D-vitamiini tipoista, hajamielinen äiti :(

Meillä on syystä tai toisesta ollut d-vitamiinin kanssa unohduksia sekä esikon kanssa että nyt kuopuksen kohdalla. Olemme mielestäni vastuuntuntoisia vanhempia noin muuten, muttä tässä kohtaa aivan onnettomia tumpeloita.



En ole oikeasti edes miettinyt, miten äärettömän moneen asiaan tuo kyseinen vitamini vaikuttaa. Ja kiitos siis teille, että olette tämän keskustelun käyneet. Omantunnon tuskat ovat nyt kovat ja motivoivat minuakin säännölliseen tippojen antamiseen. Muksut kun niistä vielä pitävätkin!



Kiitos!

Nimenomaan D-vitamiinia pitäisi antaa vauvasta vaariin, eli lähestulkoon kaikilla suomalaisilla on jonkinasteinen D-vitamiinipuutos. Ja esimerkiksi nimenomaan osteoporoosin ehkäisyssä tämä on oleellista, eikä kalkkilisästäkään ole juurikaan hyötyä ellei ole D-vitamiinia edistämässä sen kalkin imeytymistä. Ja näin raparperiaikaan on tietysti hyvä syödä sitä kalkkia vielä vähän enemmän jos käyttää paljon raparperia (oksalaatti sitoo kalkkia).



Meillä aikuiset syövät kalkkitabletteja, jotka on höystetty D-vitamiinilla, lapset syövät Minisuneja ja vauvalle annetaan Jekovitia. Anopit syövät sitten Fosavancea (molemmilla diagnosoitu osteoporoosi). Näin tehdään ympäri vuoden, vaikka tosin kesällä ei oteta yhtä suurta stressiä mahdollisista pienistä unohduksista ;)





Edistyneemmille asian pohtijoille kerrottakoon, että D3-muotoisen D-vitamiinin (Deetipat) on joissain tutkimuksissa todettu imeytyvän paremmin kuin D2-muotoisen (Jekovit, Devitol).

Meillä aloin antamaan d-tippoja n. 6kk iässä. Aloin antamaan kyllä silloin 2 viikon iässä, mutta minusta pojalle tuli masukipuja. Sitten se vaan unohtui. Kuulin sitten vauvan ollessa n. 6 kk ikäinen että ne on ERITTÄIN tärkeää antaa. Poika nyt vuoden ja joka päivä olen muistanut nyt antaa. Nannia juonut pienestä asti, mutta 5 tippaa annoin, nykyään 3 tippaa.

Mua harmittaa kun neuvolassa ei koskaan mainittu kuinka tärkeää ne tipat on antaa. Sanottiin vain että tippoja antaa 2 viikon iästä alkaen, mutta olisivat kertoneet tarkemmin ja painottaneet mitä varten tipat pitää antaa, silloin kun en tiennyt tarkemmin asiasta.

Poika kyllä saanut n. 3viikon ikäisestä korviketta, jossa edes vähän ollut d-vitamiinia. Ja korviketta juodaan edelleen, tosin vähemmän, kun maitoakin juodaan jo. Laiha lohtu edes se.

Minusta taas on aika käsittämätön asenne, että holhousyhteiskuntaa pitäisi entisestään laajentaa niin, että ei enää riittäisi, että asioista kerrotaan, vaan että pitäisi ruveta varmistamalla varmistamaan ja ratakiskosta vääntämään kaikki, että ihmiset uskoisivat ja noudattaisivat ohjeita.



Julkisen terveydenhuollon rahoitus on jo nyt niin retuperällä ja paljon oikeitakin vaivoja jää hoitamatta tai hoidetaan huonosti siksi, ettei ole resursseja. Aika käsittämätöntä, jos vajaat resurssit pitäisi vielä suunnata kovapäisten ihmisten henkilökohtaiseen valistamiseen - valistuksen aiheita kyllä löytyy loputtomiin!



Kun kyse on vajaavaltaisten lasten hoitamisesta on ihan hyvä, että vanhemmille kerrotaan hoidossa tärkeistä ja oleellisista asioista. Vanhemmat ovat kuitenkin vastuussa lapsistaan, ei neuvola tai terveydenhoitaja. Jos lapsia hankkii, pitää heistä myös huolehtia. Jos ei usko annettuja neuvoja, niin kyllä on ihan vanhemman oma vastuu hankkia lisäinformaatiota niin paljon, että pystyy tekemään vastuullisia päätöksiä lapsen hyväksi.

Olen todella pahoillani, että nuin tulistuit siitä että uusi äiti ei vain tiennyt kaikkea. Mutta erittäin hyvä kun sinä olet ensimmäisen lapsen kohdalla tiennyt ihan kaikki asiat. Hyvä juttu.

Mutta todellisuus on kuitenkin se, että lapsi oli ensimmäiseni, enkä voinut tietää kaikkia asioita, vaikka luin raskausaikana paljon vauvajuttuja.

Neuvoloiden on kylläkin tarkoitus antaa neuvoja. Ja jos on nuinkin tärkeä asia nuo d-tipat, niin se ei ole kyllä paljoa vaadittu neuvola-tädiltä jos niiden tärkeydestä voisi mainita tietämättömälle uudelle äidille.



" Vanhemmat ovat kuitenkin vastuussa lapsistaan, ei neuvola tai terveydenhoitaja. Jos lapsia hankkii, pitää heistä myös huolehtia. Jos ei usko annettuja neuvoja, niin kyllä on ihan vanhemman oma vastuu hankkia lisäinformaatiota niin paljon, että pystyy tekemään vastuullisia päätöksiä lapsen hyväksi."



Voi pyhä sylvi...Viittaat näköjään, että en huolehdi lapsestani kunnolla, kun en tiennyt d-tippojen tärkeydestä, että ne ovat elintärkeitä. Noh, sinäpä sen tiedät pelkästään sen perusteella että en tiennyt nuista tipoista...

paljon kertoo, jo se, miten kirjoitat, että millainen ihminen sinä sitten olet...huh huh



En siis mitenkään neuvolaa syytä, mua vain ainoastaan harmittaa kun en tiennyt noiden tippojen tärkeydestä.

En suinkaan tulistunut sinulle enkä siitä, että et tiennyt.



Tiedän kuitenkin, että joka neuvolassa vanhemmille kerrotaan, että D-vitamiinia kuuluu antaa ja ilmeisimminkin sinullekin on kerrottu, mutta et ole tiedosta välittänyt ja olet ohjeen huolettomasti unohtanut.



Törmään lääkärintyössäni (ei neuvola eikä terveyskeskus) päivittäin potilaisiin, jotka jättävät ohjeet noudattamatta, keksivät itse uusia hoitolinjoja, tekevät juuri päinvastoin kuin on neuvottu jne... JA TULEVAT SITTEN VALITTAMAAN EPÄONNISTUNEESTA HOIDOSTA!



Ei sairaala, terveyskeskus tai neuvola ole poliisi! Jokainen on itse vastuussa itsestään ja viime kädessä myöskin omasta (ja lapsensa niin kauan kuin huostaanotetaan) hoidostaan ja ohjeiden noudattamisesta. Suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä antaa keskimäärin yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta hyviä neuvoja ja ohjeita, joita kannattaa ja on syytä noudattaa. Jos niitä ei noudata tai kuuntele, niin epäonnistuneesta hoidosta voi syyttää ihan itseään.



Toki voi olla hoidosta myöskin eri mieltä ja monia asioita voi hoitaa monella tavalla, joista julkinen sektori on usein valinnut sen helpoimman, yksinkertaisimman ja halvimman. Jos kuitenkin haluaa toimia " rutiiniohjeiden" vastaisesti niin kannattaa perehtyä asiaan niin hyvin, että vahinkoa ei synny ja tietää itse mitä tekee.



Toki voi ryhtyä myös poliittisesti aktiiviseksi ja ajamaan systeemiä, jossa jokainen hoidetaan väkisin yhteiskunnan kustannuksella ja pakolla. Sellaiselle yhteiskuntasysteemille on olemassa ihan nimiäkin.



Harmitus on ihan inhimillistä ja varmasti paikallaan.

Eli mitä olen nyt tehnyt lapselleni, kun hän on saanut ensimmäisen 6kk ajan d-vitamiiniä vain korvikkeesta, ja d-vitamiiniä vasta 6kk eteenpäin? Onko se siis jotenkin vaurioittanut lastani, tämä tietämättömyyteni, joka on siis täysin oma mokani?

Ja jos ne tipat todellakin ovat elämää tärkeämmät, niiin eikö niistä pitäisi silloin toitottaa.

Kerrot joistakin hoidoista ja yhteiskunnasta, onko jostakin muusta asiasta kun minun d-tippojen annosta sinulla jotakin hampaankolossa työsi puolesta, vai mitä höpötät...

Minusta on myös melkoisen ihmeellistä, jos sinulle ei ole neuvolassa sanottu, että D-tippoja pitää antaa. Meillä on kahdella paikkakunnalla neuvolan terkka kotikäynnillään (vauva 2-viikkoa) ohjeistanut tipoista. Tippojen antomäärää on kysytty varmaan jokaisella neuvolakäynnillä molempien lasten kohdalla. Tämän enempää en voisi toivoa neuvolahenkilökunnalta! Minun mielestäni d-tippojen tärkeydestä nimenomaan toitotetaan.

p.s en itse ole terveydenhoitoalalla

Mammu.:

Eli mitä olen nyt tehnyt lapselleni, kun hän on saanut ensimmäisen 6kk ajan d-vitamiiniä vain korvikkeesta, ja d-vitamiiniä vasta 6kk eteenpäin? Onko se siis jotenkin vaurioittanut lastani, tämä tietämättömyyteni, joka on siis täysin oma mokani?

Ja jos ne tipat todellakin ovat elämää tärkeämmät, niiin eikö niistä pitäisi silloin toitottaa.

Kerrot joistakin hoidoista ja yhteiskunnasta, onko jostakin muusta asiasta kun minun d-tippojen annosta sinulla jotakin hampaankolossa työsi puolesta, vai mitä höpötät...

Eihän sitä voi kukaan tietää eikä varmaksi sanoa mitä ensimmäisen puolen vuoden mahdollisesta D-vitamiinin puutteesta lapsellesi seuraa tai on seuraamatta. Tutkimusten perusteella tiedetään vain, että D-vitamiinia liian vähän saaneilla on keskimäärin enemmän joitakin sairauksia kuin D-vitamiinia riittävästi saaneilla. Sitä, kenelle nämä sairaudet tulevat, ei voi tietää, ei myöskään sitä, kuka olisi ehkä sairastunut riittävästä D-vitamiinin saannista huolimatta. Lääketiede on valitettavasti aika pitkälle pelkillä todennäköisyyksillä pelaamista... Todennäköisyyksiin perustuu myös tuo D-vitamiinin antosuositus.



Ja kuten sanottua: Koska ne tipat ovat tärkeitä, siksi juuri niistä neuvolassa kerrotaan ja asia lukee kaikissa vauvanhoito-oppaissa. Jos vanhemmat eivät neuvoja kuuntele tai ohjeita noudata, niin sille yhteiskunta ei valitettavasti mitään voi.



Vauvan masukivut ovat minusta vähän kummallinen syy lopettaa tipat. Ensinnäkään en usko, että suurimpaan osaan masukivuista muutamalla hassulla tipalla on osaa tai arpaa. Paljon todennäköisemmin kyseessä on hysteeristen vanhempien tarve tehdä jotain ja plaseboefekti: Kun vanhempi laittaa syyn itkusta tippojen niskaan ja lopettaa niiden antamisen, saa hän paremman omantunnon kun voi tehdä asialle jotain ja voi mielessään kuvitella itkun vähentyneen. Oikeasti tuollainen tippaefekti pitäisi testata kaksoissokkona: annetaan puolelle masukipuisista vauvoista vanhempien tietämättä vesitippoja ja toiselle puolelle vitamiinitippoja ja katsotaan, tuleeko mitään eroa masuvaivoissa - itse väitän, että suurella todennäköisyydellä ei. Kotonahan tämän voi testata vaikka niin, että masukivuista vakuuttunut äiti delegoi tippojen antamisen isälle, joka osana päivistä antaa tippoja ja toisina päivinä ei ja sitten pidetään kirjaa päivistä (ja tippamääristä) ja katsotaan, oliko vauvalla äidin mielestä masukipuja vain tippapäivinä.



Ja jos kaikki osapuolet ovat sitten vakuuttuneita tippojen masukipuja aiheuttavasta vaikutuksesta, niin ei se mielestäni ole sittenkään riittävä syy lopettaa D-vitamiinin antamista. Ensin pitää kokeilla eri valmisteet läpi ja jos tipoista ei mikään sovi, niin sitten koitetaan vielä tabletit murskattuna ja kalanmaksaöljy. Jos kaikki vitamiinivalmisteet aiheuttavat vaivoja, niin sitten siirtyisin kerran viikossa annosteluun, jolloin vaivoja tulisi vain kerran viikossa. Äärimmäisessä tapauksessa D-vitamiinia on mahdollista antaa myös injektioina lihakseen. Missään tapauksessa en lopettaisi D-vitamiinin antoa. Ja mainittakoon nyt vielä, että henkilökohtaisesti en ole ikinä tavannut vauvaa, jolle uskoisin oikeasti tulleen vaivoja D-vitamiinitipoista, en tosin ole vauvoja koskaan varsinaisesti työkseni hoitanutkaan, omia ja tuttujen lapsia kylläkin.





Myönnän suoraan, että minua ärsyttää suunnattomasti hoitaa sairauksia ja tiloja, joita ei olisi syntynyt, jos annettuja ohjeita ja neuvoja olisi noudatettu - niin töissä kuin nettipalstoilla. Toisaalta koen jossain määrin velvollisuudekseni valistamisen, kun selkeä tilanne kohdalle osuu. Höpöttäjä en myönnä olevani.

synteettinen vitamiini yhdistettynä luonnottomiin lisä- ja apu-aineisiin ei aiheuta kertakaikkiaan MITÄÄN haittaa vastasyntyneen kehittymättömään suolistoon jolle AINOA oikea aine sanotaan olevan äidinmaito.....



(ei voi kuin pyöritellä silmiään taas tollasesta potaskasta mitä kirjoitit hysteeriydestä ja plasebosta)



Niin ja oletko kenties länsimaisen lääketieteen kannattaja ?

Tiesitkö, että se ei todellakaan ole kovin suosittua maapallolla ja siitä menee muutamat lääketieteen haarat ohi heittämällä.......

Ja että se on erittäin nuori lääketieteen haara.........

Mammun kanssa olen samaa mieltä siitä, että neuvolassa voitaisiin kertoa, mitä vaikutuksia D-vitamiinitipoilla on. En ole minäkään kaikkea tiennyt, minkä nyt tiedän...



Noppakin puhuu asiaa, varmasti tipat ovat tärkeitä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kaikessa on oltava järki mukana! Jos lapsi saa vatsakipuja tipoista (sen voi kyllä kokeilla kotona Nopan ehdottamalla sokkokokeellakin, tai sitten yksinkertaisesti jättämällä vähäksi aikaa tipat pois ja vertaamalla tilannetta siihen, kun tipat taas aloitetaan), ei niitä pidä antaa. Tietenkin kannattaa kokeilla vaihtoehtoiset tipat ja Cuplattomat ja maitohappobakteerit, jos ne vaikka auttavat. Mutta jos eivät auta, niin sitten pidetään taukoa. Minä kokeilin tippoja ensimmäisen kolmen kuukauden ajan säännöllisesti ja vasta 3kk iässä vauva kesti tippoja. Silloin ei tullut minkäänlaista itkua. Olen vain jälkikäteen miettinyt, kuinka moni koliikkivauva johtuukaan d-vitamiinitipoista?



Tietääkö Noppa tai joku muu, eikö vauvan iho tuota sitten d-vitamiinia lainkaan? Luin jostain tutkimuksesta, jossa todettiin, että Kanadassa, keskitalvellakin lapset saavat tarpeellisen määrän d-vitamiinia, kun heidän kasvonsa ovat paljaina ja he ulkoilevat 2h päivässä. Kesällähän aikuisella d-vitamiinia pitäisi tulla tarpeeksi, jos käsivarret ovat paljaana ja oleillaan auringossa 10min joka toinen päivä. Jos siis d-vitamiinia pitäisi muodostua näin helpoilla tavoilla riittävästi, miksi sitä ei sitten saada riittävästi?

Siitä ollaan aika lailla erimielisiä, mikä on riittävä määrä D-vitamiinia. Maailmalla esitetään suosituksia, jotka ovat jopa viisinkertaisia siihen verrattuna, mikä on Suomessa tämän hetken saantisuositus. Kansanterveyslaitos on aika varovainen näiden suositusten kanssa ja suosittelee yleensä sitä " minimiä" .



Ihmisen iho toki tuottaa D-vitamiinia. Kuinka paljon, se riippuu ihmisestä - auringossa vietetyn ajan lisäksi varmasti monista yksilöllisistä asioista, joista ainakin yksi on ihonväri: mitä vaaleampi iho, sitä paremmin se tuottaa D-vitamiinia. Erityisesti Suomeen muuttavilla mustaihoisilla D-vitamiinin puute on ongelma.



Siihen en ole suuremmin perehtynyt, kuinka hyvin ihmisen iholla tuotettu D-vitamiini riittää. Veikkaisin, että suurella osalla suomalaisia se riittää riisitaudin ehkäisyyn jos auringossa oleskellaan riittävästi, mutta että se riittäisi kaikkeen muuhun - epäilen. Suosituksia laativat tahot kuitenkin ovat perehtyneet tähän asiaan minua paremmin, suosituksethan laatii alan parhaista asiantuntijoista koottu raati. Yleensä nämä suositukset tosiaankin laaditaan oletetun minimitason mukaan, joten itse kyllä en uskaltaisi saannissa suosituksia alittaa, joskaan en myöskään pyri niitä aktiivisesti ylittämään. Valtaosassa suosituksia kyllä ehdottomasti suositellaan D-vitamiinilisää ainakin pimeimpänä vuodenaikana.



Tällä hetkellä Suomessa riisitauti lisääntyy jatkuvasti, kun se yhdessä vaiheessa saatiin lähestulkoon häviämään. Syynä ovat maahanmuuttajat sekä luomuvanhemmat ja muut ymmärtämättömät, jotka eivät erilaisista syistä anna lapsilleen D-vitamiinia.





Maalaisäidin viestiin en vaivaudu vastaamaan, jokainen vetäköön omat johtopäätöksensä.

Tuohan oli mielenkiintoinen tieto, että se ei olekaan selvää, mikä on " riittävä" määrä d-vitamiinia!



Uskon, että suositukset perustuvat varmasti tarkkaan harkittuihin tietoihin ja laskelmiin. Ymmärrän kuitenkin myös Maalaisäitiä ja muita huolestuneita, jotka eivät luota keinotekoisiin valmisteisiin. Onhan niitä tapauksia ollut, joissa vasta jälkikäteen on huomattu jonkun tuotteen aiheuttaneen ennalta-arvaamattomia vaikutuksia (DDT kamalimpana esimerkkinä ja vaikkapa 60-luvulla syöty vitamiinivalmiste, joka pilasi hampaiden pinnan ajan myötä). Mutta onhan silloinkin tosiaan mahdollista antaa kalanmaksaöljyä.



Kyllä silti vain on välillä niin vaikeaa tehdä lapsensa (tai itsensä) eteen parhaansa, kun oikeasti ei kaikista asioista ole selkeästi yhtä oikeaa ratkaisua (en nyt puhu d-vitamiinista!). Olen miettinyt esimerkiksi kalan terveellisten öljyjen saantia: jos syöt liikaa kalaa, saat liikaa ymnpäristömyrkkyjä (siksi suositus on 2 kala-ateriaa viikossa, ei enempää!). Jos taas koetat korvata kalan öljyt jollain toisella, on siinäkin haittavaikutuksensa. Jos taas et saa omega3:a ja 6:tta oikeassa suhteessa on siitäkin haittansa... Arrgh! Jospa vain ympäristömme olisi saastettomampi ja kaikki söisivät monipuolisesti...

mutta jätin ne pariksi päiväksi pois ja aloitin tosi varovaisesti. Vai vaihdoinkohan Dee-tippoihin, en enää edes muista :D Mutta nuo Dee-tipat ovat monien mielestä vatsaystävällisempiä, ne maistuvatkin paljon paremmalta. Tosin sitä pitä antaa paljon enemmän kuin jekovitia ja devitolia.

Sanoi lääkäri.

olisi halunnut, että neuvolan väki korostaisi ja alleviivaisi enemmän

D-vitamiinin tärkeyttä.



Itse tunnustan, että on tullut annettua huonosti D-vitamiinia, en yksin-

kertaisesti muista. Mutta tämän ketjun luettuani teen ryhtiliikkeen ja

pistän pullon siihen keittiön pöydälle liimalla kiinni jotta muistan antaa.



Meillä neuvolahistorian aikana (2 vuotta) D-vitamiinin tärkeydestä on sanottu tasan yhden kerran. Ja tietysti olisi pitänyt uskoa kun täti sanoo, mutta sanotaan siellä niin monta muutakin asiaa, jotka menevät ohi. Kun tämä niin tärkeä asia on, niin kyllä D-vitamiinista voitaisiin sanoa muutamaan kertaan ensimmäisillä neuvolakäynneillä. Ja henkilökunta voisi antamisesta kysyä. Minulta ei ainakaan ole kertaakaan kysytty. Tässä ilmeisesti paikkakuntakohtaisia eroja.



No, en syytä ketään, se ei ole tarkoitus. Mutta näin tärkeän asian ollessa kyseessä voitaisiin neuvolasta mielestäni aktiivisemmin kysellä kuitenkin.



Niin, eikös se niin ole, että juuri se D-vitamiinitippa, jonka neuvolasta nykyään annetaan, ole juuri se tippa (Jekovit?) joka aiheuttaa vatsa-

vaivoja vauvoille? Sellainen kelta-valkoinen pakkaus. Minä ainakin kävin apteekista ostamassa sitä " vanhaa" merkkiä.

Mikähän lääkäri mahtoi olla kyseessä ja mihin hän sanomisensa perusti? Vai ymmärsitkö kenties väärin?



Tabletteja voi hyvin antaa ihan vauvasta lähtien, ne vain täytyy tietenkin murskata. A-vitamiinia sisältäviä valmisteita (Vitol-helmet) ei suositella alle 1-vuotiaille, muita rajoituksia ei ole - mutta eipä noita helmiä oikein voikaan murskata. Minisun-tabletit sisältävät pelkkää D-vitamiinia ja niitä voi tarvittaessa antaa ihan vastasyntyneestä. Toki vauvalle on yleensä helpompi antaa tippoja ja vasta sitten kun lapsi osaa pureskella voi siirtyä tabletteihin.



Tässä muutama linkki aiheeseen liittyen, mm. molempien valmisteiden (Minisun ja Vitol) valmisteyhteenvedot, joissa suositellaan valmisteita 2-vuotiaasta lähtien. Tuo kahden vuoden suositus on lähinnä siitä syystä, että sitä pienemmille tipat ovat yleensä helpompi annostelutapa, mutta mitään estettä tablettienkaan käytölle ei varsinaisesti ole.



http://www.verman.fi/minisun.html



http://www.tohtori.fi/?page=5698989&id=1435



http://www.lastenendokrinologit.net/potilaille/riisitauti.html



http://spc.nam.fi/humspc/v/372866.xml?Template=/html/spctemplate.html



http://www.tohtori.fi/?page=6746948&id=3778423

Heitän tässä bensaa liekkeihin, mutta muistakaa ettei d-vitamiinia saa antaa liikaa! Itsekin jo raskausaikana olin huolissani d-vitamiini tarpeestani, ja tuolloin jo pidin mielessä, että liika on pahempi kuin liian vähän d-vitamiinia. D-vitamiinia kuitenkin saa tosiaan maitoituotteista, kaloista yms.



Meidän perheessä edetään niin, että juomme luomumaitoa, johon ei ole lisätty d-vitamiinia. Joten annan pojalle 4-5 tippaa päivässä (kun muistan : ). Meillä syödään jonkin verran kalaa ja jugurttia yms, joissa on jo lisättynä d-vitamiinia. Joten mielelläni usein annan vähemmän kuin tuon 5 tippaa. Muistakaa hyvät ihmiset, että monissa tuotteissa on jo lisättynä d-vitamiinia. Ja sitten jos vielä annartte päälle tuon 5 tippaa, niin se on liikaa!!!



D-vitamiini liikasaannista puhutaan aivan liian vähän. Tässä hysteriassa, mikä Suomessa vallitsee D-vitamiinin suhteen, niin sitä on nyt lisättynä joka paikkaan. Hyvä niin, sillä en itse pahemmin syö mitään vitamiineja ja saan tarpeellisen d-vitamiinin siinä sivussa. Mutta pienelle, joka saa jo d-vitamiinilisän, niin voi olla haittaa... Kohtuus kaikessa...

En tiedä, luitko aiempia viestejä, mutta kertaan nyt kuitenkin: Suomen oloissa ja suomalaisilla suosituksilla on äärimmäisen harvinaista, että D-vitamiinia saisi liikaa, sellaisia tapauksia ei ole diagnosoitu vuosikausiin! Sen sijaan D-vitamiinin puutteesta johtuvia tauteja diagnosoidaan jatkuvasti ja riisitauti lapsilla yleistyy koko ajan!



Toki D-vitamiinia on mahdollista saada liikaa, mutta kyllä se vaatii useiden ylimääräisten tippapullollisten juottamista lapselle. Käytännössä oraalisella annostuksella täysjärkisen ihmisen on aika mahdotonta yliannokseen päästä, injektioilla siihen pääsee helpommin.



D-vitamiinin " terapeuttinen leveys" on suuri. Maailmalla on suosituksia, jotka ovat viisinkertaisia suomalaisiin suosituksiin verrattuna, eikä niilläkään tule yliannostusta! Niistä valmisteista, joissa on sekä A- että D-vitamiinia voi tulla yliannostus nimenomaan sen A-vitamiinin suhteen.



Tästä näkökulmasta minusta on vastuutonta väittää, että liika vitamiini olisi pahempi kuin liian vähäinen: yliannostusta on vaikea saada, mutta puutteesta oireet tulevat helposti. Valtaosa unohtaa tipat helposti, harvempi antaa niitä jatkuvasti suuria määriä liikaa.



Vitaminoiduista elintarvikkeista D-vitamiinia ei yliannosta voi saada, koska kukaan ei pysty niitä niin suurta määrää syömään. Suomalaiset suositukset D-vitamiinilisän antamisesta perustuvat tietoisuuteen ruoka-aineisiin lisätystä D-vitamiinista ja ne nimenomaan koskevat RUOAN LISÄKSI ANNETTAVAA D-vitamiinia. Jos siis käyttää D-vitaminoitua maitoa JA D-vitamiinilisää, niin menee suositusten mukaan, jos käyttää vain toista, niin saanti jää alle suositusten! Ja suositukset tehdään tosiaankin varovasti ja minimin mukaan, tupla-annostus ei vielä haittaa. Voi olla, että joissain neuvoloissa terveydenhoitajat eivät tätä ole hoksanneet, koska suositukset nousivat kutakuinkin samoihin aikoihin, kuin maitotuotteiden D-vitaminointi aloitettiin eikä tippojen suositusmääriä siis laskettu vitaminoinnista huolimatta, vaan niistä yhdessä tulee suosituksen mukainen määrä. Joistain lähteistä voi myös edelleen löytyä vanhat suositukset.

Joka on kyllä toistoa jo keskustelussa ehdotetulle, mutta meillä myös toimii muistamisongelmassa erittäin hyvin tapa, että pidän huolen, että joka kuukausi kumpikin lapsi saa suositetun määrän d-vitamiinilisää (meillä deetipat). Annostelu on sitten hyvin vaihtelevaa ... ja äidin muistin mukaan mennään, joku päivä muistan ja joku päivä en, joku päivä enempi ja joku vähempi.



Fedjasetä ja pojat 3v 3kk ja 9,5 kk