Miten olette kostaneet pettämisen?

Iskemällä miehen rakkaimpaan: rahaan. Siitä tulikin riitaisa avioero. Heh.

Kostin ainoastaan mielessäni. Mietin tarkkaan miten kiduttaisin kumpaakin. No eipä tuosta tainnut olla hyötyä, olisi mukavaa jos olisi luonteenlaatu jolla unohtaa nopeasti ikävät asiat.

"Minua ei ole kukaan koskaan pettänyt"

Vai miten se oli?😁

Miksi kostaa, jos rakastaa? Jo ei rakasta niin hyvästi vain. Ihan kummallinen kostoajatus

Jatkoin elämääni surusta huolimatta ihan normaalisti ja löysin aikanaan uuden onnen. Olen onnellinen, en katkera niin siinä on paras kosto.

En kokenut tarvetta kostaa. Hänellä oli suhde toiseen naiseen useamman vuoden. Nainen oli hirmu tavallinen ja vaaraton hiirulainen, joten lähinnä ihmettelin miehen valintaa. TOinen nainen ilmeisesti kompensoi voimakasta luonnettani ja temperamenttiani, joten miehen piti löytää itsensä niin. Annoin mahdollisuuden lähteä hiirulaisensa kanssa muualle, mutta ei mies sitten halunnutkaan. Tottakai se kaikki vaikutti ajan kanssa väleihimme ja muutti suhdettamme. 

No todellakin olen hillinnyt itseni ja käyttäytynyt sivistyneesti, olemme käyneet vakavia keskusteluja. Meille tuli vielä vieraita samana iltana, kun puoliso oli kiinni jäänyt syrjähypystä.

Pistin parastani ja ilta sai paljon kehuja. Kysyin, että mm. tästä kaikestako sinä todellakin olit valmis luopumaan, sillä päätös on nyt minun. (Huom! muunmuassa)

No, päätin, että jatkamme, koska kyse oli syrjähypystä, ei pitkään jatkuneesta pettämisestä. Ja meillä oli kuitenkin hyvä perhe ja ihanat lapset. Ja voi pojat, kuinka minua on kohdeltu kuin prinsessaa ja kuningatarta sen jälkeen.

Kolmisenkymmentä vuotta tapahtuneen jälkeen voin vain todeta, että päätökseni oli oikea, meillä on ollut upea avioliitto ja upea elämä. Ja edelleen mieheni on ilmiselvästi rakastunut minuun. Ehkä kriisi kasvatti meitä molempia ja herätti huomaamaan avioliittomme todellisen arvon.

Eli minun neuvoni nuoremmille on, ettei heti kannata heittää hanskoja tiskiin ja antaa periksi. Laittakaa vaakakuppeihin hyvät ja huonot jutut ja katsokaa, kumpi painaa enemmän.

Minun mielipiteeni on, että virheitä tekee jokainen, toiset isompia ja toiset pienempiä, mutta virheistä voi ja pitää oppia.

Kostin hakkaamisen pettämällä, vaikka ap et sitä nyt kysynytkään.

No minä ajattelin siitä niin päin, että en halua vajota samalle tasolle. Olen parempi ja lujempi kuin hän. Ero siitä kyllä tuli, mutta rehellisesti, ei kieroilemalla ja kostamalla.

Elin pari vuotta kaikessa rauhassa itsekseni, kunnes löysin nykyisen mieheni. Olen onnellinen.

Minä sanoisin, että kannattaa ennen kaikkea miettiä, mitä sillä kostamisella tekee omalle itsetunnolleen ja -kuvalleen. Jos ajattelet, että itsetuntosi kohenee myös pidemmällä aikavälillä sillä, että käytät seksiä vallan ja koston välineenä, anna palaa. Minä en ajattele noin.

En erityisemmin kostanut. Sanoin että minä ja pojat lähdetään. En ilmoittanut etukäteen milloin, kun uusi asunto varmistui niin pakkasin omat ja lasten tavarat ja muutettiin yhtenä päivänä sillä välin kun mies oli töissä.

Houkuttelin miehen parhaan kaverin omaan sänkyyni ennen eroilmoitusta. Tämä kaveri oli tietoinen miehen tekemisistä ja peitellyt niitä, joten en välitä vaikka heiltä sitten meni myös välit poikki.

Miehen kanssa pettäminen on sovittu ajat sitten. Parisuhteen tila vain oli silloin sellainen. Pettämiskumppani sen sijaan oli yksi läheinen kaverini, joka juuri mm. tämän tapauksen myötä paljastui aika manipuloivaksi tyypiksi. Hänet olen pyyhkinyt elämästäni hyvin tarkoin. En pidä yhteyttä, en moikkaa kadulla, enkä koskaan suosittele kellekään pienten työhommien teettämistä hänellä, vaikka tietäisin hänen olevan pätevin tuntemani. Sellaiset mahdollisuudet annan aina toisille.