Ongelmia työelämässä - mikä persoonallisuushäiriö minulla on?
Minulla on vaikeuksia työelämässä. Minua ei sosialisointi kiinnosta, joten keskityn töissä työntekoon. En mene töihin viihtymään vaan rahaa ansaitsemaan. Annan muiden tehdä omat työnsä, teen itse omat työni, olen hiljainen ja rauhallinen. En vietä kollegoiden kanssa vapaa-aikaa.
Olen monella työpaikalla monet kerrat kuullut kollegoiden sanovan näin minulle päin naamaa tai toisilleen minun selkäni takana:
"älä tee niin ahkerasti töitä - sä saat meidät muut näyttämään huonoilta", "kuka toi oikein luulee olevansa? miksei se edes juttele meidän kanssa mitään? luulee olevansa parempi kuin me!", "ärsyttää kun toi yksi aina vain tekee töitä, miksei se ota iisisti?", "tee työsi hitaammin niin että jää huomisellekin jotain", "etkö sä edes vähän voisi jutella kuulumisia, häh? mikä kiire sulla on töihin, hätähousu!" jne.
Minua on työpaikoilla sabotoitu, uhkailtu, pilkattu ja savustettu ulos. Kollegat ovat usein olleet minua kohtaan ns passiivis-aggressiivisia eli ovat esim tulleet joukolla seisomaan eteeni käytävälle niin että en ole päässyt eteenpäin ja sitten mukamas ihmetelleet "ai etkö sä pääse, häh? ai ollaanko me tiellä, oi voi!"
--
Eli en sopeudu työelämään. Olen työpaikan sosiaaliseen elämään sopeutumaton, outolintu, ulkopuolinen. Minulla on siis ilmeisesti persoonallisuushäiriö. Persoonallisuushäiriöinenhän ei osaa mukautua sosiaalisen yhteisön normeihin ja tapoihin, ei integroidu ympäröivään kulttuuriin. Mutta mikä persoonallisuushäiriö minulla on??
Kommentit (22)
Voikohan tuolla perusteella päästä varhaiseläkkeelle?
Kuvaamasi mukaan sinulla ei ole persoonallisuushäiriötä, mutta saatat olla taipumuksiltasi introvertti ja ehkä hieman aspergeriin päin kallellaan. Kuvaamasi työkavereiden käytös on sinänsä - ah niin luonnollista - mutta ei hyväksyttävää. Työkaverisi yksinkertaisesti tuntevat huonommuutta työetiikkasi rinnalla ja kokevat että näyttävät rinnallasi toistaitoisilta. Tämä sitten puretaan sinuun kun luonnollinen ratkaisu omaan epävarmuuteen ja huonommuuden tunteeseen on sinusta eroon pääseminen. Ihmiset voivat olla valitettavasti hyvin pikkumaisia.
Tähän tilanteeseen on kolme eri vaihtoehtoa:
1. Downgreidaad itsesi muiden tasolle.
2. Etsit sellaisen työpaikan jossa suorittajia (=ahkeria ja älykkäitä) arvostetaan ja eri luonteiset ihmiset hyväksytään.
3. Alat itsesi työllistäjäksi, eli perustat yrityksen ja myyt työpanostasi muille.
En suosittele vaihtoehtoa 1. Vaihtoehto 2 on vaikea, sillä etukäteen et voi tietää millaiseen paikkaan joudut ennen kuin olet ollut siellä jonkin aikaa. Vaihtoehto 3 on ehkä paras, sillä silloin voit suorittaa juuri niin paljon kuin haluat ja se näkyy heti tilipussissasi.
Harkitse kaikkia vaihtoehtoja tarkoin.
En ole varma, teitkö aloituksen huumorimielellä vai vakavissasi mutta jos jollakulla on persoonallisuudessa häikkää, niin noilla kollegoillasi. Aikuiset ihmiset jumalauta kitisee, että "älä tee niin ahkerasti töitä, sä saat meidät muut näyttämään huonoilta". Kuka on kieltänyt tekemästä perässä ja pistämästä paremmaksi? On se jännä, että kaikesta luterilaisen raatamisen ja työhulluuden ihannoinnista huolimatta ne parhaimmat ja ahkerimmat työntekijät joutuvat tässä maassa aina sylkykupeiksi.
Eristäytyvä persoonallisuushäiriö tai pakko-oireinen persoonallisuushäiriö (näkyy pedantissa työnteossa ihmissuhteiden kustannuksella jne.)?
Vierailija kirjoitti:
En ole varma, teitkö aloituksen huumorimielellä vai vakavissasi mutta jos jollakulla on persoonallisuudessa häikkää, niin noilla kollegoillasi. Aikuiset ihmiset jumalauta kitisee, että "älä tee niin ahkerasti töitä, sä saat meidät muut näyttämään huonoilta". Kuka on kieltänyt tekemästä perässä ja pistämästä paremmaksi? On se jännä, että kaikesta luterilaisen raatamisen ja työhulluuden ihannoinnista huolimatta ne parhaimmat ja ahkerimmat työntekijät joutuvat tässä maassa aina sylkykupeiksi.
On siinä myös pointtinsa ettei työntekijät halua myydä sieluaan työnantajalle vaan elää normaalia elämää myös. Jos yksi on sellainen että venyttää rajoja liikaa muut alkavat kokea uhkaa normaalia elämäänsä kohtaan. Työntekijät tarvitsee taukoja ja rentouttakin työpäivään että jaksavat.
Näen aloitusviestissä paljon samaa kuin minussa. Minunkin ex-työkaveri sabotoi kokoajan työtehtäviäni käskemällä lopettaa jne. Enkä millään ymmärtänyt miksi. Rakastan työtäni ja minulla on korkea työmoraali. Luultavasti tämä työkaverini ei halunnut näyttää huonommalta rinnallani vaikka siinä ei ollut minun tavoitteeni tehdä, pidin vain työnteosta ja halusin olla ahkera. Jostain syystä tämä rassaa monia ihmisiä...
Jos sanot että pidät työstäsi niin sinua pidetään outona ja jos et halua juoruihin ja sosiaalisiin kuvioihin mukaan niin vielä oudompana... minusta vaikutat kyllä ihan normaalilta ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole varma, teitkö aloituksen huumorimielellä vai vakavissasi mutta jos jollakulla on persoonallisuudessa häikkää, niin noilla kollegoillasi. Aikuiset ihmiset jumalauta kitisee, että "älä tee niin ahkerasti töitä, sä saat meidät muut näyttämään huonoilta". Kuka on kieltänyt tekemästä perässä ja pistämästä paremmaksi? On se jännä, että kaikesta luterilaisen raatamisen ja työhulluuden ihannoinnista huolimatta ne parhaimmat ja ahkerimmat työntekijät joutuvat tässä maassa aina sylkykupeiksi.
On siinä myös pointtinsa ettei työntekijät halua myydä sieluaan työnantajalle vaan elää normaalia elämää myös. Jos yksi on sellainen että venyttää rajoja liikaa muut alkavat kokea uhkaa normaalia elämäänsä kohtaan. Työntekijät tarvitsee taukoja ja rentouttakin työpäivään että jaksavat.
Just joku kertoi kuinka työkaveri tulee aamulla sika-aikaisin ja kirjaa itsensä sisään vasta sitten kun muutkin. Ja sama meininki iltapäivällä. Tuskin katsotaan hyvällä paitsi jos henkilöllä on joku syys siihen ettei muuten kykene tekemään yhtä paljon kuin muut ja yrittää tuolla lailla kompensoida. Jos taas tarkoitus on tehdä jäätävää tulosta niin voi odottaa ettei työkaverit välttämättä tykkää.
Humblebragin persoonallisuushäiriö.
Mä olen samanlainen mutta en koe että mulla on mitään ongelmaa, eikä ole työpaikoillakaan koskaan ollut. Olen erittäin miesvaltaisella alalla, jolla useimmat tuntuu olevan itsekseen viihtyviä introverttejä.
Vierailija kirjoitti:
huippuälykäs psykopaatti
perusteluja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole varma, teitkö aloituksen huumorimielellä vai vakavissasi mutta jos jollakulla on persoonallisuudessa häikkää, niin noilla kollegoillasi. Aikuiset ihmiset jumalauta kitisee, että "älä tee niin ahkerasti töitä, sä saat meidät muut näyttämään huonoilta". Kuka on kieltänyt tekemästä perässä ja pistämästä paremmaksi? On se jännä, että kaikesta luterilaisen raatamisen ja työhulluuden ihannoinnista huolimatta ne parhaimmat ja ahkerimmat työntekijät joutuvat tässä maassa aina sylkykupeiksi.
On siinä myös pointtinsa ettei työntekijät halua myydä sieluaan työnantajalle vaan elää normaalia elämää myös. Jos yksi on sellainen että venyttää rajoja liikaa muut alkavat kokea uhkaa normaalia elämäänsä kohtaan. Työntekijät tarvitsee taukoja ja rentouttakin työpäivään että jaksavat.
Just joku kertoi kuinka työkaveri tulee aamulla sika-aikaisin ja kirjaa itsensä sisään vasta sitten kun muutkin. Ja sama meininki iltapäivällä. Tuskin katsotaan hyvällä paitsi jos henkilöllä on joku syys siihen ettei muuten kykene tekemään yhtä paljon kuin muut ja yrittää tuolla lailla kompensoida. Jos taas tarkoitus on tehdä jäätävää tulosta niin voi odottaa ettei työkaverit välttämättä tykkää.
Esim it-alalla jolla verinen kilpailu työntekijöiden kesken useimmat tekee tuota. Konttorilla istutaan normi työaika vain, mutta työpäivä jatkuu kotona. Tarkoituksena olla kova guru, mieluiten tiimin kovin.
Toiminnassasi ei ole mitään vikaa, kunhan noudatat lakeja, työpaikan yhteisiä virallisia sääntöjä ja pidät huolta omasta jaksamisestasi. Jälkimmäistä ajatellen, jos kello on jo paljon, ja jonkun asian voi oikeastikin tehdä myöhemmin, niin lähde ihmeessä kotiin. Tulkitsen niin, että sinulla ei ole ongelmaa saada vaaditut työt tehtyä (mulla itsellä "ylisuorittaminen" johtui siitä, että en saanut pakollisia töitä tehtyä, kun tuli niin paljon muuta. Kunpa olisinkin voinut vaan lähteä...). Kenties rakastat työtäsi, mutta... Jos siitä extrasta ei saa edes arvostusta, niin älä ole jääräpää. Et ole firmalle korvaamaton, ellet ole yrittäjä.
Ap on selvästi vain introvertti, jonka arvoihin kuuluu tehdä työnsä hyvin ja huolella. Valitettavasti tällaisia kollegoita olen kohdannut joissakin firmoissa paljon. Nykyisessä firmassa monet muutkin ovat samanlaisia, arvostavat laatua ja työtä tehdään yhdessä toisiamme tukien. Suosittelen ap:ta miettimään työpaikan vaihtoa. Jossakin toisaalla sinua varmasti arvostettaisiin paljon! Ole ylpeä itsestäsi :)
Itsellä taas hieman toisin mutta myös samaa, erona se että haluan myös sosiaalisia tilanteita töissä työporukan kesken koska muuta sosiaalista elämää minulla ei ole.
Ei se että tekee työnsä tehokkaasti ja hyvin viittaa pershäiriöön mutta jos työkaverit ei yhtään kiinnosta niin eihän se kovin tavallista liene. Olisi kiva kuulla työkaverien näkemys.
Ihan tuttua juttua. Kohta 45 v ja sama paska jatkuu, joka ikisessä työpaikassa. Ei todellakaan kiinnosta kuin työnteko työpaikassa, etsin mahdolliset kaverini muualta. Käyttäydyn aina asiallisesti, jokaista arvostaen ja koettaen löytää ongelmiin ratkaisu, ja omat/määrätyt työtehtävät hoitaen. Vaan ei se käy, ongelmia tulee kun ei suostu enempään kuin työkaveriksi, tai ei suostu, että työnteko keskeytetään jotta joku kollega voi tulla jauhamaan paskaa, yms. asiatonta. Tai pyytämään tupakalle, jotta voisi jauhaa lisää paskaa ja valittamaan miten rankkaa on tai miten tyhmiä pomot tai muut on.
En tiedä, mutta mulla on tuo sama persoonallisuushäiriö. Parissa tehtaassa tuo kulminoitui kunnolla, nyt kun saan tehdä yksikseni omaan tahtiini töitä ongelmia ei ole. Suosittelen sullekin alan vaihtoa.