Olen 43-vuotias ja asun vuokralla kaupungin kerrostalossa. Masentaa.

Surullista

No ei se kyllä kovin todennäköisesti toteudu, pienituloisena yh:na vaan ei useimmat pysty omakotitaloja ostelemaan ja ylläpitämään.

Mutta sen voit valita miten siihen suhtaudut, että jäätkö vaan unelmoimaan siitä omakotitalosta ja katkeroitumaan ja masentumaan kun et saa sitä, vai oletko tyytyväinen että on kuitenkin ihan ok asunto ja keskityt hakemaan nautintoa muista asioista elämässä. (Itse olen 45 v. aso-kerrostalossa asuma ihminen, kaipa se minunkin haaveeni omakotitalo olisi, mutta ei sellaiseen ole varaa ainakaan ennen kuin vanhemmat kupsahtaa ja jättää perinnön (mikä voi olla sitten kun olen itsekin jo eläkkeellä), mutta eipä tuo minua mitenkään masenna. Kuitenkin olen hyväosainen silti vaikkei sitä okt:a olekaan)

Annan sulle osan lottovoittoani, kun saan sen.

Pidä tåmä ketju tallessa.

On meitäkin monta, joiden elämä on kulkenut juuri toisinpäin, eli omakotitalossa on eletty ydinperheaika ja eron myötä muutettu kerrostaloon.   Kerrostalossa on naisen helppo asua omakotitaloon verrattuna.  OK vaatii koko ajan jotakin kunnostusta, on piha- ja lumitöitä.  Lämmityskulut, kiinteistöverot jätemaksut. 

Ai, olen 40 , pienituloinen pätkätyöläinen. Kaupungin vuokratalossa asun ja ikionnellinnen! Miten se omakotitalo onnen sinulle toisi?

Itse mietin samassa tilassa (rahat tilillä) että ostanko talon jostain maalta vai maksaako asumisoikeuden kaupungissa. Valitsin kaupungin. Eli kyllä sieltä maalta voi saada taloja sillä 15% kaupunkiasunto hinnalla, jonka maksoin asumioikeusasunnosta. Itselläni olisi kaveri asunut jo siellä, mutta silti kaupunki on minulle parempi.

Kaupungin kerrostalot on niin ankeita. Mutta nyt tulikin mieleen että voisinhan muuttaa vuokralle johonkin ihanaan puutaloon. t. ap

Vierailija kirjoitti:

Kaupungin kerrostalot on niin ankeita. Mutta nyt tulikin mieleen että voisinhan muuttaa vuokralle johonkin ihanaan puutaloon. t. ap

Riippuu varmaan kaupungista. Meillä kaupungin puutalo omalla pienellä pihalla.

Asuin yksin naisena omakotitalossa ja sen jälkeen ajattelin ei ole minun juttu. Nyt olen unohtanut ne huonot puolet ja muistan vain pihan omenat ja muut kasvit. En muista sitä työmäärää ja aamuista lumenluontia yms.

Ei omakotitaloon kannata muuttaa, niin paljon helpommalla ja halvemmalla pääset siellä vuokra-asunnossa.

Mutta se mihin saat lainan ja mihin sulla on mahdollisuus, on oma pieni mummonmökki jossain päin Suomen maaseutua.

Siitä saat juuri ne samat hyödyt kuin omakotitalossa, mutta pienemmällä rahalla ja vaivalla.

Esim saat oman pihan ja paikan, missä saat puuhastella ja laittaa itsesi näköiseksi. Pikkuhiljaa parantelet paikkoja rahatilanteen ja oman jaksamisen mukaan. Viikonloput, lomat ja myöhemmin vanhat päivät sujuvat mukavasti mökillä, mutta sitten kun se lkaa kyllästyttää, päästy aina takaisin kaupunkiin sivistyksen ja helpon asumisen pariin.

Tämä mökki vaihtoehto on täydellinen, koska siellä saa tehdä niin paljon kuin jaksaa ja haluaa, mutta ei ole pakko. Kun siinä on vain vähän rahaa kiinni, ei ole stressiä niskassa sen pakollisesta hoitamisesta.

Olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä, ja löysin oman punaisen tupani muutama vuosi sitten, n. 10k eurolla pirkanmaakta, tunnin päästä kotikaupungistani.. Rakastan mökkeilyä, ja rakastan silti kaupunkiasumista.. Omat omkotitalohaaveeni ovat luontevasti hautautuneet mökillä puuhailun seurauksena :)

Sinuna avaisin etuoven samantien... ;)

Noh, minä 36-vuotias työtön nainen joudun asumaan lapsuudenkodissa vanhan ja sairaan isäni kanssa. Välimme ovat lisäksi hankalat, mutta köyhänä työttömänä, ei siis säästöjä tai omaisuutta joudun aina vain asumaan tällä tavoin. Koskaan en siis ole päässyt muuttamaan omilleni. Sossu on siis kyllä tietoinen tilanteesta, mutta mitään apua en ole saanut. Minulla on ammattikorkeakoulututkinto, joten vähän olen opiskellutkin, mutta päivääkään koulutustani vastaavaa palkkatyötä en ole tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Asuin yksin naisena omakotitalossa ja sen jälkeen ajattelin ei ole minun juttu. Nyt olen unohtanut ne huonot puolet ja muistan vain pihan omenat ja muut kasvit. En muista sitä työmäärää ja aamuista lumenluontia yms.

Terveyttä pitää riittää jos meinaa olla omakotiasuja. Tai sitten pitää olla tosi rikas :D

Mäkin asun kaupungin kerrostalossa, ei masenna yhtään. Kiva kämppä ja edullinen vuokra.

Olen 55v nainen ja vuokralla asun minäkin, eikä sureta yhtään. Elämä nyt vaan menee näin eikä sille voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin asun kaupungin kerrostalossa, ei masenna yhtään. Kiva kämppä ja edullinen vuokra.

Olen kyllä harkinnut oman asunnon ostamista, ehkä vuoden-parin sisällä. En kyllä tiedä edes, haluanko asua koko elämääni Suomessa.

Älä masennu, koeta ajatella, miten pieni asia joku omakotitalo on maailmankaikkeuden mittakaavassa.

Koskaan ei tiedä, mitä edessäpäin on tulossa.

Annan etänä positiivista voimaa sinulle.

Voihan omakotitalonkin vuokrata, jos ei ole varaa ostaa. Tai jos sulla on kumppani/hankit sellaisen, voitte jakaa kulut yhdessä. Annan sulle etänä voimaa alkaa toteuttaa unelmiasi. 

Minä saman ikäinen ja asun kaupungin kerrostalossa vuokralla. Ei masenna ja viihdyn hyvin.

Itse 56 vuotiaana, yksin lähiön vuokratalossa, pienituloisena kituutan. Vihaan tätä asuntoa ja taloa. Asuin ennen omakotitalossa, jossa puutarha. Täytyy vain yrittää sopeutua jotenkin. Eniten harmittaa puutarhan puuttuminen, oli niin kiva touhuta pihalla ja laitella kukkia. Täällä piha-alue täynnä nokkosia ja roskia. Välillä iskee epätoivo. Tekisi mieli tappaa itsensä.

Ratkaisu voisi olla miniomakotitalot tolppien /kehyksien päälle tms. Sitten vaan tonttien ja asumiskulujen hinta sopivaksi, mutta se vaatisi lakimuutoksia. Jos autotalli sijaitsee lähellä tietä tai ei ole autoa, pieni polku riittää lumen auraukseen. Sekä talon seinustat, jos se on maan tasalla. Silti melun estämiseksi voi tarvita hyvän rakennusmateriaalin tai seinämät pihalle. Pihasta saisi helppohoitoisen jos suurin osa on asfalttia, kiveä tai muuta, ja puutarha koostuu parista saarekkeesta. Helposti remontoitavaksi suunniteltu olisi paras