Miksiköhän lääkäriliitolla on muita suurempi valta. Haluavat vähentää aloitupaikkoja. Linkki

Ei se yksityinenkään ikuisesti työllistä. Tarpeeksi vain lääkäreitä lisää, niin alkaa terveyskeskustyö maittaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei se yksityinenkään ikuisesti työllistä. Tarpeeksi vain lääkäreitä lisää, niin alkaa terveyskeskustyö maittaa.

Miksi työ terveyskeskuksessa alkaisi maittaa? Kouluttautua voi aina lisää tai vaihtaa kokonaan alaa.

Minäkään en tajua miten Lääkäriliitto voi päättää aloituspaikkojen määrästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se yksityinenkään ikuisesti työllistä. Tarpeeksi vain lääkäreitä lisää, niin alkaa terveyskeskustyö maittaa.

Miksi työ terveyskeskuksessa alkaisi maittaa? Kouluttautua voi aina lisää tai vaihtaa kokonaan alaa.

Kun ei ole muita työpaikkoja. Koulutusmäärän voi nostaa 1000 lääkäriin vuodessa.

Saa pidettyä palkat kohdillaan kun ei tule "liikaa" lääkäreitä alalle. Pahimmillaan olen arvauskeskuksessa joutunut niin huonosti suomea puhuvan lääkärin juttusille ettei meistä kumpikaan ymmärtänyt toisiamme. Tuollaiset on aika huono ratkaisu lääkäripulaan. 

Ei lääkäriliitto päätä aloituspaikkojen määristä, toki he kertovat oman näkemyksensä asiaan. Lääkäriliiton tehtävänä on tietysti ajaa jäsentensä asiaa, joka saattaa olla myös se, että lääkäreitä koulutetaan niukasti, Mutta lääkäreitä on nykyisin enemmän kuin koskaan, työ julkisella puolella ei kaikkia kuitenkaan kiinnosta, koska työkuorma on monissa julkisen puolen paikoissa sietämätön, varsinkin palkkatasoon nähden. 

Vierailija kirjoitti:

Ei lääkäriliitto päätä aloituspaikkojen määristä, toki he kertovat oman näkemyksensä asiaan. Lääkäriliiton tehtävänä on tietysti ajaa jäsentensä asiaa, joka saattaa olla myös se, että lääkäreitä koulutetaan niukasti, Mutta lääkäreitä on nykyisin enemmän kuin koskaan, työ julkisella puolella ei kaikkia kuitenkaan kiinnosta, koska työkuorma on monissa julkisen puolen paikoissa sietämätön, varsinkin palkkatasoon nähden. 

Enemmän kuin koskaan on silti liian vähän, vaikka ongelma on myös työoloissa.

Johtuisikohan siitä, että kyse ei ole mistään lääkäripulasta vaan järjestelmän tehottomuudesta, lääkärien virkojen määrä ja työskentelyolosuhteet on saatava kuntoon perusterveydenhuollossa. Seuraavien 10 vuoden kuluessa työmarkkinoille tulee jopa 900 uutta lääkäriä vuodessa. Samaan aikaan eläkkeelle jää vuosittain 500–600 lääkäriä, lisäys olisi siis 300-400 lääkäriä vuodessa.

Lääkärien työttömäksi kouluttaminen on yhteiskunnallisesti äärimmäisen ongelmallinen tilanne: lääkärin koulutus yliopistossa maksaa paljon ja kuluttaa yhteiskunnan resursseja turhaan kestämättömällä tavalla. Liian suuret kurssikoot heikentävät koulutuksen laatua ja valmistuu aiempaa heikkotasoisemmin koulutettuja lääkäreitä. Lääkärin ollessa työttömänä pidempään alkaa lääkärin käytännön osaaminen heikentyä ja jos kyseessä on nuori vastavalmistunut lääkäri, joka on esim. kaksi vuotta koulutuksen jälkeen heti työttömänä tai muissa töissä kuin käytännön lääkärin työssä jää juuri tärkein uran aivan alkuajan oppi kehittymättä, taidot heikkenevät, opetettu asia unohtuu, eikä pääse heti soveltamaan opintoja käytäntöön kokeneempien kollegoiden ohjauksessa, jolloin koko ammattitaito saattaa jäädä heikkotasoiseksi koko uran ajaksi. Lääkäri saa kuitenkin tutkinnon pohjalta laillistuksen ja laillistetun lääkärin oikeuksien rajoittaminen on harvinaista ja vaikeaa. Sitten työttömyyden hellittäessä menee huonosti työnsä osaava, opit unohtanut ja huonosti käytäntöä oppinut lääkäri täysien oikeuksien kanssa töihin ja jälki on sen mukaista. Myös oppimismotivaatio on koulutuksessa huono jos tiedossa on valmistumisen jälkeen työttömyyttä. Lääkäriopiskelijoita voikin suorittaa opinnot huonolla motivaatiolla sitten rimaa hipoen ja jo lähtökohtaisesti osaaminen on heikompaa ja opittua ei pääse töissä käytännössä treenaamaan. Lääkärien kohdalla työttömyys on monimutkaisempi ja haitallisempi asia kuin vaikka insinöörien tai kaupallisen alan opiskelijoiden keskuudessa. Huono lääkäri voi saada aikaan paljon pahaa aiheuttaen kovaakin inhimillistä kärsimystä. Yhteiskunnan ei kannata kouluttaa etenkään lääkäreitä työttömäksi, jos nyt ei toki ketään muutakaan.

Lisäksi lääkärityöttömyys aiheuttaa epätervettä kilpailua potilaista niin että lääkäreitä päätyy yksityiselle puolelle toimimaan niin että potilaiden hoidossa ei ratkaise lääketieteellinen hoidon tarve vaan potilaiden saaminen rahan takia: lääkkeiden määräämistä potilaiden toiveiden mukaan mukaan lukien väärinkäyttöön soveltuvat lääkkeet aiheuttaen lääkeriippuvuutta ihmisille ja mikä sen parempaa kuin lääkeriippuvainen, joka palaa varmasti reseptin perässä vastaanotolle jos potilaita ei muuten riitä ja rahan tulo olisi muuten katkolla, eräänlaista laillistettua huumekauppaa siis, erilaisten ei-virallisten tehottomien vaihtoehtohoitojen tarjoaminen enenevästi lääkärien toimesta potilaista kilpaillen vain rahastus mielessä jne.

Intialainen sananlasku sanookin että köyhä lääkäri on vaarallisempi kuin nälkäinen tiikeri.

Noh itse näen opiskelijana varjopuolia isoissa sisäänottomäärissä. Meitä on niin paljon, että kaikki ei mahduta istumaan luentosaliin, osa joutuu istumaan luentosalin rappusilla. Käytännön harkoissa ryhmäkoot oon liian isoja ja potilaita liian vähän opiskelijoita nähden.

Koko terveyskeskussysteemi pitäisi muuttaa. Vähemmän hoitsuja, enemmän lääkäreitä. Nettiajanvaraus suoraan lääkärille kuten yksityisellä. Vajaakykyisille omat lääkärit ja hoitsut ja ajanvaraussysteemit.

Potilaspulasta kärsivä lääkäri, hammaslääkäri tai terapeutti hoitaa helposti hieman väljemmin kriteerein kuin runsaasti työllistetty kollega. Intialaisen sananlaskun mukaan ”köyhä lääkäri on vaarallisempi kuin nälkäinen tiikeri”. Mikä viisaus tähän provokaatiolta kuulostavaan lauseeseen sisältyy?

Kyseessä on kansanomainen ilmaisu asiasta, jota hienommin kutsutaan tiedon asymmetriaksi. Terveydenhuollossa palvelun tuottajalla on potilaan ongelmien ratkaisemiseen tarvittava tieto. Potilas ei ole ”kuningaskuluttaja”, joka valitsee hinta–laatusuhteeltaan parhaan palvelun. Auto- ja ruokakaupassa hän voi sitä olla, mutta ei lääkärissä.

Tämän rajun vertauksen ei ole tarkoitus viitata lääkäreiden huonoon etiikkaan, vaan kuvata ansaintalogiikan riskejä terveydenhuollossa. Useimmiten ylihoitoa tarjoava terveydenhuollon ammattilainen uskoo tekevänsä asiakkaalleen hyvää. Potilaspulasta kärsivä lääkäri, hammaslääkäri tai terapeutti hoitaa helposti hieman väljemmin kriteerein kuin runsaasti työllistetty kollega. Kiusaus tähän on erityisen suuri silloin kun toimeentulo on riippuvainen potilaiden määrästä.

Edellä sanottu ei ollut yksityissektorin kritiikkiä. Sama ilmiö näkyy julkisessa sairaalassa, joka on supistus- tai lakkautusuhan alainen. Työpaikkojen menettämisen pelossa yhteisö alkaa nopeasti innovoida uusia vetovoimaisia palveluita: ”perheystävällisiä” synnytyksiä tai ”kuntouttavaa” hoitoa. Kilpailulajina ei pidä olla mahdollisimman suuren asiakasmäärän saaminen, vaan hoidon kustannusvaikuttavuus.

Vierailija kirjoitti:

Johtuisikohan siitä, että kyse ei ole mistään lääkäripulasta vaan järjestelmän tehottomuudesta, lääkärien virkojen määrä ja työskentelyolosuhteet on saatava kuntoon perusterveydenhuollossa. Seuraavien 10 vuoden kuluessa työmarkkinoille tulee jopa 900 uutta lääkäriä vuodessa. Samaan aikaan eläkkeelle jää vuosittain 500–600 lääkäriä, lisäys olisi siis 300-400 lääkäriä vuodessa.

Lääkärien työttömäksi kouluttaminen on yhteiskunnallisesti äärimmäisen ongelmallinen tilanne: lääkärin koulutus yliopistossa maksaa paljon ja kuluttaa yhteiskunnan resursseja turhaan kestämättömällä tavalla. Liian suuret kurssikoot heikentävät koulutuksen laatua ja valmistuu aiempaa heikkotasoisemmin koulutettuja lääkäreitä. Lääkärin ollessa työttömänä pidempään alkaa lääkärin käytännön osaaminen heikentyä ja jos kyseessä on nuori vastavalmistunut lääkäri, joka on esim. kaksi vuotta koulutuksen jälkeen heti työttömänä tai muissa töissä kuin käytännön lääkärin työssä jää juuri tärkein uran aivan alkuajan oppi kehittymättä, taidot heikkenevät, opetettu asia unohtuu, eikä pääse heti soveltamaan opintoja käytäntöön kokeneempien kollegoiden ohjauksessa, jolloin koko ammattitaito saattaa jäädä heikkotasoiseksi koko uran ajaksi. Lääkäri saa kuitenkin tutkinnon pohjalta laillistuksen ja laillistetun lääkärin oikeuksien rajoittaminen on harvinaista ja vaikeaa. Sitten työttömyyden hellittäessä menee huonosti työnsä osaava, opit unohtanut ja huonosti käytäntöä oppinut lääkäri täysien oikeuksien kanssa töihin ja jälki on sen mukaista. Myös oppimismotivaatio on koulutuksessa huono jos tiedossa on valmistumisen jälkeen työttömyyttä. Lääkäriopiskelijoita voikin suorittaa opinnot huonolla motivaatiolla sitten rimaa hipoen ja jo lähtökohtaisesti osaaminen on heikompaa ja opittua ei pääse töissä käytännössä treenaamaan. Lääkärien kohdalla työttömyys on monimutkaisempi ja haitallisempi asia kuin vaikka insinöörien tai kaupallisen alan opiskelijoiden keskuudessa. Huono lääkäri voi saada aikaan paljon pahaa aiheuttaen kovaakin inhimillistä kärsimystä. Yhteiskunnan ei kannata kouluttaa etenkään lääkäreitä työttömäksi, jos nyt ei toki ketään muutakaan.

Lisäksi lääkärityöttömyys aiheuttaa epätervettä kilpailua potilaista niin että lääkäreitä päätyy yksityiselle puolelle toimimaan niin että potilaiden hoidossa ei ratkaise lääketieteellinen hoidon tarve vaan potilaiden saaminen rahan takia: lääkkeiden määräämistä potilaiden toiveiden mukaan mukaan lukien väärinkäyttöön soveltuvat lääkkeet aiheuttaen lääkeriippuvuutta ihmisille ja mikä sen parempaa kuin lääkeriippuvainen, joka palaa varmasti reseptin perässä vastaanotolle jos potilaita ei muuten riitä ja rahan tulo olisi muuten katkolla, eräänlaista laillistettua huumekauppaa siis, erilaisten ei-virallisten tehottomien vaihtoehtohoitojen tarjoaminen enenevästi lääkärien toimesta potilaista kilpaillen vain rahastus mielessä jne.

Intialainen sananlasku sanookin että köyhä lääkäri on vaarallisempi kuin nälkäinen tiikeri.

Yhteiskunta voisi taata esim. suomalaisessa yliopistossa lääkärin koulutukselle suorittaneelle työpaikan. Näin saataisiin Oikeasti toimivia moniammatillisia tiimejä ihan ruohonjuuritasolle: neuvoloihin, kouluterveydenhuoltoon, matalan kynnyksen mtgpalveluihin. Kun nämä lähtevät toimimaan, kalliin erikoissairaanhoidon tarve vähenee. Lisäksi se, että työterveyden ulkopuolella olevat pääsisivät myös säännölliseen "aikuisneuvolaan" ehkäisisi syrjäytymistä.

Lääkärin koulutus maksaa, mutta niin maksaa moni muukin koulutus. Puolustusvoimien lentäjäkoulutus taitaa olla vielä kalliimpaa ja siellä onkin sellainen sääntö, että jos ei työ puolustusvoimissa kelpaa, vaan mieli kaihoaa viheriämmille palkoille siviilipuolelle, saa lentäjä maksaa koko koulutuksensa takaisin.

Tämä käytäntö voitaisiin ottaa käyttöön myös lääkärikoulutuksessa. Voitaisiin ajatella, että kolme vuotta olisi sellainen mukava yhteiskuntaa palveleva työrupeama jossain pienessä (Itä-Suomen) pitäjässä. Ei tarvitse sen jälkeen enää pelätä lääkäripulaa. Siellä luulisi olevan myös rauhallista toisin kuin jossain Jorvin tai Meilahden vastaanotossa?

Olen myös antanut kertoa itselleni, että USA:ssa olisi mahdollisuus kuitata ainakin osa isoista opintolainoista tekemällä tällaista yhteiskunnalle tärkeää työtä. Toki siinä sivussa maksetaan oikeaa palkkaa, eli mistään pakkotyöstä tässä ei ole kyse.

Kaikki lääkärit ovat jo nykyään pakkotyössä julkisella puolella. Kaikki joutuvat suorittamaan pakollisen terveyskeskuspalvelun ja myös erikoistumiskoulutus (n. 6 vuotta lääketieteen lisensiaattitutkinnon päälle) tapahtuu kokonaan julkisella puolella.

Sittenpä laitetaan sama velvollisuus esim. juristeille eli ensimmäiset kaksi vuotta tehtävä julkista oikeusaputyötä kaupungilla tai kunnalla. Ja ekonomit kunnan/kaupungin taloustoimistoon laskemaan budjetteja ja kilpailuttamaan hankintoja. Ja arkkitehdit rakennusvirastoon piirtelemään kouluja ja terveyskeskuksia ja käsittelemään rakennuslupia. Turha haaveilla omasta firmasta, ensin pakkotyö kaikille.