Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin erota, mutten pysty siihen taloudellisista syistä. Help!
04.01.2020 |
Emme ole naimisissa, mutta avoliitossa kyllä ja meillä on yksi yhteinen pieni lapsi 1v 3kk.
Suhteemme toimi hyvin ennen kuin saimme esikoisemme, mutta lapsen syntymän jälkeen suhteemme on ollut kivikkoinen. Selvisimme raskaasta vauvavuodesta nipinnapin, mutta riitamme ovat vain pahentuneet viimeisen muutaman kuukauden aikana. Riitelemme usein ja ne riidat ovat todella ilkeitä. Mies saattaa sanoa hirveitä asioita ja sitten olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Voimani alkaa olla lopussa, ei pelkästään riitojen takia vaan myös hyvin yksinäisen arjen pyörittämisen takia. Alan olla yhä vakuuttuneempi siitä, että minun olisi huomattavasti parempi jatkaa yksin ja antaa kaikkeni pelkästään lapsellemme.
Itse ongelma: mies käy töissä, joista tienaa kohtalaisesti ja tulemme nyt juuri ja juuri toimeen hänen palkallaan sekä minun tuillani. Jäin äitiyslomalle opiskelijana, eli tuillani ei paljoa hurrata. Toinen ongelma on järjestelykysymys, sillä en välttämättä ole valmis luopumaan lapseni läsnäolosta. Ajatus hänen poissaolemisestaan viikon ajan tuntuu kamalalta.
Onko mitään tehtävissä vai jäänkö onnettomaan suhteeseen vain taloudellisen puolen takia sekä sen, etten halua tinkiä yhdessäolosta lapseni kanssa? Onko kellään kokemusta samankaltaisesta tilanteesta? Miten tästä eteenpäin?
Kommentit (32)
Lapsen kanssa ei tarvii tehdä mitään viikko, viikko systeemiä tapaamisten kanssa. Joka toinen viikonloppu lapsi voi esim. olla isällään. Sinun täytyy opetella olemaan myös ilman lasta. Ja antaa isälle mahdollisuus olla isä. Taloudellisesti tulet pärjäämään ja saat tukia, kun et käy viel töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kanssa ei tarvii tehdä mitään viikko, viikko systeemiä tapaamisten kanssa. Joka toinen viikonloppu lapsi voi esim. olla isällään. Sinun täytyy opetella olemaan myös ilman lasta. Ja antaa isälle mahdollisuus olla isä. Taloudellisesti tulet pärjäämään ja saat tukia, kun et käy viel töissä.
Mitä jos isä ei suostu tuohon? Silloinhan viikko-viikko-systeemi on pakollinen. Olisi lapsenkin kannalta väärin, ettei hänellä periaatteessa olisi kotia, vaan kaksi paikkaa joiden välillä hän seilaa.
Joku kommentoi työhön menemisestä. En aio laittaa lastani näin nuorena päiväkotiin.
Taidan olla jumissa tässä tilanteessa. :( Ap
Opettele sanomaan kyllärakas ja kun tarjoat kahvia, muista pissiä siihen.
Kaikesta elämässä pitää maksaa jollain tavalla.
Mieti.
Sinäkö et sano riidan aikana mitään? Omituista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kanssa ei tarvii tehdä mitään viikko, viikko systeemiä tapaamisten kanssa. Joka toinen viikonloppu lapsi voi esim. olla isällään. Sinun täytyy opetella olemaan myös ilman lasta. Ja antaa isälle mahdollisuus olla isä. Taloudellisesti tulet pärjäämään ja saat tukia, kun et käy viel töissä.
Mitä jos isä ei suostu tuohon? Silloinhan viikko-viikko-systeemi on pakollinen. Olisi lapsenkin kannalta väärin, ettei hänellä periaatteessa olisi kotia, vaan kaksi paikkaa joiden välillä hän seilaa.
Joku kommentoi työhön menemisestä. En aio laittaa lastani näin nuorena päiväkotiin.
Taidan olla jumissa tässä tilanteessa. :( Ap
Ne "kaksi paikkaa joiden välillä hän seilaa" voivat hyvinkin olla koteja, monella lapsella näin on. Se riippuu täysin siitä, millaisen kodin sinä ja tuleva ex-avomiehesi (?) niistä lapselle luotte. On teidän vastuullanne tehdä niistä lapselle koteja, eikä väliaikaisia sijoituspaikkoja.
Tuntematta tilannetta sen enempää, eroaminen tuntuu hieman radikaalista ratkaisulta.
Ensin pitää pohtia omia tuntemuksia ja istua alas puhumaan. Mieti valmiiksi, mitä haluat sanoa, mitä toivot tapahtuvan jatkossa. Toisen ei tarvitse samalla kertaa vastata mitään, ainoastaan kuunnella.
Ensimmäinen lapsi on iso muutos elämässä, mikä väsymyksen kautta aiheuttaa ristiriitoja. Lapsen edun mukaistakin olisi yhtenäinen perhe.
Siis puhukaa ja puhukaa, tilanne saattaa helpottaa myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin pienille lapsille ei yleensä tehdä viikko-viikkosysteemiä.
Vierailija kirjoitti:
Sinäkö et sano riidan aikana mitään? Omituista.
Kyllä minä sanon ilkeästi takaisin. Eihän ne muuten olisi riitoja, sillä riitoihin tarvitaan aina kaksi osapuolta.
Ennen korkeintaan kinastelimme, nyt riitelemme häijysti. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne vaan muutkin pärjää ilman miehen rahoja. Saisithan sinä lapsilisän korotettuna, asumistuen, toimeentulotukeakin jos ei ole säästöjä. Lapsi voi ihan hyvin tuon ikäisenä olla vaikka osapäivähoidossa jolloin voisit käydä töissä osa-aikaisesti tai jos on esim. isovanhempi joka hoitaa silloin tällöin esim. keikkavuorojen ajan.
Tekosyitähän kyllä riittää!
Eli olet miehen kanssa vain rahan takia? Ei ihme, että riitelette, koska kummallakaan ei ole tunteita mukana koko suhteessa.
Mene töihin, muutkin tuonikäisten lasten vanhemmat voi niin tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pyydät apua, kun et tosiasiassa ole mihinkään muutokseen edes valmis?
Sä et voi nyt muuta kuin jatkaa yhteiseloa miehesi kanssa, koska olet taloudellisesti hänestä riippuvainen ja koska et voi olla erossa lapsestasi ollenkaan.
Sitten kun luotat siihen, että pärjäät yhteiskunnan tuilla/työnteolla ja raaskit olla fiksu vanhempi, joka antaa lapsensa elää myös isänsä kanssa, voit erota.
Mitäpä jos kuitenkin yrittäisitte vielä kaikki keinot ennenkuin eroatte? Parisuhdeterapia? Kerro miehelle, että olet jo miettinyt eroa ja haluat muutoksen parisuhteeseenne. Anna miehelle mahdollisuus muuttaa käytöstään ja mieti itsekkin omaasi. Jos teillä meni hyvin ennen lasta niin teillä on kyllä mahdollisuus saada hyvä parisuhde takaisin. Lapselle parasta olisi säilyttää ydinperhe ja käyttää kaikki keinot ennenkuin eroatte.
Jos kuitenkin eroon päädytte niin sinä kyllä saat kaikki mahdolliset tuet kelasta/sosiaalitoimesta. Ja viikko/viikko systeemi on ajankohtainen aikaisintaan sitten kun lapsi on 3v. Sitä ennen ainoastaan jokatoinen vkloppu tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alle 3v jää pääsääntöisesti äidille. Viikkoviikot tulee sitten joskus, jos tulee. Riippuu lapsesta. Ja jos miehenpuolen stressinpurku on noin hanurista, en antaisi lasta ollenkaan.
Oma erityisexäni alkoi sekoilla lapsen synnyttyä ihan kunnolla, ja kaikkien kannalta oli hyvä että lähti pois maasta ja perusti uuden perheen.
Jos asia ottaa eikä anna, mitäs sitä miettimään.
Erosin 2006, nyt alan voida jo hyvin. Toki olen ns shitmagnet, joten on pitänyt opetella olemaan kova ja luja.
Samalla se omakin skeida on tullut käsiteltyä, ja olen valmis johonkin aivan uuteen, rauhallisin mielin.
Rohkeutta❤️
Vierailija kirjoitti:
Tuntematta tilannetta sen enempää, eroaminen tuntuu hieman radikaalista ratkaisulta.
Ensin pitää pohtia omia tuntemuksia ja istua alas puhumaan. Mieti valmiiksi, mitä haluat sanoa, mitä toivot tapahtuvan jatkossa. Toisen ei tarvitse samalla kertaa vastata mitään, ainoastaan kuunnella.
Ensimmäinen lapsi on iso muutos elämässä, mikä väsymyksen kautta aiheuttaa ristiriitoja. Lapsen edun mukaistakin olisi yhtenäinen perhe.
Siis puhukaa ja puhukaa, tilanne saattaa helpottaa myöhemmin.
Yritän vielä puhua. Sitä olemme jo melkoisesti tehneet ja päiväksi, pariksi välimme ovatkin parantuneet, kunnes taas tilanne on äitynyt ikäväksi. Inhottaa lapsemme kannalta tällainen ilkeily, sillä vaikka hän pieni onkin, osaa hän aistia ilmapiirin.
Olen itse kasvanut ehjässä, joskin riitaisassa perheessä. Kannatan yhtenäistä kotia, mutta en halua lapseni joskus sanovan minulle samaa mitä sanoin jo hyvin nuoresta pitäen omalle äidilleni: eroa. Ap
Mitä viime kuukausien aikana on tapahtunut, jos riidat ovat pahentuneet? Vauvavuosi lienee kaikille aika rankkaa, jos teillä on ollut näitä pahempia riitoja muutaman kuukauden ajan, niin ehkä lähtisi ekana eroamaan. Toki jos ongelma on tyyliin väkivalta/päihteiden liiallinen käyttö tms niin sitten eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kanssa ei tarvii tehdä mitään viikko, viikko systeemiä tapaamisten kanssa. Joka toinen viikonloppu lapsi voi esim. olla isällään. Sinun täytyy opetella olemaan myös ilman lasta. Ja antaa isälle mahdollisuus olla isä. Taloudellisesti tulet pärjäämään ja saat tukia, kun et käy viel töissä.
Miksei isällä tulisi olla samanlaista oikeutta olla lapsensa kanssa? Toki ihan pienen lapsen kanssa se ei ole lapselle hyväksi, mutta ei se suinkaan tarkoita sitä että isän täytyy tyytyä siihen että näkee lastaan harvoin.
Ap:lle ohjeistaisin että pyydä miestäsi pariterapiaan. Vauva-aika ja pikkulapsiaika on parisuhteelle äärimmäisen rankkaa ja mullistavaa aikaa. Vielä sen vauvavuoden jälkeenkin.
Kiitos teille jotka kerroitte, että näin pieni lapsi todennäköisesti jäisi pääsääntöisesti itselleni viikko-systeemin sijaan. Se on hyvinkin ratkaiseva tekijä tässä tilanteessamme.
Jos tällainen show jatkuu pidempään, päädyn ratkaisuun. Ap
Et voi muuttaa toisen käytöstä, mutta alkuun voit muuttaa omaa käytöstäsi. Opettele puhumaan asioista järkevästi ilman, että lähdet mukaan ollenkaan sanomaan mitään ilkeää. Sano vaikka, että tuo mitä sanoit loukkaa minua ja opetelkaa kummatkin keskustelemaan. Muista sanoa ääneen myös hyviä asioita. Ole toiselle sellainen mitä haluat itsekin toiselta. Ja mieti nyt hyvä ihminen tätä lapsenkin kannalta. Onko oikein että pieni viaton lapsi joutuu kuulemaan riitelyä.
Se on tuollaista, kun on ahne ja tunteeton materialisti, jota kiinnostaa miehessä ainoastaan raha. Jos eroat, niin tee sitten kaikille palvelus ja älä edes yritä etsiä uutta miestä, siinä säästyy ainakin yksi mies kohtalolta joutua jonkun ahneen miehen esineellistäjän hyväksikäytettäväksi.