Miehen elämä menee eron myötä huonompaan suuntaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän on kova paikka miehille. Eikös siitä ole tehty tutkimuksiakin että nainen on sinkkuna onnellisempi kuin parisuhteessa miehen kanssa ja mies taas onnellisempi kun on parisuhteessa naisen kanssa? Googlatkaa jos olen väärässä.

Kenties kyse on emotionaalisesta avoimuudesta, miehet eivät oikeen voi kenellekään avautua ongelmistaan ja huolistaan kuin omalle rakastetulle. Kuinka monet miehet kaveripiireissään avautuvat sydänsuruistaan ja muista ongelmista ja halailevat päälle ja itkevät? Ei varmaankaan moni. Naiset taas pitävät enemmän huolta omasta mielenterveydestään ja puhuvat enemmän asioistaan muille ja kokevat saavansa tukea. Eli parisuhde naisen kanssa on miehelle henkireikä kun nainen pitää huolta. 

Oliko siinä tutkimuksessa eritelty, miksi miehet ovat onnellisempia parisuhteessa ja naiset sinkkuna? Eihän onnellisuuden syy välttämättä ole se, että mies kykenee avautumaan kumppanilleen. Mieltääkö kaikki miehet tuota onnellisuuteen vaikuttavaksi?

Parisuhteessa mies voi mielestään elää edelleen kuin sinkku, mutta kotona on lisäksi joku, jolta varmasti saa, jos vieraiden iskeminen ei onnistu, ja lisäksi vaate- sekä ruokahuolto pelaa paremmin kuin sinkkuna :)

Olen itsekin mies, mutta pieni parodia omasta sukupuolesta sallittakoon. Ja moni mieshän elää juuri noin.

Aika monelle ketjuun vastanneelle parisuhde on näköjään yhtä kuin avoliitto. Itse olen eri mieltä.

Ap

Oletko mies vai hiiri? kirjoitti:

n31 kirjoitti:

Harva mies osaa huolehtia itsestään. Oikeasti. Tarvitaan se nainen siihen suhaamaan ja vähän päällepäsmäröimäänkin. Muuten ei saada oikein mitään aikaseksi. Moni sitten vähän alkoholisoituu, lihoo, syrjäytyy ilman sitä naista... surullista. Lähtee varmaan lapsuudesta ja joistain pinttyneistä malleista ja rooleista. Oman poikani yritän kasvattaa itsenäiseksi ja puhumaan tunteistaan, kauhea karhunpalvelus passata poikaa, eikä ole hyviä esim. sellaiset letkautukset että "miehet ei itke". Edes vitsillä. 

Harva mies? Kummasti valtaosa tuntuu pärjäävän. Näin miehenä näin asian eri tavalla. Minä pärjäilen hienosti ja myös ystäväni, parisuhdestatuksesta riippumatta. Onnellisimpia ovat he joilla on ollut pidempi parisuhde ja he ovat eronneet ja nyt keskittyvät itseensä. Siltikin vaikka ystävissäni on noin puolet sinkkuja, minulta pyytävät apua naiset. Milloin ollaan tietokoneen kanssa ongelmissa, milloin tapetointi ei onnistu tai ei edes yritetä. Onhan syrjäytyminen ongelma, mutta se ei koske valtaosaa miehistä, ei lähimainkaan. Nykyään miehet saavat itkeä ja puhua, mikä on hyvä, minun ystäväpiirissä näitä uskaltaa myös tehdä. On tosin totta että miesten maailma on yleisesti aika raadollinen, mitä herkkyyteen tulee, nämä asenteet istuvat sitkeässä myös naisissa. Moni nainen sanoo että on kamalaa olla herkkä, miehenä he eivät oikein voi edes sanoa.

Kaikella kunnioituksella, sinä ja sinun lähipiiri ei vielä kerro paljoa. Katsele mieluummin vaikka tilastoja miesten mielenterveysongelmista ja syrjäytyneisyydestä, sekä tutkimuksista joissa käsitellään eroa miehen ja naisen näkökulmasta. Kyllä monella miehellä menee tosi huonosti ja ihan paikallaan on miettiä juurisyitä siihen. Fysiologiset erot ei voi näin suuria eroja sukupuolten välillä selittää. 

Nykyään tosiaan miehet saa vähän enemmän jo olla inhimillisiä ja näyttää tunteitaan, mutta matkaa on vielä. Veikkaan että oman poikani sukupolvi on aikalailla ensimmäinen miessukupolvi, joka on ylipäätään saanut minkäänlaista tunnekasvatusta, koska vanhemmat on valveentuneempia ja esim. varhaiskasvatuksessa näihin asioihin on alettu kiinnittää paljon huomiota. Ja ovat kotona pienestä pitäen nähneet miten esim. lapsia ja kotia hoidetaan tasavertaisesti, sen lisäksi että molemmat käy töissä. Ei ole miestä ja naisten töitä. Eli suuntaus on kuitenkin ylöspäin.

Vierailija kirjoitti:

Aika monelle ketjuun vastanneelle parisuhde on näköjään yhtä kuin avoliitto. Itse olen eri mieltä.

Ap

Mitä väliä sillä nimityksellä on? Parisuhde on kuitenkin nimensä mukaisesti kahden ihmisen suhde. Muotoseikat ovat toisarvoisia, mutta tärkeintä on se, millaiset rajat suhteelle yhdessä astetaan. Mikä on sallittua ja mikä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän on kova paikka miehille. Eikös siitä ole tehty tutkimuksiakin että nainen on sinkkuna onnellisempi kuin parisuhteessa miehen kanssa ja mies taas onnellisempi kun on parisuhteessa naisen kanssa? Googlatkaa jos olen väärässä.

Kenties kyse on emotionaalisesta avoimuudesta, miehet eivät oikeen voi kenellekään avautua ongelmistaan ja huolistaan kuin omalle rakastetulle. Kuinka monet miehet kaveripiireissään avautuvat sydänsuruistaan ja muista ongelmista ja halailevat päälle ja itkevät? Ei varmaankaan moni. Naiset taas pitävät enemmän huolta omasta mielenterveydestään ja puhuvat enemmän asioistaan muille ja kokevat saavansa tukea. Eli parisuhde naisen kanssa on miehelle henkireikä kun nainen pitää huolta. 

Oliko siinä tutkimuksessa eritelty, miksi miehet ovat onnellisempia parisuhteessa ja naiset sinkkuna? Eihän onnellisuuden syy välttämättä ole se, että mies kykenee avautumaan kumppanilleen. Mieltääkö kaikki miehet tuota onnellisuuteen vaikuttavaksi?

Parisuhteessa mies voi mielestään elää edelleen kuin sinkku, mutta kotona on lisäksi joku, jolta varmasti saa, jos vieraiden iskeminen ei onnistu, ja lisäksi vaate- sekä ruokahuolto pelaa paremmin kuin sinkkuna :)

Olen itsekin mies, mutta pieni parodia omasta sukupuolesta sallittakoon. Ja moni mieshän elää juuri noin.

Kyynikkona olisin taipuvainen itsekin arvaamaan jotain tämän suuntaista. Kaikki eivät ehkä mene vieraisiin, mutta sittenkin jää vielä monta asiaa, joita voi pitää itsestäänselvyytenä ja etuoikeutena.

Eikä siinä, kyllä minäkin olisin murheellinen, jos ruokahuolto- ja kodinhoitopalvelu loppuis kuin seinään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nainen saa parisuhteesta? Usein lähinnä taloudellista turvaa.

Annatko esimerkin "taloudellisesta turvasta" jota nainen saa ja mies ei?

Alapeukuttaa osaatte. Perustelu on sitten jo vaikeampaa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi asiantuntija eli eronnut mies. Mulla on lapsiakin, vuoroviikoin luonani. En voi sanoa elämän menneen huonompaan suuntaan. Nyt saan nukkua rauhassa, tehdä joka toinen viikko töitä rauhassa, kukaan ei painosta minua tekemään mitään askareita tai velvollisuuksia. Elämä on nyt rennompaa.

Kunnes exä laittaa viestin, että sinne isän luokse on jäänyt 8 collegehousut, 3 farkut, 18 paria sukkia, 14-t-paitaa, 2 hupparia ja 3 collegepuseroa sekä kurahousut ja välikausihaalari, kaikista lisäksi kuva ja ilmoitus, että tuo nämä sunnuntaina pestyinä äidille samaan aikaan kun tuot lapset tai maksa vähän yli 500 e. Äiti on nuo vaatteet ostanut ja lapsille käyttöön tarkoittanut, ei säilöttäviksi isän luokse.

n31 kirjoitti:

Harva mies osaa huolehtia itsestään. Oikeasti. Tarvitaan se nainen siihen suhaamaan ja vähän päällepäsmäröimäänkin. Muuten ei saada oikein mitään aikaseksi. Moni sitten vähän alkoholisoituu, lihoo, syrjäytyy ilman sitä naista... surullista. Lähtee varmaan lapsuudesta ja joistain pinttyneistä malleista ja rooleista. Oman poikani yritän kasvattaa itsenäiseksi ja puhumaan tunteistaan, kauhea karhunpalvelus passata poikaa, eikä ole hyviä esim. sellaiset letkautukset että "miehet ei itke". Edes vitsillä. 

Moni lapsensa menettänyt nainen alkoholisoituu, jää työttömäksi, syrjäytyy jne. Tarkoittaako tämä sitä, että naiset eivät osaa huolehtia itsestään vaan tarvitsevat lapsen siihen suhaamaan ja päällepäsmäröimään?

Mun mies olisi tyytyväisempi yksin, minä olisin tyytyväisempi yksin. Ei taloushuolia olisi kummallakaan.

Mutta erosta ei olla edes puhuttu.

n31 kirjoitti:

Oletko mies vai hiiri? kirjoitti:

n31 kirjoitti:

Harva mies osaa huolehtia itsestään. Oikeasti. Tarvitaan se nainen siihen suhaamaan ja vähän päällepäsmäröimäänkin. Muuten ei saada oikein mitään aikaseksi. Moni sitten vähän alkoholisoituu, lihoo, syrjäytyy ilman sitä naista... surullista. Lähtee varmaan lapsuudesta ja joistain pinttyneistä malleista ja rooleista. Oman poikani yritän kasvattaa itsenäiseksi ja puhumaan tunteistaan, kauhea karhunpalvelus passata poikaa, eikä ole hyviä esim. sellaiset letkautukset että "miehet ei itke". Edes vitsillä. 

Harva mies? Kummasti valtaosa tuntuu pärjäävän. Näin miehenä näin asian eri tavalla. Minä pärjäilen hienosti ja myös ystäväni, parisuhdestatuksesta riippumatta. Onnellisimpia ovat he joilla on ollut pidempi parisuhde ja he ovat eronneet ja nyt keskittyvät itseensä. Siltikin vaikka ystävissäni on noin puolet sinkkuja, minulta pyytävät apua naiset. Milloin ollaan tietokoneen kanssa ongelmissa, milloin tapetointi ei onnistu tai ei edes yritetä. Onhan syrjäytyminen ongelma, mutta se ei koske valtaosaa miehistä, ei lähimainkaan. Nykyään miehet saavat itkeä ja puhua, mikä on hyvä, minun ystäväpiirissä näitä uskaltaa myös tehdä. On tosin totta että miesten maailma on yleisesti aika raadollinen, mitä herkkyyteen tulee, nämä asenteet istuvat sitkeässä myös naisissa. Moni nainen sanoo että on kamalaa olla herkkä, miehenä he eivät oikein voi edes sanoa.

Kaikella kunnioituksella, sinä ja sinun lähipiiri ei vielä kerro paljoa. Katsele mieluummin vaikka tilastoja miesten mielenterveysongelmista ja syrjäytyneisyydestä, sekä tutkimuksista joissa käsitellään eroa miehen ja naisen näkökulmasta. Kyllä monella miehellä menee tosi huonosti ja ihan paikallaan on miettiä juurisyitä siihen. Fysiologiset erot ei voi näin suuria eroja sukupuolten välillä selittää. 

Nykyään tosiaan miehet saa vähän enemmän jo olla inhimillisiä ja näyttää tunteitaan, mutta matkaa on vielä. Veikkaan että oman poikani sukupolvi on aikalailla ensimmäinen miessukupolvi, joka on ylipäätään saanut minkäänlaista tunnekasvatusta, koska vanhemmat on valveentuneempia ja esim. varhaiskasvatuksessa näihin asioihin on alettu kiinnittää paljon huomiota. Ja ovat kotona pienestä pitäen nähneet miten esim. lapsia ja kotia hoidetaan tasavertaisesti, sen lisäksi että molemmat käy töissä. Ei ole miestä ja naisten töitä. Eli suuntaus on kuitenkin ylöspäin.

Ei ole oman poikasi sukupolvi ensimmäinen. Itse olen nelikymppinen isä, ollut isä jo yli 10 vuotta, ja olen koko isyyteni ajan ollut paljon lasten kanssa, pitänyt isyysvapaat, tehnyt ruokaa, tiskannut, pessyt pyykkiä ym. "naisten perinteisiä kotitöitä". Sen lisäksi tietysti kodin korjaushommat, tietokonehommat, renkaanvaihdot jne. Muutos on jo tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni meni eron jälkeen huonompaan suuntaan elämä. Rahaa jäi säästöön, vittuilu loppui. Sai rauhassa siivotakin.

Säästöön jäävä raha, vittuilun loppuminen, siivousrauha... nämäkö siis heikensivät elämänlaatuasi eron jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

n31 kirjoitti:

Harva mies osaa huolehtia itsestään. Oikeasti. Tarvitaan se nainen siihen suhaamaan ja vähän päällepäsmäröimäänkin. Muuten ei saada oikein mitään aikaseksi. Moni sitten vähän alkoholisoituu, lihoo, syrjäytyy ilman sitä naista... surullista. Lähtee varmaan lapsuudesta ja joistain pinttyneistä malleista ja rooleista. Oman poikani yritän kasvattaa itsenäiseksi ja puhumaan tunteistaan, kauhea karhunpalvelus passata poikaa, eikä ole hyviä esim. sellaiset letkautukset että "miehet ei itke". Edes vitsillä. 

Moni lapsensa menettänyt nainen alkoholisoituu, jää työttömäksi, syrjäytyy jne. Tarkoittaako tämä sitä, että naiset eivät osaa huolehtia itsestään vaan tarvitsevat lapsen siihen suhaamaan ja päällepäsmäröimään?

Nyt on kyllä nolottavan kaukaa haettua. Vähän eri asia menettää lapsi kuin erota parisuhteesta. Oli mies tai nainen, äiti tai isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni meni eron jälkeen huonompaan suuntaan elämä. Rahaa jäi säästöön, vittuilu loppui. Sai rauhassa siivotakin.

Säästöön jäävä raha, vittuilun loppuminen, siivousrauha... nämäkö siis heikensivät elämänlaatuasi eron jälkeen?

Onko sarkasmin ymmärtäminen oikeesti noin vaikeeta?

Minä olen 47v mies, ja kyllä oma elämäni parani huomattavasti eron jälkeen. Nyt voin ja saan pitää itsestäni huolta kaikin tavoin. Lisäksi se täällä aiemmin kirjoitettu jatkuva elimistön hälytystila on poissa, ja samalla poistui stressi ja verenpaine. Myös taloudellisesti pärjään hyvin myös yksikseni. Synnyin ikään kuin uudelleen.

Päihteitä en käytä juurikaan, joten ne eivät ole ongelma.

Lapsille on omat huoneet minun luona, ja voivat tulla ja mennä koska vaan. Tottakai tietyt pelisäännöt on, ja niitä noudatetaan.

Nykyisin lapset haluavat olla luonani enemmän kuin äidillään, koska eivät jaksa 24/7/365 valitusta ja huutamista. Me pystymme käsittelemään lasten kanssa asiat ilman hermostumista puolin ja toisin.

Elämä on nykyään mahtavaa, enkä kaipaa todellakaan naista ja uutta parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Joo ei varmasti mene. Ei ainakaan mulla. Kun on vuosia ollut jatkuvasti jonkinlaisessa stressitilassa, hälytystilassa, on elämästä tullut vähitellen aivan kauheaa. Kun jokainen päivä on munankuorilla kävelyä ja siitä huolimatta aina tekee jotain väärin, tai ei tee sitä mitä pitäisi, tai on vaan paska, tai sattuu paikalle kun toisella taas on yleinen elämänvitutus, mikä onkin hyvä syy huutaa ja haukkua, niin sen tietää absoluuttisen varmasti, että elämä voi olla ainoastaan paljon parempaa ilman tätä kaikkea. Viis siitä, että omaisuus vähän hupenee ja velka kasvaa. Pieni hinta mielenrauhasta. Ja siitä, että jatkossa puolet ajasta lapset saavat olla kärsimättä yleisestä ahdistavasta ilmapiiristä ja syyllistämisestä siitä, että ovat lapsia. Ja siitä, että minä en saa haukkuja nukkumisesta sekä unettomuudesta, väärin siivoamisesta sekä sen tekemättömyydestä ja ylipäänsä siitä millainen olen ihmisenä tai no, että nyt vaan satun olemaan paikalla, paitsi jos olen poissa, mikä on huono asia sekin. 

Kirjoitit hyvin tuntemukseni, en olisi paremmin osannutkaan niitä ilmaista. Omasta erostani on muutamia vuosia aikaa, mutta vieläkin ihmettelen kuinka hyvää elämä voi olla. Jatkuva syyllisyys on poissa, siis saat toimia omasta mielestäsi oikein, ilman että siitä väkisin etsitään jotakin väärää. Silloin kun hyvä tarkoitus aiheuttaa toisessa haukkumisreaktion, olisi pitänyt jo olla eronnut. Jotenkin sitä vain mietti että elämä kuuluu olla sellaista puurtamista ja naisen oikkujen sietämistä. Olet suhteessa se likasanko ja se on miehenä sinun tehtävä, koska olet turvallinen ja kuunteleva mies. Oi voi että olen nauttinut ajasta mitä olen saanut lasten kanssa viettää. Jos suhteessa kaikki tuo sonta tulisikin kerralla niin koko suhdetta ei muodostuisi, mutta se tuleekin niin salakavalasti että siihenkin jossain määrin turtuu. Kaikkea hyvää elämääsi, se voi olla parempaa mitä olet voinut kuvitellakkaan.

Vierailija kirjoitti:

n31 kirjoitti:

Oletko mies vai hiiri? kirjoitti:

n31 kirjoitti:

Harva mies osaa huolehtia itsestään. Oikeasti. Tarvitaan se nainen siihen suhaamaan ja vähän päällepäsmäröimäänkin. Muuten ei saada oikein mitään aikaseksi. Moni sitten vähän alkoholisoituu, lihoo, syrjäytyy ilman sitä naista... surullista. Lähtee varmaan lapsuudesta ja joistain pinttyneistä malleista ja rooleista. Oman poikani yritän kasvattaa itsenäiseksi ja puhumaan tunteistaan, kauhea karhunpalvelus passata poikaa, eikä ole hyviä esim. sellaiset letkautukset että "miehet ei itke". Edes vitsillä. 

Harva mies? Kummasti valtaosa tuntuu pärjäävän. Näin miehenä näin asian eri tavalla. Minä pärjäilen hienosti ja myös ystäväni, parisuhdestatuksesta riippumatta. Onnellisimpia ovat he joilla on ollut pidempi parisuhde ja he ovat eronneet ja nyt keskittyvät itseensä. Siltikin vaikka ystävissäni on noin puolet sinkkuja, minulta pyytävät apua naiset. Milloin ollaan tietokoneen kanssa ongelmissa, milloin tapetointi ei onnistu tai ei edes yritetä. Onhan syrjäytyminen ongelma, mutta se ei koske valtaosaa miehistä, ei lähimainkaan. Nykyään miehet saavat itkeä ja puhua, mikä on hyvä, minun ystäväpiirissä näitä uskaltaa myös tehdä. On tosin totta että miesten maailma on yleisesti aika raadollinen, mitä herkkyyteen tulee, nämä asenteet istuvat sitkeässä myös naisissa. Moni nainen sanoo että on kamalaa olla herkkä, miehenä he eivät oikein voi edes sanoa.

Kaikella kunnioituksella, sinä ja sinun lähipiiri ei vielä kerro paljoa. Katsele mieluummin vaikka tilastoja miesten mielenterveysongelmista ja syrjäytyneisyydestä, sekä tutkimuksista joissa käsitellään eroa miehen ja naisen näkökulmasta. Kyllä monella miehellä menee tosi huonosti ja ihan paikallaan on miettiä juurisyitä siihen. Fysiologiset erot ei voi näin suuria eroja sukupuolten välillä selittää. 

Nykyään tosiaan miehet saa vähän enemmän jo olla inhimillisiä ja näyttää tunteitaan, mutta matkaa on vielä. Veikkaan että oman poikani sukupolvi on aikalailla ensimmäinen miessukupolvi, joka on ylipäätään saanut minkäänlaista tunnekasvatusta, koska vanhemmat on valveentuneempia ja esim. varhaiskasvatuksessa näihin asioihin on alettu kiinnittää paljon huomiota. Ja ovat kotona pienestä pitäen nähneet miten esim. lapsia ja kotia hoidetaan tasavertaisesti, sen lisäksi että molemmat käy töissä. Ei ole miestä ja naisten töitä. Eli suuntaus on kuitenkin ylöspäin.

Ei ole oman poikasi sukupolvi ensimmäinen. Itse olen nelikymppinen isä, ollut isä jo yli 10 vuotta, ja olen koko isyyteni ajan ollut paljon lasten kanssa, pitänyt isyysvapaat, tehnyt ruokaa, tiskannut, pessyt pyykkiä ym. "naisten perinteisiä kotitöitä". Sen lisäksi tietysti kodin korjaushommat, tietokonehommat, renkaanvaihdot jne. Muutos on jo tapahtunut.

Muutos ei välttämättä ole pysyvä eikä oppi automaatio.

20-luvulla syntynyt isoisäni imuroi, silitti ja tiskasi. Ei todellakaan siirtynyt seuraavaan sukupolveen. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi asiantuntija eli eronnut mies. Mulla on lapsiakin, vuoroviikoin luonani. En voi sanoa elämän menneen huonompaan suuntaan. Nyt saan nukkua rauhassa, tehdä joka toinen viikko töitä rauhassa, kukaan ei painosta minua tekemään mitään askareita tai velvollisuuksia. Elämä on nyt rennompaa.

Kunnes exä laittaa viestin, että sinne isän luokse on jäänyt 8 collegehousut, 3 farkut, 18 paria sukkia, 14-t-paitaa, 2 hupparia ja 3 collegepuseroa sekä kurahousut ja välikausihaalari, kaikista lisäksi kuva ja ilmoitus, että tuo nämä sunnuntaina pestyinä äidille samaan aikaan kun tuot lapset tai maksa vähän yli 500 e. Äiti on nuo vaatteet ostanut ja lapsille käyttöön tarkoittanut, ei säilöttäviksi isän luokse.

Meneekö ne lapset alasti äidin luokse vai miten ne vaatteet on kasautuneet isälle?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 47v mies, ja kyllä oma elämäni parani huomattavasti eron jälkeen. Nyt voin ja saan pitää itsestäni huolta kaikin tavoin. Lisäksi se täällä aiemmin kirjoitettu jatkuva elimistön hälytystila on poissa, ja samalla poistui stressi ja verenpaine.

Olit siis parisuhteessa väärän ihmisen kanssa. Miten se tekee parisuhteesta yleisellä tasolla välteltävän asian?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 47v mies, ja kyllä oma elämäni parani huomattavasti eron jälkeen. Nyt voin ja saan pitää itsestäni huolta kaikin tavoin. Lisäksi se täällä aiemmin kirjoitettu jatkuva elimistön hälytystila on poissa, ja samalla poistui stressi ja verenpaine.

Olit siis parisuhteessa väärän ihmisen kanssa. Miten se tekee parisuhteesta yleisellä tasolla välteltävän asian?

Väittikö hän niin?

n31 kirjoitti:

Oletko mies vai hiiri? kirjoitti:

n31 kirjoitti:

Harva mies osaa huolehtia itsestään. Oikeasti. Tarvitaan se nainen siihen suhaamaan ja vähän päällepäsmäröimäänkin. Muuten ei saada oikein mitään aikaseksi. Moni sitten vähän alkoholisoituu, lihoo, syrjäytyy ilman sitä naista... surullista. Lähtee varmaan lapsuudesta ja joistain pinttyneistä malleista ja rooleista. Oman poikani yritän kasvattaa itsenäiseksi ja puhumaan tunteistaan, kauhea karhunpalvelus passata poikaa, eikä ole hyviä esim. sellaiset letkautukset että "miehet ei itke". Edes vitsillä. 

Harva mies? Kummasti valtaosa tuntuu pärjäävän. Näin miehenä näin asian eri tavalla. Minä pärjäilen hienosti ja myös ystäväni, parisuhdestatuksesta riippumatta. Onnellisimpia ovat he joilla on ollut pidempi parisuhde ja he ovat eronneet ja nyt keskittyvät itseensä. Siltikin vaikka ystävissäni on noin puolet sinkkuja, minulta pyytävät apua naiset. Milloin ollaan tietokoneen kanssa ongelmissa, milloin tapetointi ei onnistu tai ei edes yritetä. Onhan syrjäytyminen ongelma, mutta se ei koske valtaosaa miehistä, ei lähimainkaan. Nykyään miehet saavat itkeä ja puhua, mikä on hyvä, minun ystäväpiirissä näitä uskaltaa myös tehdä. On tosin totta että miesten maailma on yleisesti aika raadollinen, mitä herkkyyteen tulee, nämä asenteet istuvat sitkeässä myös naisissa. Moni nainen sanoo että on kamalaa olla herkkä, miehenä he eivät oikein voi edes sanoa.

Kaikella kunnioituksella, sinä ja sinun lähipiiri ei vielä kerro paljoa. Katsele mieluummin vaikka tilastoja miesten mielenterveysongelmista ja syrjäytyneisyydestä, sekä tutkimuksista joissa käsitellään eroa miehen ja naisen näkökulmasta. Kyllä monella miehellä menee tosi huonosti ja ihan paikallaan on miettiä juurisyitä siihen. Fysiologiset erot ei voi näin suuria eroja sukupuolten välillä selittää. 

Nykyään tosiaan miehet saa vähän enemmän jo olla inhimillisiä ja näyttää tunteitaan, mutta matkaa on vielä. Veikkaan että oman poikani sukupolvi on aikalailla ensimmäinen miessukupolvi, joka on ylipäätään saanut minkäänlaista tunnekasvatusta, koska vanhemmat on valveentuneempia ja esim. varhaiskasvatuksessa näihin asioihin on alettu kiinnittää paljon huomiota. Ja ovat kotona pienestä pitäen nähneet miten esim. lapsia ja kotia hoidetaan tasavertaisesti, sen lisäksi että molemmat käy töissä. Ei ole miestä ja naisten töitä. Eli suuntaus on kuitenkin ylöspäin.

No tutkin tilastoja ja mielenterveystilastot näyttävät että ongelmia on molemmilla sukupuolilla, mutta näissä naiset ovat yliedustettuina, eikä syytä tiedetä. Sairaslomapoissaoloistakin mieenterveydellisistä syistä 2/3 on naisten ja tämä on kasvnut tasaisesti. Syrjääntyneitä miehiä on, mutta tilstot kertovat että valtaosa miehist ei ole syrjäytynyt. Olisko sinull jotakin tilstoa missä sanotaa että harva mies pärjää yksin, vai keksitkö sinä tuon omsta päästäsi?