Lue keskustelun säännöt.
Mitä olet tehnyt "väärällä tavalla" parisuhde-elämässäsi? Esim. muuttanut yhteen kuukauden tuntemisen jälkeen
05.01.2020 |
"-merkeillä tarkoitan siis sitä, ettei asia välttämättä ole väärin, lähinnä vaan normista poikkeavaa.
Itselläni juuri tuo, jonka laitoin otsikkoon esimerkiksi. 5 vuoden jälkeen asutaan yhä yhdessä ja ollaan menossa naimisiin.
Kommentit (40)
Uskallankohan kaikkea edes kirjoittaa! Noh, tässä tulee:
- Tapasin miehen baarissa, lähdin jatkoille.
- Kuukauden tapailun jälkeen muutin miehen luokse, toiselle paikkakunnalle! Samalla jätin oman korkeakoulututkintoni kesken (olin juuri aloittanut!).
- Kahden kuukauden jälkeen yhteenmuutosta huomasin olevani raskaana. Ja kyllä, söin pillereitä, mutta ei auttanut... joten tämä ei ollut suunniteltua!
.... ja tadaa! Kaksosraskaus.
Tässä koko jutussa oli molempien puolien vanhemmilla/suvulla kyllä shokkeja ja shokkien perään :D Ja kuinka paljon saatiinkaan ikäviä kommentteja :/
Nyt, 10 vuotta myöhemmin. Olemme naimisissa ja meillä on ihanat, 9 vuotiaat kaksoset. Asumme omakotitalossa, lainaa tottakai on. Hain vauva-ajan jälkeen uudestaan opiskelemaan ja valmistuin juurikin samaisesta tutkinnosta, jonka aikanaan jätin kesken. Kaikki on hyvin! Olemme onnellisia. Jälkikäteen itsekin kauhulla olemme pohtineet, mitä olemmekaan tehneet ja nyt ymmärrämme vanhempiemme reaktiot... mutta mitään ei muutettaisi! :) <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olimme 1,5v työkavereita, sitten menimme sänkyyn. 2 vkoa siitä minut esiteltiin vanhemmille ja 2 viikkoa myöhemmin olin lasteni kanssa "mummolassa" viikonlopun. Tuosta on kohta 24v ja yhdessä edelleenkin:D
Tavattiin baarireissulla ja päädyttiin samantien sänkyyn. Tässä sitä ollaan kohta 10 vuotta oltu yhdessä eikä loppua näy.
Fingerporin sanoin panosta parisuhteeseen.
- Menin vuodessa naimisiin, 21-vuotiaana
- 2 vuodessa lapsikin syntyi
- Olin onneton ja vaihdoin miestä lennosta
- Avioiduin 2. kerran kolmekymppisenä
- Saatiin 2. aviomiehen kanssa uusperhe toimimaan, ollaan jo kaksin.
Mikä näistä?
-Muutin yhteen päivän tuntemisen jälkeen. Kesti kolme vuotta.
-Tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta kolmen kuukauden tuntemisen jälkeen. Kesti kuusi vuotta.
-Nyt asun miehen kanssa jonka luokse muutin kuukauden tuntemisen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskallankohan kaikkea edes kirjoittaa! Noh, tässä tulee:
- Tapasin miehen baarissa, lähdin jatkoille.
- Kuukauden tapailun jälkeen muutin miehen luokse, toiselle paikkakunnalle! Samalla jätin oman korkeakoulututkintoni kesken (olin juuri aloittanut!).
- Kahden kuukauden jälkeen yhteenmuutosta huomasin olevani raskaana. Ja kyllä, söin pillereitä, mutta ei auttanut... joten tämä ei ollut suunniteltua!
.... ja tadaa! Kaksosraskaus.Tässä koko jutussa oli molempien puolien vanhemmilla/suvulla kyllä shokkeja ja shokkien perään :D Ja kuinka paljon saatiinkaan ikäviä kommentteja :/
Nyt, 10 vuotta myöhemmin. Olemme naimisissa ja meillä on ihanat, 9 vuotiaat kaksoset. Asumme omakotitalossa, lainaa tottakai on. Hain vauva-ajan jälkeen uudestaan opiskelemaan ja valmistuin juurikin samaisesta tutkinnosta, jonka aikanaan jätin kesken. Kaikki on hyvin! Olemme onnellisia. Jälkikäteen itsekin kauhulla olemme pohtineet, mitä olemmekaan tehneet ja nyt ymmärrämme vanhempiemme reaktiot... mutta mitään ei muutettaisi! :) <3
Aivan ihana stoori! :D
Joskus sen vaan tietää, kun toinen on se oikea!
Meillä myös salamarakastuminen, baarista ensin jatkoille ja tyyliin 2viikon kuluttua siitä muutin miehen luo, toiseen kaupunkiin. 9kk seurustelun jälkeen tulin suunnitellusti raskaaksi. Yhdessä ollaan 9v jälkeen eikä alkuhuuma ole mihinkään kadonnut :D
Asutaan edelleen erikseen omissa asunnoissa 8v seurustelun jälkeen. Tämä on lähinnä siis muiden mielestä hirmuisen väärin.
Perhehaaveita ei oo kummallakaan ja tarvitaan omaa aikaa ja rauhaa, yhteen voitaisiin muuttaa maalle jos olisi isohko talo johon saisi omat huoneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden illan juttu kaverin kanssa johti suoraan yhdessä asumiseen. Hän siis vain jäi aamulla luokseni. Asuimme yhdessä lähemmäs 10 vuotta, joista tosin viimeiset vuodet (tyytyväisinä) kämppiksinä. Mies muutti siitä sitten suoraan seuraavan naisen luokse ja yhdessä hekin ovat jo vuosia olleet.
Ketä kiinnostaa yleiset normit? Tunneasiat ratkaistaan fiilispohjalta.
Olen ilmeisesti tehnyt aina kaikki "väärin" seurustelu- ja parisuhdeasioissa.
Nopea eteneminen ja asioiden lukkoon lyöminen (omassa päässä) on ollut helmasyntini. Ellei nämä ihmiset ja suhteet ole sitten tuotu eteeni siinä tarkoituksessakin, että tartun niihin tässä ja nyt.
Mainitsen vain pari juttua. Nopea lomaromanssi, kun olin jo reilusti yli 30 v.
Kutsuin ihastukseni Suomeen, ja täällä asiat pian eskaloituivat siihen pisteeseen, että asuin turvakodissa ja poliisia tarvittiin henkilön saattamiseen kotimaahansa.
Vielä kypsemmässä iässä tutustuin netissä mieheen toisella puolen maapalloa. Parin kk päästä jo matkustin hänen luokseen. Siitä edelleen pari kk ja olin/olimme päättäneet yhteisestä tulevaisuudesta hänen kotimaassaan. Matkustin vielä takaisin Suomeen järjestelemään muutto- ja viisumiasioita. Prinssini tuli noutamaan minut seuraavana kesänä. Vajaan vuoden jälkeen suhteesta ei ollut enää kuin muisto jäljellä ja palasin takaisin.
Öhh. En näe mitään pahaa siinä, että olen innostuva ja aina valmis uskomaan tosirakkauteen. Olen myös seikkailijaluonne. En tiedä, olenko lopulta menettänyt näissä jutuissa mitään, pikemminkin olen plussan puolella monta kokemusta ja elämystä rikkaampana. En ole turvallisuushakuinen, eikä arkiharmaa peruselämä ole minua varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täydellinen ketju minulle :D Näissä kaikissa on kyseessä sama ihminen. Toivon, ettei kukaan tunnista.
-lähdin treffeille pojan kanssa, jonka olin tavannut alle viikko aiemmin (eikä tuolla tapaamiskerralla vaihdettu yhtäkään sanaa, eli periaatteessa ensitreffit olivat myös ensitapaaminen). Olin 17v ja hän 19v.
-harrastettiin seksiä parin tunnin sisällä treffien alkamisesta
-alettiin seurustelemaan heti seksin jälkeen
-muutettiin yhteen samana päivänä (hän siis asui vanhemmillaan ja itselläni oma kämppä, hän vaan vähän niin kuin jäi sinne, aluksi epävirallisesti, vähän vaikea selittää)
-n. kuukausi ensitreffeistä sain tietää olevani raskaana, päättyi kuitenkin keskenmenoon yhdeksännellä viikolla
-mentiin kihloihin alle 3kk seurustelun jälkeen, silloin kun olin vielä raskaana
-täytin 18 vähän yli 3kk seurustelun alkamisesta, lähetettiin pyyntö avioliiton esteiden tutkinnasta samana päivänä
-maistraatti varattu, tässä kuussa naimisiin vain 4 kuukauden tuntemisen jälkeen
Tiedän, kuulostaa aineksilta katastrofiin. Mutta olemme molemmat varmoja tästä, eivätkä kenenkään sanomiset pysty muuttamaan sitä.
Lämpimät onnentoivotukset! Pitäkää kiinni toisistanne - kädestä ja henkisesti myös - olkaa aina toinen toistenne parhaat ystävät, luotettavat kumppanit ja kannustajat, pitäkää huolta toisistanne :)
Vierailija kirjoitti:
Jäin odottamaan ravintolassa miestä, joka tuli ekoille treffeille tunnin myöhässä :D (pahoitteli kylläkin kovasti, että oli muistanut kellonajan väärin ja soitti siinä, että tulee myöhässä, jääthän odottamaan)
Nyt 15 vuotta onnellisesti naimisissa, kaksi lasta, mies on hyvinkin huomaavainen ja hyvä mies :)
Hyvää kannattaa siis odottaa ainakin tunti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen syntyi alle vuosi ensitapaamisestamme. Siinä vaiheessa oltiin jo ehditty saman katon alle ja kihloihin, naimisiin mentiin esikoisen ristiäisten yhteydessä n. kuukausi miehen 18-vuotissynttäreiden jälkeen. 21 vuotta on nyt oltu yhdessä, odotan edelleen mielenkiinnolla, milloin liittomme epäonnistuu niin kuin mm. molempien vanhemmat silloin ennustivat.
Vierailija kirjoitti:
Asutaan edelleen erikseen omissa asunnoissa 8v seurustelun jälkeen. Tämä on lähinnä siis muiden mielestä hirmuisen väärin.
Perhehaaveita ei oo kummallakaan ja tarvitaan omaa aikaa ja rauhaa, yhteen voitaisiin muuttaa maalle jos olisi isohko talo johon saisi omat huoneet.
Kaverillani on muuten samanlainen tilanne, mutta he ovat naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksiä ilman sitoutumista :D
Eli tavattiin baarissa, kutsuin itseni miehen luokse yöksi. Seksiä totta kai. Baareissa tuli käytyä joka viikonloppu. Ja lähes joka viikonloppu törmäsin samaan mieheen, molemmat omissa porukoissaan omien kavereiden kanssa. Kun törmättiin samaan aikaan röökikoppiin/pihalle/tiskille/käveltiin vastaan niin moikattiin ja vaihdettiin pari sanaa ja "kai me lähdetään pilkun jälkeen samaa matkaa ;)" ja molemmat taas lähtivät omiin menoihinsa ja lähdettiin aina pilkun jälkeen yhdessä. :D Ekat pari kuukautta meillä ei ollut edes toistemme puhelinnumeroita. Ja tätä jatkui puoli vuotta, kunnes aloimme tapaamaan ihan muutenkin. Vuosi meni ekasta tapaamisesta kun sitouduttiin. Tässä vielä ollaan.
Puhuttiin naimisiinmenosta 2 kk seurustelun jälkeen. Mentiin naimisiin reilun vuoden seurustelun jälkeen kesken hänen syöpähoitojensa. Häiden jälkeen muutettiin yhteen.
Mies jäi asumaan mun luo suoraan ensi treffeiltä. Siitä puolen vuoden päästä oltiin kihloissa ja minä raskaana. Naimisiin mentiin kun seurustelua takana 11kk.
Sänkyyn heti, mies mun luo asumaan seuraavana päivänä, kihloihin ja naimisiin reilun vuoden sisällä. Mies oli vasta parikymppinen, itse vähän vanhempi. 25 vuotta yhdessäoloa tähän mennessä, ja jatkuu...
Silloin ei ollut mitään tietoa narsismista. Olin kiltti ja hyväksikäytettävä läheisriippuvainen. Miespaholaiset menee niin pitkälle kuin pystyvät. Murskauduin henkisesti ja jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle.
Jos toinen aiheuttaa pahaa oloa, sitä vaan ei olisi tarvinnut sietää. Yhtään.
Suostunut seksiin painostuksen ja kiristyksen takia. Ei se sitten ollutkaan niin kamalaa, vaikka olisi kai pitänyt olla.
No teillä on sattunut tuuri käymään, naimisissa ja lapsia on, eihän noi mitään katastrofeja ole, naimisiin nimenomaan pitää mennä ennekuin muuttaa yhteen, varsinkin silloin kun tulee raskaaksi