Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi liikutun, kun kuulen joikaamista?
04.01.2020 |
Kun kuulen joikaamista, liikutun voimakkaasti, alkaa itkettää.
Mistähän tämä johtuu, käykö muille näin? Kuulun valtaväestöön eikä suvussani tietääkseni ole saamelaisia. En myöskään asu Saamenmaan alueella.
Saamelaisiin liittyvistä asioista olen jonkin verran kiinnostunut, lähinnä dokumenttien ja radio-ohjelmien kautta.
Kun kuulen sattumalta joikaamista, liikutun siitä syvästi.
Kommentit (12)
Minullakin liikahtaa sydän, kun kuulen vanhoja Cowboy-lauluja, joissa lauletaan ikään kuin joikaamalla. Ne ovat jotenkin niin surullisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on alkuperäisväestön ilmaisua, siinä on jotakin niin ikiaikaista, että se liikuttaa.
Mua lähinnä huvittaa tuo joikhaus.
Kai se joikaamisen kauneus ja surumielisyys liikuttaa jotenkin sisintä.
Jotkut voivat ärsyyntyä samanlaisesta musiikista, joka jotain toista liikuttaa. Minäkin liikutun helposti surumielisestä musiikista. Joikusävelmät ovat mollisävelmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenkäs tuo jodlaus? Aiheuttaako minkälaisia tunteita?
Vierailija kirjoitti:
Se on alkuperäisväestön ilmaisua, siinä on jotakin niin ikiaikaista, että se liikuttaa.
Tätä vaihtoehtoa olen arvuutellut. Tuntuu että joiku tulee niin syvältä ja ytimestä että käy suoraan sydämeen.
Toisaalta minulla on pitkään ollut halu oppia myös itkuvirsiä tai itkuveisaamista. Luulen, että silläkin tavalla on jokin ikiaikainen juuri.
Minusta surussa parhaiten auttaisi ääni. Olen myös synnytyksessä laulamalla lievittänyt omaa kipua. Suuren kivun keskellä äänellä pääsee pahimman yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä yllättävätkin asiat saattavat liikuttaa. Itselläni ei ole koskaan ollut hevosharrastustaustaa, eikä pienintäkään kiinnostusta hevosiin. Suhteeni näihin eläimiin on ollut lähinnä välinpitämättömän neutraali. Silti liikutuin viime kesänä kyyneliin asti kun näin mieheni serkun tilalla nuorten hevosten kirmailevan kesälaitumella.
Minua liikuttaa israelilainen kansanmusiikki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joikujen aiheet ovat yleensä tunteisiin liittyviä ja merkittäviä. Usein ne ovat itsetehtyjä ja omakohtaisia. Ne siis eivät ole mitä tahansa lallatusta, ja se kuuluu. Siksikin joikaamisen pilkkaaminen on ollut saamelaisista erityisen haavoittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Joikujen aiheet ovat yleensä tunteisiin liittyviä ja merkittäviä. Usein ne ovat itsetehtyjä ja omakohtaisia. Ne siis eivät ole mitä tahansa lallatusta, ja se kuuluu. Siksikin joikaamisen pilkkaaminen on ollut saamelaisista erityisen haavoittavaa.
Tiedän lopulta joikaamisesta hyvin vähän, olisi mielenkiintoista lukea lisää. Joikata voi ilmeisesti mistä vain jotain tunnetta herättävästä asiasta. Ja ymmärtääkseni ihmisillä on ”omia jouluna”?
Ap
Ps Olen opettaja ja olen ajatellut opetuksessani nostaa enemmän esiin tietoisuutta alkuperäisväestöstämme
Alue: Aihe vapaa
Mielenkiintoista todellakin! Itse liikutun vahvasti kuullessani Irlantilaista musiikkia. Olen sukujuuriltani täysin suomalainen. Isäni puolelta Karjalasta, Latvajärveltä. Äitini puolelta Laukaasta. Olisiko niin,että kaukana menneisyydessä olisi yhteyksiä muihin kansoihin, kuten sinunkin kohdalla! Auttaisiko sukututkimus? Uskon, että ei nämä tuntemukset tule tyhjästä. Liikututaan vain rauhassa!