Synnytyksen jälkeinen masennus ja ero

Kirjotan lähinnä purkaakseni tunteitani, mutta ei hyvät neuvotkaan haittaa... Epäilen että minulla on jonkinasteinen synnytyksen jälkeinen masennus. En koe itseäni masentuneeksi ja vauva on mitä ihanin, mutta minulla on ollut toistuvia univaikeuksia (valvon läpi yöt tai aamuöisin, tai vain nukun ja nukun eikä uni silti paranna väsymystä), ruokahaluttomuutta, ärtyneisyyttä/mielialan vaihteluita (ärsytyskynnys todella matala), itkuisuutta jne. Tilannetta pahentaa miehen esiteini (jatkuva valitus/kiukuttelu, porsastelee koko ajan mutta mistään ei saisi sanoa kun sota on valmis), vanhimman tyttäreni sairastelu sekä oma 5-vuotias, joka on ollut rauhaton/levoton/ylivilkas siitä lähtien kun muutimme mieheni kanssa yhteen (juuri ennen vauvan syntymää), muuttujia siis riittää. Minulla on hormonisairaus, joka aiheuttaa hormonitason vaihteluita, joten paljon riskitekijöitä löytyy.

Nyt mieheni ei enää jaksa alakuloani ja lasten ongelmia/yhteenottoja (synnytyksestä 3kk). Tämä oli nyt tässä kuulemma. Rakastan miestäni, en haluaisi päättää suhdettamme (sanoin tämän myös), mutta tämä on todella raskasta. Olen ollut nyt lasten kanssa evakossa kotoa yhden yön, ja tuntuu epäreilulta että mies syyttää minua tilanteesta. Olen totaalisen hukassa enkä tiedä mitä tehdä. En tiedä pitäisikö luovuttaa ja hakea tavarat, mutta se tuntuu hirveän raskaalta. Pakottaakaan ei toki voi, mutta epäreilulta tämä tuntuu.