Lue keskustelun säännöt.
Miten löytää liikunnan ilo?
01.01.2020 |
Otsikossa kysymys. Tuntuu, ettei mikään liikuntalaji sovi minulle. Kävellessä (lenkillä) sääriä alkaa pakottaa ja selkää oudosti kiristää, ryhmäliikuntaan en ylipainoni takia kehtaa mennä ja uiminen on kallista uimahallissa. Kotijumppa ja salillakäynti ei luonaa, kun liikkeet eivät tunnu siellä missä pitäisi, eikä personal traineriin ole varaa. Kaikki lajit tuntuvat jollain tasolla huonoilta, tai liian kalliilta, ja kaikki liikunta tuntuu pakkopullalta. Auttakaa!
Kommentit (23)
Sama täällä. Lisäksi rajoittaa leikattu selkä sekä jalan hermovaurio. Liikunta ei ole kyllä ikinä antanut mulle hyvää oloa ja iloa, lähinnä kipuja ja fyysistä pahaa oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on ikävä vaihe tuo alku, mutta kun se liikunnan ilo tulee vasta myöhemmin, kun kunto nousee ja jaksaa tehdä enemmän.
Sauvakävelyä suosittelen tuossa tilanteessa.
Kävin salilla useamman kuukauden, ja vaikka kunto kohosi, ja kiloja karisi, se tuntui siltikin pakkopullalta. 4kk jälkeen lopetin. Tuntuu, ettei liikunnalle ole aikaa, vaikka kyse taitaa olla omasta asennevammastani liikuntaa kohtaan.
AP
Millä mallilla pohkeesi ovat? Ja tarkista kenkäsi, jos kävellessä sääriä pakottaa. Minulla säärissä tuntuu huonot kengät tai jumissa olevat pohkeet. Kävely varmaan olisi se paras liikuntamuoto, jos kerran kaikki muu kallista tai muuten tökkii.
Vaihda liikunta pulloon, niin johan alkaa iloa löytymään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ikävä vaihe tuo alku, mutta kun se liikunnan ilo tulee vasta myöhemmin, kun kunto nousee ja jaksaa tehdä enemmän.
Sauvakävelyä suosittelen tuossa tilanteessa.
Kävin salilla useamman kuukauden, ja vaikka kunto kohosi, ja kiloja karisi, se tuntui siltikin pakkopullalta. 4kk jälkeen lopetin. Tuntuu, ettei liikunnalle ole aikaa, vaikka kyse taitaa olla omasta asennevammastani liikuntaa kohtaan.
AP
Kuntosalilla käynti on hyväksi, koska lihaskunto paranee, mutta se ei ole kaikkien juttu.
Kävely luonnossa on ihan eri asia ja sitä kautta tuo etsimäsi liikunnan ilo on paljon helpompi löytää. Itselläni siinä meni kolmisen viikkoa. Kolme viikkoa hikeä, tuskaa ja hengästymistä.
Ja sitten kun ei enää hengästynyt, löytyi se liikunnan ilo. Sen jälkeen en ole antanut enää kunnon laskea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin vaan kävellä ja kävellä. Kovaa. 80% kerroista on pakkopullaa. Joskus vain tulee hyvä fiilis kehoon ja hyvä mieli. Useimmiten vaan jäykistää ja kolottaa. Venyttely ei auta. Vuosi piti liikkua ennenkuin kunto alkoi nousta edes vähän.
Olin lapsena ja nuorena erittäin aktiivinen liikkuja. Ja kävelin vuosikaudet työmatkat n.2,5 km suuntaan mennen tullen.
Vierailija kirjoitti:
Millä mallilla pohkeesi ovat? Ja tarkista kenkäsi, jos kävellessä sääriä pakottaa. Minulla säärissä tuntuu huonot kengät tai jumissa olevat pohkeet. Kävely varmaan olisi se paras liikuntamuoto, jos kerran kaikki muu kallista tai muuten tökkii.
Todennäköisesti pohkeet ovat samassa jamassa kuin muutkin ruumiinosat, eli huonossa. Kunnolliset talvilenkkeilykengät maksaa hunajaa, eli vaihtoehtona on liukastella kesäkengillä, tai kävellä talvikengillä ja purra hammasta kivun iskiessä. Kaiken lisäksi asun todella ankealla alueella, jossa on huonot katuvalot, ja pelottavaa liikkua iltaisin.
Kokeilin siis lenkkeilyäkin joskus, ja ei siitä tapaa tullut, vaikka yritin kauemmin.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avain jonkin hyvän saavuttamiseen on ne pienenpienet rutiinit, jotka otat elämääsi (tai poistat elämästäsi). Mitään oikotietä ei valitettavasti ole. Itsekuri ja päättäväisyys ovat se juttu. Monelta ei niitä löydy - löytyykö sulta? Ensin pitää tietysti itse tajuta, mitä oikein tavoittelee, jotta voi lähteä tekemään oikeita valintoja.
Jos ongelma on kengät, ja rahaa ei ole talvilenkkareihin, kokeile ostaa talvikenkiin pohjalliset. Joko pohjaa tukevat, tai sitten geelipohjalliset, jotka pehmentävät kävelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avain jonkin hyvän saavuttamiseen on ne pienenpienet rutiinit, jotka otat elämääsi (tai poistat elämästäsi). Mitään oikotietä ei valitettavasti ole. Itsekuri ja päättäväisyys ovat se juttu. Monelta ei niitä löydy - löytyykö sulta? Ensin pitää tietysti itse tajuta, mitä oikein tavoittelee, jotta voi lähteä tekemään oikeita valintoja.
Myönnän, minulla ei taida olla minkääntasoista itsekuria ja päättäväisyys on valikoivaa. Tavoitteenani on terveempi elämä: ettei aina kolottaisi joka paikkaa, että farkut menisivät repimättä päälle, ettei oma peilikuva saisi voimaan pahoin, ettei pelkkä portaiden nouseminen saisi huimaamaan ja hengästyttämään.
Ja tämä ei ole uudenvuodenlupaus vain ongelma, joka on läsnä 365 päivää vuodessa.
AP
Olen 40-v ja dn ole kokenut liikunnan iloa ikinä. Ja aloin voida paremmin kun myönsin sen itselleni. Ja tajusin, ettei ole pakko. Minkä takia pitäisi hampaat irvessä yrittää jotain, mikä vaan vi tuttaa niin suuresti?
Juujuu, ymmärrän kyllä terveyshyödyt. Mutta luulen kuitenkin voivani paremmin kun en stressaa asiasta. Elämä on muutenkin kuormittavaa, joten asiat joihin itse voi vaikuttaa, kannattaa ottaa siltä kannalta. Mulle yksi asia tosiaan on, että mun ei tarvii kokea liikunnan riemua. Toinen on, että saan olla just tasan niin erakko ja introvertti kuin haluan, mun ei tarvii osallistua kaikkeen. Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikunnan ilon löytää parhaiten kokeilemalla eri lajeja. Älkää aloittako siitä salista tai juoksemisesta. Kokeilkaa täysin erilaisia lajeja. Tai Chi, uinti, retkiluistelu, suunnistus, pingis, kuntonyrkkeily, melonta, pyöräily, frisbee golf, lentopallo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jooga, luistelu, retkeily, golf. Lajeja on sadoittain. Aina ei edes arvaa mistä voi innostua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnolliset talvilenkkeilykengät maksaa hunajaa, eli vaihtoehtona on liukastella kesäkengillä, tai kävellä talvikengillä ja purra hammasta kivun iskiessä. Kaiken lisäksi asun todella ankealla alueella, jossa on huonot katuvalot, ja pelottavaa liikkua iltaisin.
Kokeilin siis lenkkeilyäkin joskus, ja ei siitä tapaa tullut, vaikka yritin kauemmin.
AP
Hanki suutarilta tavallisiin kenkiin/lenkkareihin irroitettavat liukuesteet. Niillä pärjää hyvin, jos ei nyt sitten ole kova yli -20 c pakkanen.
Yritä löytää alennusmyynneistä otsalamppu, josta saat valoa, jos katuvalot puuttuvat. Jos taas ihan oikeasti pelkäät liikkua ulkona, niin joku itsepuolustusväline : Suihke tai pilli tai joku vastaava.
Löytyykö pururataa, metsäpolkuja tai muuta asvalttia pehmeämpää alustaa?
Meet vaan sinne ryhmäliikuntaan, on siellä muitakin lihavia. Etenkin nyt tammikuussa.
Uiminen kallista.. Jospa siirtäisit jostain toisesta menosta siihen vähän rahaa? Kymmenen kerran kortilla tai kuukausikortilla kertahinta on jo pienempi. Uimaan kun ei tarvitse mennä kireän aikataulun taikka hankalan varustemäärän kanssa.
Vesijuoksun tai uinnin jälkeen saunaan ja olo on taivaallinen. Eli raha ei mene hukkaan vaan on erittäin hyvä sijoitus loppuelämääsi ajatellen.
Kesällä pääsee sitten avovesiin uimaan ilmaiseksi, ainakin pariksi kuukaudeksi.
Minä löysin liikunnan ilon vasta n.3v liikunnan harrastamisen jälkeen.Salille vaan menin vaikka tökki ja lenkillä kävin vaikka ei niin innostanut...nyt huomaan että lähden mielelläni lenkille ja teen pitkiäkin lenkkejä oman mittapuuni mukaan.
Minua motivoi nuina aikoinakun liikunnan iloa ei ollut serettä huomasin että kivut ja kolotukset väheni.Salitreenin ansiosta selkä ei jumi ja polvet ei kipuile.
Joten ei kun sitkeästi vaan jatkat 👍
Niin ja mulla vaikka on hyvät kengät millä lenkkeillä niin joskus huonolla säällä käyn salilla vain kävelemässä juoksumatolla tai soudan.Eli oisko sullakin vaihtoehtona liukkailla keleillä käydä salilla tekee aerobista vaan?
Se on ikävä vaihe tuo alku, mutta kun se liikunnan ilo tulee vasta myöhemmin, kun kunto nousee ja jaksaa tehdä enemmän.
Sauvakävelyä suosittelen tuossa tilanteessa.