Mies suuttuu pienistä asioista ja huutaa
En tiedä mitä tekisin. Mies oli ennen rauhallisempi, mutta nykyään hermostuu pienistäkin asioista. Eilen yöllä kävin keittiössä juomassa vettä, niin mies heräsi ja alkoi huutamaan, että miksi herätän hänet. Sanoin, että otin vain vettä enkä tahallani ole ketään herättänyt. Mies huusi mulle kurkku suorana, että ” sä voit olla aivan varma, että huomenna sä heräät kolmelta” ” mä tuun sut herättämään” pyysin anteeksi ja sanoin, etten tarkoittanut mitään pahaa, mutta mies jatkoi huutamista. Hän huusi niin lujaa, että purskahdin itkuun. Kun itkin, niin hän huusi ” Itke vaan” ” ketään ei kiinnosta”. Menin takaisin nukkumaan, mutta tuli jotenkin niin kurja fiilis, etten saanut enää unta.
Yritin vielä tänään selittää, että oli niin kova jano, että oli pakko juoda enkä tiennyt, että vesihanan ääni voi herättää heti. Mies taas huusi, että ” pää kiinni” ” mä en sun kanssas keskustele”
Tiedän, että tämä on tapahtumana ehkä naurettava, mutta tällaisiä pikkuasioita tapahtuu useamman ja mies suuttuu aina älyttömän kovaa.
Olen miettinyt eroa. Olen myös miettinyt, miksi mies suuttuu noin pienistä asioista. En vaan keksi syytä. Tää on vaan tosi raskasta. Tuntuu, ettei mitään uskalla tehdä ja pelkään, että mies taas suuttuu jostain, mitä en tajua tehneeni muka väärin.
Olen sanonut miehelle, että voi sanoa suoraa, jos ei halua olla mun kanssa. Jotenkin on vaan sellainen fiilis , että mies haluaa erota..
Kommentit (28)
Puhukaa. Joskus kun mies on hyvällä tuulella, ja sinä pystyt puhumaan asiallisesti, syyttelemättä, selittelemättä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan mun isältä. Lähde, eihän tuosta tule kuin paha mieli ja itsetunto kärsii.
Mä oon kokenut myös lapsena isän puolelta tällaistä käytöstä. Siksi en vaan enää jaksa.
Ap
Itse en katselisi. Aamusta olisi ollut jo kamat pihalla ja sanoisin hotellissa olevan varmasti hiljaista. Lusikat vaan jakoon ;)
Vierailija kirjoitti:
Puhukaa. Joskus kun mies on hyvällä tuulella, ja sinä pystyt puhumaan asiallisesti, syyttelemättä, selittelemättä.
Oon yrittänyt monta kertaa puhua, mutta se menee aina siihen, että mies hermostuu. Yritin viimeksin yhden draaman jälkeen jutella ja kysyä, että voisko erimielisyyden selvittää muulla tavalla kuin huudolla, mutta mies sanoi, että sitä ei kiinnosta keskustella ja käski mun häipyä.
Ap
Kyllähän tuo siltä kuulostaa, että ns. "kuherruskuukausi" on ohi, ja kun kiima ei enää pakota miestä mielistelemään niin tuossa nähdään mitä mieltä mies oikeasti on sinusta: ei kunnioita pätkääkään. Ei kannata jäädä odottelemaan josko alkuhuuma vielä palaisi, tuo on kaikella todennäköisyydellä sitä mitä saat jatkossakin osaksesi.
Tuo vaan pahenee mutta onneksi sun ei tarvii jäädä sitä katsomaan vaan lähdet nyt ihan heti.
Tyyppivika. Ei parane. Älä nyt ainakaan ala mielistellä, loppumaton tie ja tuskin auttaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo siltä kuulostaa, että ns. "kuherruskuukausi" on ohi, ja kun kiima ei enää pakota miestä mielistelemään niin tuossa nähdään mitä mieltä mies oikeasti on sinusta: ei kunnioita pätkääkään. Ei kannata jäädä odottelemaan josko alkuhuuma vielä palaisi, tuo on kaikella todennäköisyydellä sitä mitä saat jatkossakin osaksesi.
Joo, ehkä on parasta lähteä. En tällaista elämää jaksa. En ole tietenkään täydellinen itsekään, mutta en mielestäni tuollaistakaan kohtelua ansaitse.
Ap
Ongelmana on juurikin tuo, että asioista ei saa puhua, eikä niitä voida korjata. Mies lupailee aina, ettei raivostu, mutta lupaus pitää ehkä viikon verran ja sit taas sama kierre jatkuu. Ja pahinta on se, ettei mies koe tehneensä väärin ja kääntää aina kaiken mua vastaan, kuten tässäkin asiassa sanoi ” sussahan ei ole mitään vikaa” ihan kun en itse tietäisi etten ole täydellinen. Jos jostain ongelmista puhuu, niin asiat kääntyy aina minuun.
Ap
Hullu mies. Seuraavaks tulee nyrkkiä ja leipäveitseä. Hattelmalan piirimielisairaalaan se äijä joutais.
Meillä tekee nainen tuota samaa. Räjähtää joka ainoasta asiasta, esim jos imuroin väärässä järjestyksessä huoneet. Ei ollut tälläinen ennen lapsen syntymää ja nyt tätä päsmäröintiä ja raivokohtauksia on jatkunut jo kolmisen vuotta. Kohta taitaa olla aika erota kun ei keskusteluista huolimatta tule muutosta.
Vierailija kirjoitti:
Niin? Miehet ovat tuollaisia.
No jos nyt miettii muita suhteita niin eipä kukaan ole mun eksistä kuitenkaan mua noin kohdellut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on juurikin tuo, että asioista ei saa puhua, eikä niitä voida korjata. Mies lupailee aina, ettei raivostu, mutta lupaus pitää ehkä viikon verran ja sit taas sama kierre jatkuu. Ja pahinta on se, ettei mies koe tehneensä väärin ja kääntää aina kaiken mua vastaan, kuten tässäkin asiassa sanoi ” sussahan ei ole mitään vikaa” ihan kun en itse tietäisi etten ole täydellinen. Jos jostain ongelmista puhuu, niin asiat kääntyy aina minuun.
Ap
Koskaan pyytänyt mitään anteeksi tai myöntänyt puutteitaan ilman "..teethän säkin niin ja niin.." jatkoa? Jos ei, ei muutu.
Kuulostaa tosi naismaiselta tuollainen kiukuttelu kaikista pikkuasioista. TUNTUUKO HYVÄLTÄ! Vink vink.
Meillä oli sama. Vaimo suuttui jos lähdin vaikka vessaan. Nyt nukun eri huoneessa niin kaikki on hyvin.
M51
Kuulostaa ihan mun exältä. Lähde. Heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan mun isältä. Lähde, eihän tuosta tule kuin paha mieli ja itsetunto kärsii.
Mä oon kokenut myös lapsena isän puolelta tällaistä käytöstä. Siksi en vaan enää jaksa.
Ap
Naisethan hakeutuvat tiedostamattaan isänsä kaltaisten miesten seuraan.
Kuulostaa ihan mun isältä. Lähde, eihän tuosta tule kuin paha mieli ja itsetunto kärsii.