sillä toisella ole velvollisuutta maksaa sinun(kin) vuokraasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensi vuonna tulee 25 yhteistä vuotta täyteen enkä vieläkään tiedä miehen tuloja eikä häntä kiinnosta minun raha-asiani. Molemmat maksavat omat menonsa, yhteistä omaisuutta ei ole.

Huolimatta 3 lapsesta ja perhevapaista olen onnistunut hankkimaan pari sijoitusasuntoa ja kesämökin, joten en todellakaan koe olevani taloudellisesti riistetty.

Mitäs jos teidän taloudessa se toinen onkin se riistetty?

Toki voi olla jos hän on pitänyt ne perhevapaat ja nainen samaan aikaan säästänyt väkisi mä rahoistaan.

Aiemmin ajattelin, että toisen raha-asiat ei minulle kuulu, mutta sitten kun kävikin ilmi, että silloinen nyksä, nykyinen ex, olikin ihan kusessa raha-asioittensa kanssa, päätin, että jatkossa vaadin enemmän avoimuutta. Nykyisen puolison kanssa, ollaan aika tarkkaan selvillä toistemme raha-asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virallinen elatusvelvollisuus alkaa avioliitossa. En oo tämmösestä epävirallisesta kuullu. Kaikki parit sopii keskenään.

Jokaisella on velvollisuus elättää itsensä, myös teillä naisilla. 

niin tietysti on, mutta avioliittoon jos menee niin  lain mukaan kummallakin puolisolla on elatusvelvollisuus toistaan kohtaan. jos ei tätä hyväksy ei pidä mennä vihille, se on vapaaehtoista.

Elatusvelvollisuus ei tarkoita oikeastaan yhtään mitään. Riittää kun sinulla on kaurapuuroa.

Se ei tarkoita sitä, että sinä saat miehen palkkatuloista puolet. 

ei tarkoitakaan, mutta tarkoittaa että se jolla on rahaa maksaa vaikkapa toisen lääkkeet ja sairaalakulut jos asanosaisella ei ole. mutta todellisuudessa on aika vähän niitä jotka elättävät puolisoaan, vaikka tätä palstaa lukiessa voisi muuta luulla. itse en tunne ketään joka elättää puolisoaan, enkä tunne ketään joka ei olisi valmis rahallisesti auttamaan puolisoaan jos tarve vaatii.

Eipä mikään laki vaadi minua maksamaan puolison laskuja tai lääkkeitä, kyllä ne on ihan henkilökohtaisia menoja, jotka eivät kuulu lain ilmaiseman elatuksen piiriin.

No ei kai se tarvitse lakia? Eikö ole itsestään selvää, että toinen auttaa tässä tilanteessa? Ei ne laskut mihinkään itsestään häviä.

Miten jos toisella on hyvä palkka ja toisella ei niin niin ne sairaalalaskut ja sairaskulut maksetaan?

Kela ei anna noihin laskuihin tukea kun on naimisissa ja toisella varaa maksaa. Eikä tietysti silllon kuulukaan antaa. Sillätavoin lain mukaan on elatusvelvollisuus.

Antaako se hyväpalkkainen mennä laskujen ulosottoon kun toinen ei niitä pysty maksamaan?

Katselee vierestä kun toinen on epätoivoinen ja sairauksien lisäksi tuskailee laskuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virallinen elatusvelvollisuus alkaa avioliitossa. En oo tämmösestä epävirallisesta kuullu. Kaikki parit sopii keskenään.

Jokaisella on velvollisuus elättää itsensä, myös teillä naisilla. 

niin tietysti on, mutta avioliittoon jos menee niin  lain mukaan kummallakin puolisolla on elatusvelvollisuus toistaan kohtaan. jos ei tätä hyväksy ei pidä mennä vihille, se on vapaaehtoista.

Elatusvelvollisuus ei tarkoita oikeastaan yhtään mitään. Riittää kun sinulla on kaurapuuroa.

Se ei tarkoita sitä, että sinä saat miehen palkkatuloista puolet. 

ei tarkoitakaan, mutta tarkoittaa että se jolla on rahaa maksaa vaikkapa toisen lääkkeet ja sairaalakulut jos asanosaisella ei ole. mutta todellisuudessa on aika vähän niitä jotka elättävät puolisoaan, vaikka tätä palstaa lukiessa voisi muuta luulla. itse en tunne ketään joka elättää puolisoaan, enkä tunne ketään joka ei olisi valmis rahallisesti auttamaan puolisoaan jos tarve vaatii.

Eipä mikään laki vaadi minua maksamaan puolison laskuja tai lääkkeitä, kyllä ne on ihan henkilökohtaisia menoja, jotka eivät kuulu lain ilmaiseman elatuksen piiriin.

Yksiselitteisesti, kyllä kuuluu elatuksen piiriin. Voit vapaasti lähteä oikeuteen tätä testaamaan.

Miksi testaisin, kun käräjäoikeuden päätösten mukaan puolisoa ei voi edellyttää maksajaksi. Kokeile itse, kumpi noista maksuista menettää luottotietonsa, se lääkkeiden syöjä vai puolisonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virallinen elatusvelvollisuus alkaa avioliitossa. En oo tämmösestä epävirallisesta kuullu. Kaikki parit sopii keskenään.

Jokaisella on velvollisuus elättää itsensä, myös teillä naisilla. 

niin tietysti on, mutta avioliittoon jos menee niin  lain mukaan kummallakin puolisolla on ollut elatusvelvollisuus toistaan kohtaan. jos ei tätä hyväksy ei pidä mennä vihille, se on vapaaehtoista.

Elatusvelvollisuus ei tarkoita oikeastaan yhtään mitään. Riittää kun sinulla on kaurapuuroa.

Se ei tarkoita sitä, että sinä saat miehen palkkatuloista puolet. 

Jos sinäkin syöt kaurapuuroa niin ok.

Perhe on yksikkö, jossa on yhteinen elintaso, muu on kämppäkaveruutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensi vuonna tulee 25 yhteistä vuotta täyteen enkä vieläkään tiedä miehen tuloja eikä häntä kiinnosta minun raha-asiani. Molemmat maksavat omat menonsa, yhteistä omaisuutta ei ole.

Huolimatta 3 lapsesta ja perhevapaista olen onnistunut hankkimaan pari sijoitusasuntoa ja kesämökin, joten en todellakaan koe olevani taloudellisesti riistetty.

Mitäs jos teidän taloudessa se toinen onkin se riistetty?

Hankala sanoa. Lokakuussa katsoin lehdestä, että tienaa 4x sen mitä minä saan vuodessa kokoon, joten aika riistetyltähän tuo vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensi vuonna tulee 25 yhteistä vuotta täyteen enkä vieläkään tiedä miehen tuloja eikä häntä kiinnosta minun raha-asiani. Molemmat maksavat omat menonsa, yhteistä omaisuutta ei ole.

Huolimatta 3 lapsesta ja perhevapaista olen onnistunut hankkimaan pari sijoitusasuntoa ja kesämökin, joten en todellakaan koe olevani taloudellisesti riistetty.

Asutteko eri asunnoissa? Vai onko asunto yhteinen? Vai vain toisen?

Vai miten olette jakaneet asumiskustannukset? Eikö ne ole kuitenkin yhteisiä menoja jonka sitten jaatte keskenänne?

Vai miten määrittelet omat menot.

Entä yhteisen lapsen kulut? Eikö nekin ole kuitenkin yhteisiä?

Vaikeaa ajatella, että tuossa teidän tapauksessa olisi vain "omia kuluja" joista ei keskustella lainkaan.

Sinulle ajattelumalli on hankala, mutta minulle ei. Jos en omista autoa enkä aja autoa enkä koskaan ole sen kyydissä, niin pitääkö minun kuitenkin mielestäsi osallistua sen auton kuluihin vain siksi, että se on puolisoni nimissä? Meillä ratkaisu on helppo: asia ei kuulu minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensi vuonna tulee 25 yhteistä vuotta täyteen enkä vieläkään tiedä miehen tuloja eikä häntä kiinnosta minun raha-asiani. Molemmat maksavat omat menonsa, yhteistä omaisuutta ei ole.

Huolimatta 3 lapsesta ja perhevapaista olen onnistunut hankkimaan pari sijoitusasuntoa ja kesämökin, joten en todellakaan koe olevani taloudellisesti riistetty.

Asutteko eri asunnoissa? Vai onko asunto yhteinen? Vai vain toisen?

Vai miten olette jakaneet asumiskustannukset? Eikö ne ole kuitenkin yhteisiä menoja jonka sitten jaatte keskenänne?

Vai miten määrittelet omat menot.

Entä yhteisen lapsen kulut? Eikö nekin ole kuitenkin yhteisiä?

Vaikeaa ajatella, että tuossa teidän tapauksessa olisi vain "omia kuluja" joista ei keskustella lainkaan.

Sinulle ajattelumalli on hankala, mutta minulle ei. Jos en omista autoa enkä aja autoa enkä koskaan ole sen kyydissä, niin pitääkö minun kuitenkin mielestäsi osallistua sen auton kuluihin vain siksi, että se on puolisoni nimissä? Meillä ratkaisu on helppo: asia ei kuulu minulle.

Kuka ostaa lapsille ruuat ja kurahaalarit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensi vuonna tulee 25 yhteistä vuotta täyteen enkä vieläkään tiedä miehen tuloja eikä häntä kiinnosta minun raha-asiani. Molemmat maksavat omat menonsa, yhteistä omaisuutta ei ole.

Huolimatta 3 lapsesta ja perhevapaista olen onnistunut hankkimaan pari sijoitusasuntoa ja kesämökin, joten en todellakaan koe olevani taloudellisesti riistetty.

Mitäs jos teidän taloudessa se toinen onkin se riistetty?

Toki voi olla jos hän on pitänyt ne perhevapaat ja nainen samaan aikaan säästänyt väkisi mä rahoistaan.

No jospa se toinen on antanut kaikki tulonsa perheen hyväksi ja toinen kerännyt itselleen?

Kun isovanhempani kuolivat, mummilla oli parinkymmenen tonnin jemmatili, ukilla ei ollut mitään omia jemmoja vaan kaikki yhteisillä tileillä. 

Riippuu miten asian sopii. Toisilla täysin omat rahat, toisilla yhteiset kuten kommunisteilla. Avioliitossa taitaa olla lakiteknisesti jonkinlainen velvollisuus.

Itse olen sillä kannalla että mitä paremmin pidetään raha-asiat ominaan, sen vähemmän tulee ongelmia. Raha taitaa olla edelleen numero yksi riidan aiheuttaja parisuhteessa. Kun on omat rahat eikä puutu toisen rahan käyttöön niin ei pitäisi tulla mitään ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virallinen elatusvelvollisuus alkaa avioliitossa. En oo tämmösestä epävirallisesta kuullu. Kaikki parit sopii keskenään.

Jokaisella on velvollisuus elättää itsensä, myös teillä naisilla. 

niin tietysti on, mutta avioliittoon jos menee niin  lain mukaan kummallakin puolisolla on ollut elatusvelvollisuus toistaan kohtaan. jos ei tätä hyväksy ei pidä mennä vihille, se on vapaaehtoista.

Elatusvelvollisuus ei tarkoita oikeastaan yhtään mitään. Riittää kun sinulla on kaurapuuroa.

Se ei tarkoita sitä, että sinä saat miehen palkkatuloista puolet. 

Jos sinäkin syöt kaurapuuroa niin ok.

Perhe on yksikkö, jossa on yhteinen elintaso, muu on kämppäkaveruutta.

Pariskunta ei ole perhe. Miksi te ette tajua eroa?

Kenelläkään ei ole velvollisuutta antaa palkkatulojaan kenenkään käyttöön. Piste. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensi vuonna tulee 25 yhteistä vuotta täyteen enkä vieläkään tiedä miehen tuloja eikä häntä kiinnosta minun raha-asiani. Molemmat maksavat omat menonsa, yhteistä omaisuutta ei ole.

Huolimatta 3 lapsesta ja perhevapaista olen onnistunut hankkimaan pari sijoitusasuntoa ja kesämökin, joten en todellakaan koe olevani taloudellisesti riistetty.

Mitäs jos teidän taloudessa se toinen onkin se riistetty?

Toki voi olla jos hän on pitänyt ne perhevapaat ja nainen samaan aikaan säästänyt väkisi mä rahoistaan.

No jospa se toinen on antanut kaikki tulonsa perheen hyväksi ja toinen kerännyt itselleen?

Kun isovanhempani kuolivat, mummilla oli parinkymmenen tonnin jemmatili, ukilla ei ollut mitään omia jemmoja vaan kaikki yhteisillä tileillä. 

Jospa se toinen hassaa kaiken ja toinen ajattelee että parempi olla pieni hätävara jossain, mutta mikäli toinen tietäisi näistä rahoista hän hassaisi nekin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensi vuonna tulee 25 yhteistä vuotta täyteen enkä vieläkään tiedä miehen tuloja eikä häntä kiinnosta minun raha-asiani. Molemmat maksavat omat menonsa, yhteistä omaisuutta ei ole.

Huolimatta 3 lapsesta ja perhevapaista olen onnistunut hankkimaan pari sijoitusasuntoa ja kesämökin, joten en todellakaan koe olevani taloudellisesti riistetty.

Mitäs jos teidän taloudessa se toinen onkin se riistetty?

Toki voi olla jos hän on pitänyt ne perhevapaat ja nainen samaan aikaan säästänyt väkisi mä rahoistaan.

No jospa se toinen on antanut kaikki tulonsa perheen hyväksi ja toinen kerännyt itselleen?

Kun isovanhempani kuolivat, mummilla oli parinkymmenen tonnin jemmatili, ukilla ei ollut mitään omia jemmoja vaan kaikki yhteisillä tileillä. 

Oletko varma että ukillasi ei mennyt kaikki samantien kurkusta alas? Ehkä mummosi tiesi miehensä, ja säästi siksi pahan päivän varalle ettei toisen holtiton rahankäyttö tee sitä että hän on vanhana kerjuulla.

jeesusonherra kirjoitti:

Riippuu miten asian sopii. Toisilla täysin omat rahat, toisilla yhteiset kuten kommunisteilla. Avioliitossa taitaa olla lakiteknisesti jonkinlainen velvollisuus.

Itse olen sillä kannalla että mitä paremmin pidetään raha-asiat ominaan, sen vähemmän tulee ongelmia. Raha taitaa olla edelleen numero yksi riidan aiheuttaja parisuhteessa. Kun on omat rahat eikä puutu toisen rahan käyttöön niin ei pitäisi tulla mitään ongelmaa.

Tämä pätee silloin jos molemmat kykenevät maksamaan omat kulunsa. Jos pariskunnan tuloero on hyvin suuri, pienempituloinen voi joutua elämään kädestä suuhun samalla kun se toinen säästää tonneja.

Koskaan ei kannata lainata rahaa kenellekään. Ja Suomessa kukaan ei ole minkään lain mukaan velvollinen elättämään kumppaniaan.

Vierailija kirjoitti:

jeesusonherra kirjoitti:

Riippuu miten asian sopii. Toisilla täysin omat rahat, toisilla yhteiset kuten kommunisteilla. Avioliitossa taitaa olla lakiteknisesti jonkinlainen velvollisuus.

Itse olen sillä kannalla että mitä paremmin pidetään raha-asiat ominaan, sen vähemmän tulee ongelmia. Raha taitaa olla edelleen numero yksi riidan aiheuttaja parisuhteessa. Kun on omat rahat eikä puutu toisen rahan käyttöön niin ei pitäisi tulla mitään ongelmaa.

Tämä pätee silloin jos molemmat kykenevät maksamaan omat kulunsa. Jos pariskunnan tuloero on hyvin suuri, pienempituloinen voi joutua elämään kädestä suuhun samalla kun se toinen säästää tonneja.

Näin se on. Meillä on suuri tuloero, joten en pystyisi mitenkään maksamaan puolta talon lainasta ja kuluista. Niinpä mies maksaa sen kokonaan, koska ei halua asua missään yksiössä perheen kanssa.

Raha-asiat kuuluvat siinä vaiheessa, kun on sellaisia yhteisiä asioita, joihin kummaltakin on löydyttävä riittävästi rahoitusta. Esimerkiksi yhteinen asuntolaina tai yhteinen vuokrasopimus. Ei siis saa syntyä tilannetta, että koko maksettava kaatuukin toisen niskoille siksi, että toinen on kuluttanut rahansa johonkin muuhun kuten vaikka pelaamiseen tms.