Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ajatteletteko koskaan sitä, että elämä on lopulta ihan hirveän surullista ja raadollista?
09.01.2020 |
Kun katson ihmisiä ympärillä, minulla tulee surullinen oli ajatellessani jokaisen lopulta vanhenevan ja ihmiselämän olevan vain lyhyt välähdys isossa kokonaisuudessa. Vauvoja katsellessani tulee lohduton olo siitä toiveikkaasta katseesta enkä voi olla ajattelematta sitä, että että osalla unelmat ja odotukset eivät ikinä toteudu. Kaikki yksilön henkilökohtaisina pitämät ajatukset ja muistot katoavat ikuisesti.
Lemmikkieläimiä katsellessani ajattelen sitä, että nuo ovat kuin vankeja ja täysin omistajiensa armoilla. Luonnossa eläviä eläimiä on hiukan helpompi katsella, ne eivät tajua elämän rajallisuutta mutta niidenkin kohdalla toivon, että niiden kuolema olisi mahdollisimman helppo ja että niiden ei tarvitsisi riutua nälkään ja sairauksiin.
En ole mikään puiden- tai ihmistenkään halaaja ja todella kranttu siitä, ketä lähipiiriini hyväksyn. Ei silti kulu yhtäkään päivää, etten jollain tavalla surisi sitä, että elämä on lopulta vain selviytymistaistelu vääjäämätöntä kuolemaa odotellessa.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on yhdentekevää
Niin yhdentekevää
kunhan silloin tällöin itses kanssa pärjäätJ. Leskinen
Muttta tuolla jossain voi olla jotain mitä ett ole tähän ajatujkseen juurtuneena hiffannut.
Yksi hankala ristiriiita esim pitkäaikaismasenukksesta kärsivilllä on se että kun on olut pitkäään masentunut, niin mielenkiinto ja siten uteliaisuus erilaisten asioiden suhteeen on ollut sammuneena pitkään jollon esim elämä ja käsitys sekä vuorovaikutus muuuttuu askeettiseksi jolloin se hankaloitttaa taas pääsemästä elämään kiiinni.
Minä pitkäaikaismasentuneena koen, että olen elämältä kokenut kaiken jo mitä olen halunnut kokea eikä minun tarvitsisi itselleni enää haalia jotain uutta tai ei ole tarvetta juurikaan kokea mitään uutta. Tuntuu niinkuin elämä sen jälkeen on ollut kuin huono jatko-osa. Ne vuodet kun en vielä ollut masentunut ja tuntuivat jollekin, olivat upeita. Vaikka lapsuutenikin oli vaikea, siinä oli kuitenkin upeaa se, että näki asiat tavallaan ensimmäistä kertaa ja kaikki oli uutta. Kun masennus iski, tunnen että siitä ei ole ollut jotenkin paluuta, koska en osaa enää katsoa asioita kuin ennen, ja nykyään on vain olemassa se tyhjyyden tunne. Mikään ei ole kuin ennen. Näen elämässä paljon enemmän kärsimystä kuin ennen, ja aistin sen enemmän, että elämän luonne on olla kärsimystä. Toisaalta osaan olla kiitollinen kaikista hetkistä, kun en kärsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selllaiset ihmiset jotka eivät pysähdy ja keksiväät ja haalivat jatkuvasti ideoiita, ovat kokoaika tuntosarvet pystyyssä aktiivisina, reagoiivat nopeasti ja käyttävät järkeäään, elävät hetkesssä, ovat rohkeita ja arvoivat riskit järkevästi, ajatttelavat elämämyönteiisesti, eivät pelkäää uusia haasteita, luovat ympärilleen valoa ja uskoa niiin sellaiset ihmiset nyt ainakin tulevat menestymäään.
Jatkuva tekeminen ja pysähtymättömyys voi olla myös tapa käsitellä ongelmia, ja jossain vaiheessa päättyy burn outiin.Liiallinen elämänmyönteinen ajattelu voi olla myös omien ongelmien lakaisemista maton alle. Enemmän on tärkeää oppia käsittelemään myös niitä negatiivisia tunteita, joita varmasti kaikilla on, niillä elämänmyönteisilläkin.
Ihmisen elämä on kuin holtiton kusivana synnytyslaitoksen ja krematorion välillä.
Kusen ja paskan välistä tänne tullaan ja matojen syötäväksi mennään.
Repikää siitä oman elämänne sankarit.
Vierailija kirjoitti:
Selllaiset ihmiset jotka eivät pysähdy ja keksiväät ja haalivat jatkuvasti ideoiita, ovat kokoaika tuntosarvet pystyyssä aktiivisina, reagoiivat nopeasti ja käyttävät järkeäään, elävät hetkesssä, ovat rohkeita ja arvoivat riskit järkevästi, ajatttelavat elämämyönteiisesti, eivät pelkäää uusia haasteita, luovat ympärilleen valoa ja uskoa niiin sellaiset ihmiset nyt ainakin tulevat menestymäään.
Tällaisia pidetään naiiveina ja ne revitään alas, jos tulee tilaisuus.
Ilman Jumalaa elämä olisi peloittavaa ja turhauttavaa. Jumalan antoi Jeesuksen että meillä olisi anteeksiantamus ja voimme kuulua JUmalan perheeseen ja kerran päästä todelliseen elämään taivaanvaltakunnassa. Jumala antaa meille tulevaisuuden ja toivon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeastaan ajatellut tuolla lailla edes pahimman masennukseni syvimmällä pohjalla. Nykyaikainen länsimainen elämä on enimmäkseen kuitenkin varsin mukavaa.
Lemmikkieläimistä säälin osaa, en kaikkia kuten ap. Vankeja ja omistajiensa armoilla? No, ei ne luonnossa pärjäisi. Se voi olla hyvin onnellinen vankila, kun saa turvan, virikkeitä, ruuan, terveydenhoidon, rakkautta.
Sen sijaan säälin hylättyjä lemmikkieläimiä, ja niitä, joilla on koti, joka ei välitä niistä. Juuri oli paikallisella facebook-sivustolla kuva kuolleesta kissasta, joka jäänyt ehkä auton alle. Miksi ottaa kissaa, jos ei sen vertaa siitä huolehdi että pitäisi sen turvassa? Se ei ole elämää, että joutuu selviytymään yksin ulkona vaarojen keskellä, ja voi joutua kidutetuksi ja tapetuksi mitä julmimmilla tavoilla. Mutta tuolla tavalla ajatteleville eläin on vain eläin, jonka voi helposti korvata uudella koska vaan.
Tänäänkin joku kirjoitti, miten helppoa on viedä koira piikille, kun perheeseen syntyy vauva. Katkaista siis elämä ennen aikojaan, antamatta sille mitään arvoa, koska koira on vaan sellainen lelu. Harjoittelukappale, jota hoidetaan, kunnes syntyy vauva, ja sitten koira joutaakin mennä...
Ihmisten julmuus on käsittämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen syntyy ja kasvaa ensimmäiset elinvuotensa avuttomana.
Ihminen vanhenee ja elää viimeiset elinvuotensa (usein) melko avuttomana, kunnes kuolee.
Kivun kanssa tänne tullaan ja kivun kanssa yleensä lähdetään. Siinä välissä vaan vähän häslätään ympäriinsä.
Ihmiselämä on 99%-sesti melko turhaa.
Eli kuten Irwin laulaa Vexi Salmen sanoin:
"Tänne itkien tullaan ja lähdetään esileikkiä elämä on vaan
Jätkä karskeinkin kyyneliin peitellään esileikkiä elämä on vaan
Turha rikkaan on rintaansa pullistaa luonnon kulkua ei voida mullistaa
Ohi kaikki on ennen kuin huomaatkaan esileikkiä elämä on vaan"
Vierailija kirjoitti:
Lemmikkieläimistä säälin osaa, en kaikkia kuten ap. Vankeja ja omistajiensa armoilla? No, ei ne luonnossa pärjäisi. Se voi olla hyvin onnellinen vankila, kun saa turvan, virikkeitä, ruuan, terveydenhoidon, rakkautta.
Sen sijaan säälin hylättyjä lemmikkieläimiä, ja niitä, joilla on koti, joka ei välitä niistä. Juuri oli paikallisella facebook-sivustolla kuva kuolleesta kissasta, joka jäänyt ehkä auton alle. Miksi ottaa kissaa, jos ei sen vertaa siitä huolehdi että pitäisi sen turvassa? Se ei ole elämää, että joutuu selviytymään yksin ulkona vaarojen keskellä, ja voi joutua kidutetuksi ja tapetuksi mitä julmimmilla tavoilla. Mutta tuolla tavalla ajatteleville eläin on vain eläin, jonka voi helposti korvata uudella koska vaan.
Tänäänkin joku kirjoitti, miten helppoa on viedä koira piikille, kun perheeseen syntyy vauva. Katkaista siis elämä ennen aikojaan, antamatta sille mitään arvoa, koska koira on vaan sellainen lelu. Harjoittelukappale, jota hoidetaan, kunnes syntyy vauva, ja sitten koira joutaakin mennä...
Ihmisten julmuus on käsittämätöntä.
Minä olen ollut paljon tekemisissä lemmikkieläinten kanssa ja siinä ohessa myös niiden omistajien kanssa. Kokemani perusteella sanoisin, että iso osa lemmikeistä ei voi hyvin ja että vielä isompaa joukkoa voisi hoitaa paremminkin. Eivät ne tietenkään luonnossa pärjäisi mutta ihmiset ovat ne sellaisiksi jalostaneet ja ihmisillä olisi minusta vähintäänkin moraalinen velvollisuus huolehtia siitä, että ne saavat elämisen arvoisen ja virikkeellisen elämän.
Tosin kun näen miten yksinäisiä vanhuksia kohdellaan yhteiskunnassamme, en oikeastaan edes ihmettele eläinten huonoa kohtelua. Ihmisellä on mahdollisuus olla ihana ja rakastava olento mutta erittäin suuri osa ihmiskunnasta tuntuu joutuneen kärsimyksen kierteeseen, jossa omat kaltoinkohtelut siirretään aina vain eteenpäin ja kierre jatkuu ikuisesti.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan ajatellut tuolla lailla edes pahimman masennukseni syvimmällä pohjalla. Nykyaikainen länsimainen elämä on enimmäkseen kuitenkin varsin mukavaa.
Et varmaan sitten kovin pohjalla ole ollut ja ehkä olet luonteeltasi tasainen ja yksiulotteinen ihminen? Minä ajattelen, että ilman nousuja ei voi olla laskuja ja toisilla sekä nousut että laskut ovat loivempia (ehkä myös lyhyempiä).
En voisi koskaan olla ystävä ihmisen kanssa, joka ei tietyssä mielessä ole koskaan nähnyt maailmaa kanssani yhtä raadollisesta vinkkelistä. Näin luultavasti siksi, ettemme lopulta koskaan tunneasioista puhuessamme puhuisi samoista asioista.
Jotta ei menisi synkistelyksi, elämässäni on paljon myös iloa ja nautintoa tuottavia asioita sekä muistoja. Lohduttaudun sillä, että ehkä tosi matalalla käynyt pääsee myös positiivisten tunteiden skaalassa todella korkealle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Ja kuinka monta läheistä ihmistä joutuu saattamaan hautaan ennenkuin itse joutuu sinne. HUi!
Siksi en arvosta mitään enkä välitä elämästä. Kaikki turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämä. sukupuoliteitse leviävä sairaus jossa kuolleisuusprosentti on sata. elämä on vain sarja luopumisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan ajatellut tuolla lailla edes pahimman masennukseni syvimmällä pohjalla. Nykyaikainen länsimainen elämä on enimmäkseen kuitenkin varsin mukavaa.
Et varmaan sitten kovin pohjalla ole ollut ja ehkä olet luonteeltasi tasainen ja yksiulotteinen ihminen? Minä ajattelen, että ilman nousuja ei voi olla laskuja ja toisilla sekä nousut että laskut ovat loivempia (ehkä myös lyhyempiä).
En voisi koskaan olla ystävä ihmisen kanssa, joka ei tietyssä mielessä ole koskaan nähnyt maailmaa kanssani yhtä raadollisesta vinkkelistä. Näin luultavasti siksi, ettemme lopulta koskaan tunneasioista puhuessamme puhuisi samoista asioista.
Jotta ei menisi synkistelyksi, elämässäni on paljon myös iloa ja nautintoa tuottavia asioita sekä muistoja. Lohduttaudun sillä, että ehkä tosi matalalla käynyt pääsee myös positiivisten tunteiden skaalassa todella korkealle.
ap
Minä olen ajatellut mainitsemiasi asioita hyvin paljon, mutta se ei ole tehnyt minua surulliseksi enkä pidä maailmaa raadollisena. Maailma on upea paikka, johon synkät puolet tuovat kontrastia. Elämässäni on ollut kurjuutta, mutta muistelen sitäkin hyvällä. Kasvoin ihmisenä huonojen kokemusten ansiosta, enkä ikinä menettänyt uskoani siihen, että pystyn nostamaan itseni ylös siitä suosta.
Minusta sinä, aloittaja, olet se yksiulotteinen. Tuollaiset ihmiset ovat kuin myllynkivi kaulassa, yrittävät painaa kaikki muut pohjaan. Ja ylpeilevät sillä kurjuudessa rypemisellä. Ei se tee kenestäkään syvällistä. Se on ihan vain negatiivisuutta. -eri
Vierailija kirjoitti:
Lemmikkieläimistä säälin osaa, en kaikkia kuten ap. Vankeja ja omistajiensa armoilla? No, ei ne luonnossa pärjäisi. Se voi olla hyvin onnellinen vankila, kun saa turvan, virikkeitä, ruuan, terveydenhoidon, rakkautta.
Sen sijaan säälin hylättyjä lemmikkieläimiä, ja niitä, joilla on koti, joka ei välitä niistä. Juuri oli paikallisella facebook-sivustolla kuva kuolleesta kissasta, joka jäänyt ehkä auton alle. Miksi ottaa kissaa, jos ei sen vertaa siitä huolehdi että pitäisi sen turvassa? Se ei ole elämää, että joutuu selviytymään yksin ulkona vaarojen keskellä, ja voi joutua kidutetuksi ja tapetuksi mitä julmimmilla tavoilla. Mutta tuolla tavalla ajatteleville eläin on vain eläin, jonka voi helposti korvata uudella koska vaan.
Tänäänkin joku kirjoitti, miten helppoa on viedä koira piikille, kun perheeseen syntyy vauva. Katkaista siis elämä ennen aikojaan, antamatta sille mitään arvoa, koska koira on vaan sellainen lelu. Harjoittelukappale, jota hoidetaan, kunnes syntyy vauva, ja sitten koira joutaakin mennä...
Ihmisten julmuus on käsittämätöntä.
Tavallaan itse ajattelen juuri päinvastoin. Minun olisi kohtuullisen helppoa viedä perheemme kissaa piikille, koska sillä ei ole ymmärrystä lähestyvästä kuolemasta. Sen sijaan joskus katselen sitä ja mietin, että miten kummassa ihminen on kesyttänyt niinkin vapaan ja itsenäisen eläimen lemmikikseen kuin mitä kissa on. Se tuntuu väärältä. Sen pitäisi elää vapaana luonnossa ja tehdä valintoja puitteissa, joita ihminen ei aseta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan ajatellut tuolla lailla edes pahimman masennukseni syvimmällä pohjalla. Nykyaikainen länsimainen elämä on enimmäkseen kuitenkin varsin mukavaa.
Et varmaan sitten kovin pohjalla ole ollut ja ehkä olet luonteeltasi tasainen ja yksiulotteinen ihminen? Minä ajattelen, että ilman nousuja ei voi olla laskuja ja toisilla sekä nousut että laskut ovat loivempia (ehkä myös lyhyempiä).
En voisi koskaan olla ystävä ihmisen kanssa, joka ei tietyssä mielessä ole koskaan nähnyt maailmaa kanssani yhtä raadollisesta vinkkelistä. Näin luultavasti siksi, ettemme lopulta koskaan tunneasioista puhuessamme puhuisi samoista asioista.
Jotta ei menisi synkistelyksi, elämässäni on paljon myös iloa ja nautintoa tuottavia asioita sekä muistoja. Lohduttaudun sillä, että ehkä tosi matalalla käynyt pääsee myös positiivisten tunteiden skaalassa todella korkealle.
ap
Minä olen ajatellut mainitsemiasi asioita hyvin paljon, mutta se ei ole tehnyt minua surulliseksi enkä pidä maailmaa raadollisena. Maailma on upea paikka, johon synkät puolet tuovat kontrastia. Elämässäni on ollut kurjuutta, mutta muistelen sitäkin hyvällä. Kasvoin ihmisenä huonojen kokemusten ansiosta, enkä ikinä menettänyt uskoani siihen, että pystyn nostamaan itseni ylös siitä suosta.
Minusta sinä, aloittaja, olet se yksiulotteinen. Tuollaiset ihmiset ovat kuin myllynkivi kaulassa, yrittävät painaa kaikki muut pohjaan. Ja ylpeilevät sillä kurjuudessa rypemisellä. Ei se tee kenestäkään syvällistä. Se on ihan vain negatiivisuutta. -eri
Näin ohiksena huomauttaisin, että ehkä se meneekin niin, että erityisen hyvin elämää ymmärtävä ihminen näkee maailman sen realistisessa pa*kassaan. On maailmassa paljon hyvääkin, mutta mikään ei peitä alleen ihmisen pahuutta, ilkeyttä, ymmärtämättömyyttä ja kovuutta. Länsimainen ihminen saattaa olla onnekas, mutta merkitystä sillä on, jos yli puolet muusta populaatiosta kokee pahaa? Ja on hyvä huomata, että historian kautta tarkastellessa länsimaisen ihmisen elämä on ollut vasta varsin lyhyen aikaa onnekasta ja sivistynyttä.
Miten pahasta voi saada hyvän, sitä on todella vaikea ymmärtää.
Minua ei kiinnosta tippaakaan, mitä täällä tapahtuu. Olen ollut uskossa 20 vuotta, eikä minulla ole edes kuoleman pelkoa.
Alue: Aihe vapaa
Ja näillekin ihmisille voi käydä niin että heille tapahtuu jotain negatiivista (esim sairaus, vamma tai menetys) tai traumaattista, ja se vaikuttaa heidän kykyynsä tehdä järkeviä päätöksiä ja pysyä aktiivisena tai voida hyvin tai menestyä. Tietynlainen luonteenlaatu voi ehkä ehkäistä ihmistä kärsimykseltä.
Loppuviimein elämässä on kärsimystä, aikalailla selittämättömistä syistä. Mitä enemmän yrittää kiintyä ohimeneviin asioihin, niin sitä todennäköisemmin kärsii asioista.