Lue keskustelun säännöt.
HS: Lapset tuovat uskomatonta onnea mutta vanhemmuudesta puhutaan kuin pitkittyneestä talvisodasta
09.01.2020 |
https://www.hs.fi/perhe/art-2000006005818.html
Artikkeli on vain tilaajille. Ingressi: Vuorovaikutuskouluttaja, tietokirjailija Elina Kauppila pitää lapsipuheen ongelmakeskeisyyttä yhtenä suomalaisen perusmentaliteetin ilmentymänä.
Artikkelissa käsitellään sitä, ettei lasten tuomasta onnesta aina uskalleta puhua varsinkaan lapsettomille tuttaville, joten mieluummin kerrotaan lapsiarjen hankaluuksista kuten väsymyksestä, perheeseen iskeneestä noroviruksesta yms. Kirjoittaja pohtii millä lailla tämä ongelmiin perustuva retoriikka vaikuttaa ihmisiin, muihin aikuisiin, nuoriin, perheen perustamisesta haaveileviin.
"KUN minulla ei vielä ollut lapsia, ihmettelin usein, miksi ihmiset edes hankkivat jälkeläisiä, jos lapsiarki on niin kurjaa kuin puheiden perusteella kuulosti.
Lapsia saaneet tuntuivat elävän yhtä pitkittynyttä talvisotaa."
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Ainakin vauva-aika on juuri sitä taistelua koko ajan. Hirveä unenpuute on pahinta. Kaiken muun vielä kestää, mutta se ettei saa moniin kuukausiin nukkua yhtään yötä hyvin, on jotain ihan järkyttävää. Sinne uupumuksen syövereihin hautautuu kaikki ne hyvätkin asiat.
No höpö höpö. Mulla on itkuinen yövalvova vauva ja saan n. 3h yöunta vuorokaudessa. Päivisin en saa nukuttua kun on vanhempi taapero kotihoidossa. Olen fyysisesti poikki ja uupunut. Mutta ikionnellinen, kiitollinen ja sydämeni laulaa onnesta kun saan olla ihanien lasteni äiti. Kynttilä mulla palaa molemmista päistä joudun valvomaan, mutta en ikinä vaihtaisi tätä lapsettomuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt hankkiako lapsia vai ei ja just tällainen uutisointi kuolettaa halun saada lapsen..
Aina negaa. Joskus kuulee sanottavan että lapset tuo iloa mutta kukaan ei kerro tarkemmin että sitä voisi kuvitella.
Oletko niin tyhmä että kuuntelet mitä matrix sanoo sulle? Tuo on just noiden uutisten tarkoitus. Älä ole orja.
Eli vanhemmat, jotka ei koe sitä huumaavaa onnentunnetta, yksisarvisia ja sateenkaaria jatkuvasti ei saisi puhua kokemuksistaan? Koska heidän kokemuksensa ei sovi jonkun toisen narratiiviin? Että pää kiinni vaan ja pois näkökentästä, täällä on sallittua vain ultraihanaa laspiarkea uhkuvat näkökulmat. Mahtaa ottaa päähän kun toiset yrittää viedä puheoikeudenkin vielä.
Add-perheen kanssa se tottavie tuntuikin pitkittyneeltä talvisodalta. Toipuminen käynnissä, lapsi asunut puoli vuotta onnistuneesti omillaan eli taistelut olivat lopulta voittoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin vauva-aika on juuri sitä taistelua koko ajan. Hirveä unenpuute on pahinta. Kaiken muun vielä kestää, mutta se ettei saa moniin kuukausiin nukkua yhtään yötä hyvin, on jotain ihan järkyttävää. Sinne uupumuksen syövereihin hautautuu kaikki ne hyvätkin asiat.
No höpö höpö. Mulla on itkuinen yövalvova vauva ja saan n. 3h yöunta vuorokaudessa. Päivisin en saa nukuttua kun on vanhempi taapero kotihoidossa. Olen fyysisesti poikki ja uupunut. Mutta ikionnellinen, kiitollinen ja sydämeni laulaa onnesta kun saan olla ihanien lasteni äiti. Kynttilä mulla palaa molemmista päistä joudun valvomaan, mutta en ikinä vaihtaisi tätä lapsettomuuteen.
Varmasti se uupunut äiti on myös onnellinen lapsistaan. Mutta kyllä saa sanoa, että vanhemmuus on raskasta jos sen niin kokee. Ei sinun kokemuksesi ole ainoa oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin vauva-aika on juuri sitä taistelua koko ajan. Hirveä unenpuute on pahinta. Kaiken muun vielä kestää, mutta se ettei saa moniin kuukausiin nukkua yhtään yötä hyvin, on jotain ihan järkyttävää. Sinne uupumuksen syövereihin hautautuu kaikki ne hyvätkin asiat.
No höpö höpö. Mulla on itkuinen yövalvova vauva ja saan n. 3h yöunta vuorokaudessa. Päivisin en saa nukuttua kun on vanhempi taapero kotihoidossa. Olen fyysisesti poikki ja uupunut. Mutta ikionnellinen, kiitollinen ja sydämeni laulaa onnesta kun saan olla ihanien lasteni äiti. Kynttilä mulla palaa molemmista päistä joudun valvomaan, mutta en ikinä vaihtaisi tätä lapsettomuuteen.
Varmasti se uupunut äiti on myös onnellinen lapsistaan. Mutta kyllä saa sanoa, että vanhemmuus on raskasta jos sen niin kokee. Ei sinun kokemuksesi ole ainoa oikea.
En niin väittänytkään vaan vastasin sille joka väitti että yövalvominen vie kaikilta elämänhalun kun elämä on taistelua. Ei ole, ei likimainkaan jokaisella. Ja mulla on ollut myös koliikkivauva...
Mielenkiinnosta: Miksi jotkut alapeukuttaa kommentteja, joissa joku on kertonut mistä lapsissa iloitsee??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa nyt onni pitää muutenkin peittää. Ei täällä rikkaatkaan ääneen voi kehua onneaan, koska kateelliset käyvät heti kimppuun. Jos ihminen saa lapsista onnea, on paras olla siitä ihan hiljaa, ettei kateelliset käy kimppuun.
Itse vietin monta vuotta sumussa univajeen takia, mutta vasta sen jälkeen olen osannut aidosti arvostaa yksinkertaisia iloja kuten hyvinnukuttua yötä, rauhassa syötyä ateriaa, kaikkia niitä asioita, joita pikkulasten kanssa ei voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt pikkulapsiaikana onnellisempi kuin koskaan: parisuhteessa on lisänä tämä ihana yhteys omasta, yhteisestä perheestä, elämä on tasapainoista ja mukavaa, lasten kasvua on mahtava seurata, päivittäin nauramme katketaksemme lasten ihanille, hupsuille jutuille + en olisi ikinä uskonut miten vahvaa se rakkaus omaa lasta kohtaan on, ja miten upealta tuntuu tuntea nahoissaan se, miten paljon saa rakkautta lapselta, ja kuinka tärkeitä hänelle olette.
Alapeukuttakaa nyt sitten kun eihän lapsellisen elämästä saa täällä sanoa mitään positiivista.
Totuus on että hyvin harvoille, ehkä alle 5% vanhemmista, lapset tuo onnen. Paljon yleisempää on se, että jälkikasvu tuo mukanaan pelkkää itkua, vitutusta, raivoa ja huolta. Minusta on hienoa että Suomessa on sananvapaus ja näistä negatiivisista tunteista saa puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kouluikäisiä lapsia ja he ovat aivan mahtavia tyyppejä. Me teemme paljon asioita yhdessä perheenä, keskustelemme, pelaamme, harrastamme ja katsomme vaikka elokuvia. Lapset ovat aivan ehdottomasti parasta mitä meille on tapahtunut, vaikka kauan elimme lapsettomanakin pariskuntana. Ei tarvitse miettiä sekuntiakaan, jos kysyttäisiin mikä on elämässä tärkeintä. Lasten kasvua on mielenkiintoista seurata ja on myös upeaa kun saa jakaa heidän kanssaan omia muistojaan. Itsekin olen ihmettelyt miksi lasten saamisesta puhutaan julkisuudessa nykyään niin negatiivisesti, vaikka ympärilläni olevista perheistä varmasti jokainen sanoisi lastensa olevan paras asia elämässään. Tietenkin lastenkin kanssa on vaikeita hetkiä ja aikoja, mutta samahan se on vaikka puolison tai koirankin kanssa. Asiat jotka tuovat onnea vaativat myös työtä, kompromisseja ja sitoutumista, mutta on palkintokin niiden arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Uusi tutkimus haastaa mielikuvan ankeasta lapsiperhearjesta: pikkulasten vanhemmat ovatkin muita aikuisia tyytyväisempiä elämäänsä: https://yle.fi/uutiset/3-11161327
Nykyään lapsiperhearki on helppoa, koska lapsen viihdyttämisen voi ulkoistaa älylaitteille. Ei ihme että vanhemmat tykkää, mutta lapset kärsivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totuus on että hyvin harvoille, ehkä alle 5% vanhemmista, lapset tuo onnen. Paljon yleisempää on se, että jälkikasvu tuo mukanaan pelkkää itkua, vitutusta, raivoa ja huolta. Minusta on hienoa että Suomessa on sananvapaus ja näistä negatiivisista tunteista saa puhua.
Välillä tuntuu, että täällä Suomessa ei muusta saakaan puhua kuin niistä negatiivista tunteista. Ei ”kukaan” halua kuulla, kun vanhempi kehuu lastaan ja kertoo kuinka ylpeä ja onnellinen hän on lapsestaan. Sehän olisi ylpeilyä ja todennäköisesti tulkittaisiin, että vanhempi pitää lastaan muita parempana. Paljon hyväksytympää on kertoa, että on sairasteltu, lapsella on uhma ja vanhempi on väsynyt. Siksi kai vanhemmuus nähdäänkin niin negatiivisena ja raskaana asiana, vaikka todellisuudessa suurin osa vanhemmista on erittäin onnellisia omista lapsistaan ja kokee näiden rikastuttavan omaa elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt hankkiako lapsia vai ei ja just tällainen uutisointi kuolettaa halun saada lapsen..
Aina negaa. Joskus kuulee sanottavan että lapset tuo iloa mutta kukaan ei kerro tarkemmin että sitä voisi kuvitella.
Jos epämääräinen uutisointi vaikuttaa mielipiteisiisi näin tärkeässä asiassa, lapsia ei kannata hankkia.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin vauva-aika on juuri sitä taistelua koko ajan. Hirveä unenpuute on pahinta. Kaiken muun vielä kestää, mutta se ettei saa moniin kuukausiin nukkua yhtään yötä hyvin, on jotain ihan järkyttävää. Sinne uupumuksen syövereihin hautautuu kaikki ne hyvätkin asiat.
Mutta ei kaikilla ole niin. Mun lasten vauva ajat oli ihania.
Vierailija kirjoitti:
Itse vietin monta vuotta sumussa univajeen takia, mutta vasta sen jälkeen olen osannut aidosti arvostaa yksinkertaisia iloja kuten hyvinnukuttua yötä, rauhassa syötyä ateriaa, kaikkia niitä asioita, joita pikkulasten kanssa ei voi tehdä.
No itse osaan noita arvostaa jo ilman sitä rääkyvää paskahousua. Juuri tämän arvostuksen takia en näistä elämän pienistä iloista haluakaan luopua.
Kun puhutaan, että lapsi tuo onnen, niin ei tarkoiteta mitään jatkuvaa loputonta vaaleanpunaisessa pilvessä ajelehtimista. Kun on itse väsynyt ja lapsi kiukuttelee, niin ei sitä onnea tulvi vaan jostain, vaan päällimmäisenä siinä hetkessä saattaa olla vaikkapa toivomus siitä, että saisi olla hetken rauhassa. Tietenkin.
Onnella tarkoitetaan jotain vaikeammin määritettäviä juttuja. Perheeseen kuulumista, sitä tulevaisuutta jota lapsi itsessään väistämättä tuo. Sukupolvien ketjua ja itsensä näkemistä sen osana. Ja on ne lapset joskus oikeasti myös hauskoja ja suloisia. Elämään tulee paljon asioita, joita ilman lapsia ei olisi. Oma rooli maailmassa muuttuu lopullisesti toisenlaiseksi. Sellaisia asioita tarkoitetaan.
Erilaisia hetkiä mahtuu kaikkien elämään teki minkä tahansa päätöksen lasten suhteen. Ei ole lopuntonta onnea kenelläkään.
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt pikkulapsiaikana onnellisempi kuin koskaan: parisuhteessa on lisänä tämä ihana yhteys omasta, yhteisestä perheestä, elämä on tasapainoista ja mukavaa, lasten kasvua on mahtava seurata, päivittäin nauramme katketaksemme lasten ihanille, hupsuille jutuille + en olisi ikinä uskonut miten vahvaa se rakkaus omaa lasta kohtaan on, ja miten upealta tuntuu tuntea nahoissaan se, miten paljon saa rakkautta lapselta, ja kuinka tärkeitä hänelle olette.
Alapeukuttakaa nyt sitten kun eihän lapsellisen elämästä saa täällä sanoa mitään positiivista.
Omat lapset aikuistumassa, nyt haastava vaihe elämässä. Onnellisinta aikaa elämässäni oli kun lapset oli allekoulu ikäisiä ja sain olla kotiäitinä.
Ihana poika sinulla💓