15 vuotta sitten lentoasemalla seisoi murtunut mies. Isäni palasi Thaimaasta - ilman perhettä! :(

Sinne jäivät kaikki pikkusisareni ja äitini. Isän fyysiset vammat eivät olleet mitään siinä tilanteessa ja minunkin elämä meni sumussa kevääseen asti. Talo jossa ennen kaikui lasten nauru, oli nyt tyhjä hiljaisuus.

Ruumiit palautuivat hiljalleen Suomeen ja surutyötä tehtiin. Opiskeluni saivat jäädä. Se on selvää, että elämämme ei koskaan palaa entiselleen, mutta elämä jatkuu.